He ovat täällä! Tuplamammoistamme ensimmäinen on nyt synnyttänyt ja Eevan osalta odotus näin ollen onnellisesti päättynyt. Minullakin on vähän sellainen olo, kuin olisin juuri synnyttänyt – niin vahvasti olen elänyt mukana koko odotusajan ja eilisen synnytyksen. Mutta kerrotaan teille nyt heti tuoreeltaan miten kaikki eilen Eevan osalta meni.

Tavallinen torstai vai sittenkin jotain muuta?

Eilen oli Eevan tiineyden 61 vuorokausi. Lauantaina olisi ollut pentujen virallinen laskettu aika, mutta viimeksikin Eeva synnytti jo joitakin päiviä aikaisemmin. Odotin synnytystä alkavaksi kenties jo keskiviikkona, mutta niin se keskiviikko vaan tuli ja meni eikä mitään vielä tapahtunut.

Torstaiksi oli luvattu kaunista ilmaa ja päätimme lasten ja isovanhempien kanssa lähteä viettämään päivää Suomenlinnaan. Virpi oli viestitellyt, että kaikki hyvin eikä mitään ennakoivia merkkejä ollut vielä odottajien osalta ilmassa. Päivä olikin oikein aurinkoinen ja ihana, lapset nauttivat seikkailuista tunneleissa ja mufan kertomista jännittävistä tarinoista Suomenlinnan historiasta.

Seikkailemassa Suomenlinnassa.

Seikkailemassa Suomenlinnassa.

Vauhdikas aloitus

Taittaessamme bussilla matkaa takaisin mumun ja mufan luokse, Virpi laittoi ensimmäisen viestin lähestyvästä synnytyksestä. Eeva oli kuulemma alkanut vetäytymään omiin oloihinsa, joten synnytys oli arvatenkin jo aika lähellä. Arvelimme, että kenties yöllä tai viimeistään perjantaina syntyisivät. Hyvin ehtisimme siis vielä kotiin ja videoyhteyden äärelle, ajattelin. Vaan kuinka väärässä olinkaan!

Mummolassa pakatessani lapsia ja tavaroita omaan autooni, piippasi puhelin uudestaan. ”Eeva ponnistaa jo!” luki viestissä. Ja sitten tulikin meille tulipalokiire kotiin. Poikani päivysti kännykkää kotimatkan ajan ja raportoi mitä Virpi viestitteli. Minä ajoin niin nopeasti, kuin suinkin oli mahdollista. Kotona puolisoni viritti jo videoyhteyttä kasvattajan luokse.

Ensimmäisenä vauhtipoika

”Äiti paina tööttiä!” huusivat lapset kuorossa, kun ajelimme Lahdentietä kohti kotia. ”Pois alta, täällä on synnytys käynnissä!” huusimme kaikki kurkut suorina ja meitä nauratti itseämmekin koko absurdi tilanne. Mutta tottahan se oli, synnytys oli käynnissä ja meillä oli kova kiire kotiin sitä seuraamaan!

Noin kymmenen minuuttia ennen kotipihaa Virpi lähetti sinisen sydämen. ”Mitä 💙 tarkoittaa äiti?” poikani kysyi. Kerroin lapsille sen tarkoittavan arvatenkin sitä, että ensimmäinen pentu on syntynyt ja se on poika. Samalla mieheni viestitti kotoa videoyhteyden ääreltä, että laatikossa näkyisi olevan yksi valkoinen pentu jo. Hui kamala miten jännittävää!

Vastasyntynyt chihuahua emonsa kanssa.

Tämän vauhdikkaan pikkupojan syntymään emme ihan kerenneet mukaan. Mutta saimme sentään heti kuvan tulokkaasta, mikä suloinen pieni jääkarhu! 🙂

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen pääsimme vihdoinkin kotiin ja juoksimme lasten kanssa samantien tietokoneen äärelle. Tuntui niin hyvältä nähdä Eeva ja pentulaatikossa tuhiseva ensimmäinen pienokainen. Nyt olimme kaikki paikalla kannustamassa Eevaa, joten ei muuta kuin tervetuloa loputkin siskot ja veljet maailmaan!

Chihuahua synnyttää, livelähtys webbikameralla.

Kannustusjoukot paikalla! 500 kilometrin välimatka tuntui häviävän, kun pääsimme tälläkin kertaa seuraamaan synnytystä virtuaalisesti.

Seuraavaa ei kuulu

Ensimmäisen pojan synnyttyä Eeva ryhtyikin hieman yllättäen perusteellisesti lepäämään. Sen masu oli yhä valtavan iso ja arvelimme, että pentuja olisi tulossa vielä aika monta. Ensimmäisen tunnin jälkeen emme olleet vielä huolissamme, mutta kun toinenkin tunti vierähti, niin kieltämättä sitä alkoi jännittää miten tässä tulisi vielä käymään.

Virpi pysyi rauhallisena ja käytti Eevaa välillä ulkona hieman jaloittelemassa, toivoimme sen laittavan supistuksiin hieman vauhtia lisää. Katselin sillä aikaa kamerasta miten virkeä ja elinvoimainen ensimmäisenä syntynyt pienokainen oli. Pikkujätkä kroolasi pentulaatikon varmaan kolmesti ympäri äitiään etsien sillä aikaa, kun Eeva piipahti nopeasti ulkona. 😊

Kolmannen tunnin alkaessa Virpi oli jo konsultoinut eläinlääkäriä ja ajattelimme, että voisi olla hyvä lähteä käymään näytillä. Pohdimme tosin, että monesti jo pieni autoilu saattaa auttaa ja moni pentu onkin syntynyt autoon. Niin kävi tälläkin kertaa, hyvä kun matkaan oli päästy ja muutama kilometri ajettu, niin jo tuhisi kuljetuskopassa pienokainen numero kaksi. Tyttö! Ei kun suunta takaisin.

chihuvauvat, chihuahua, vastasyntynyt

Autossa päivänvalon näki toinen terhakka pentu, pieni valkoinen tyttö. Huh helpotusta! 😊

Toinen tyttö ja viimeiseksi vauhtipojat

Kolme viimeistä pentua syntyivätkin suhteellisen nopeasti Eevan päästyä takaisin kasvattajan luokse ja viimeiset pojat peräti vauhdikkaasti. Ennen iltakymmentä jännitysnäytelmä oli ohi ja pentulaatikossa onnellisen emän nisillä tuhisi kaunis blondiviisikko. Hauskaa, että Eeva sai viimeksi täysin mustan nelikon ja nyt täysin valkoisen kvintetin. Viisi pentua, huikea määrä pieneltä chihuahualta!

Kaikki pennut ovat tuntuneet alusta asti oikein elinvoimaisilta ja tarttuivat heti tiukasti nisiin. Eeva oli koko synnytyksen ajan rauhallinen ja ryhtyi määrätietoisesti hoitamaan pienokaisiaan välittömästi niiden synnyttyä. Tänään aamulla sain ensimmäiseksi viestin, että yö oli mennyt rauhallisesti ja ihanan hiljaisesti – se merkitsee sitä, että kaikki on hyvin ja maitoa riittää. Tällainen emä on kasvattajalle ja kasvatustyölle oikea aarre! 😍

Onnea Eeva, en malta odottaa että pääsemme katsomaan pienokaisiasi! Ja kiitos Virpi, kun pidit meidät tälläkin kertaa täydellisesti tilanteen tasalla ja saimme elää synnytyksessä mukana. Toivotaan, että kaikki pienokaiset kasvavat ja voimistuvat tulevan viikon aikana. Nyt pidetään kaikki vielä Liisalle kovasti peukkuja. 😊👍🏻