Pienen prinsessan selviytymistarina – Liisakin on nyt äiti

Koirakoplan Tuplamammojen odotukset ovat nyt onnellisesti päättyneet. Liisa olikin hyvin täsmällinen ja synnytti tasan laskettuna päivänä, jolloin odotusta oli täynnä 63 vuorokautta. Mutta kaikki ei mennytkään tällä kertaa aivan mutkattomasti. Kerron teille nyt Liisan synnytystarinan.

Joko pian?

Torstaina 29.6. Eeva synnytti viisikkonsa. Tuolloin Liisankin odotus oli jo aivan loppusuoralla ja Eevan pentujen syntymän jälkeen aloimme luonnollisestikin odottamaan milloin olisi Liisan vuoro. Eevan synnytys ei jännittänyt minua niin paljon, koska sillä oli jo yksi hyvin sujunut synnytys takanaan. Liisa sen sijaan on meidän perheen kuopus ja kaikkihan tietävät, että perheen kuopukset ovat ehkä hieman hemmoteltuja ja äidit kenties vähän hössöttävät heidän ympärillään. Niin myös minä meidän Liisan kohdalla. Sillä on aivan erityinen paikka sydämessäni, aivan kuten sen edeltäjällä Kertullakin oli. ❤️

Sunnuntaina tuli täyteen 62 vuorokautta odotusta ja Liisa käyttäytyi vielä täysin normaalisti, söi ahnehtien ja jahtasi kärpäsiä. Uskalsin lähteä tyttäreni ja Irman kanssa viettämään päivää lähellä järjestettyyn Tuusulan koiranäyttelyyn. Päivä olikin ihana, saimme lääkitystä chihuikävään ja pääsimme ihastelemaan myös upeita borzoita, jotka esiintyivät chihujen viereisessä kehässä. Irma tapasi näyttelyssä muutaman vanhan ystävänkin.

Koiranäyttelyssä borzoin kanssa.

Meillä on niin ikävä meidän omia chihuja, että lähdimme katsomaan toisten pikkuisia lähellä järjestettyyn koiranäyttelyyn. Irmakin pääsi turistiksi mukaan ja nautti päivästä.

Synnytys käynnistyy

Näyttelypäivän loppupuolella Virpi laittoi viestiä, että Liisalla oli synnytyksen avaumisvaihe selvästi alkanut. Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan tullut tulipalokiirettä kotiin, koska avautuminen oli vasta alkanut ja tiesimme sen kestävän mahdollisesti iltaan ellei peräti seuraavaan päivään asti. Kotiin päästyämme virittelin kuitenkin videoyhteyden taas päälle, kuten Eevankin synnytyksessä.

Kamera oli valmiudessa ja vaihdoimme Virpin kanssa kuulumisia illan edetessä. Liisa lähinnä lepäili pedissään, mutta petaili aina toisinaan levottomasti. Liisa on oikea ötököiden surma ja huomasinkin sen keskittyvän välillä kärpäsjahtiin. Tätä se tykkää kotonakin puuhastella, vaania pahaa aavistamattomia hyönteisiä ja napata ne sitten kiinni, leikkiä hetken ja pistellä poskeensa.

Videolta näet miten Liisa petaili määrätietoisesti avautumisvaiheen ollessa käynnissä.

Arvelimme, että Liisa voisi olla juuri sitä tyyppiä, että haluaisi odotella talon hiljenevän ja kävisi tositoimiin vasta sitten, kun ympärillä olisi jo ihan hiljaista muiden käytyä nukkumaan. Aikalailla oikeassa olimmekin.

Ponnista Liisa, ponnista!

Illalla päätimme sammuttaa kameran ja käydä nukkumaan, että saisimme vähän levättyä ennen kuin tositoimet alkaisivat. Edessä saattaisi nimittäin olla pitkä yö. Minua kyllä jännitti niin paljon ettei nukkumisesta tullut mitään ja kun klo.23.00 sain viestin, että nyt työntöpoltot olivat selvästi alkaneet, en ollut nukkunut vielä silmäystäkään.

Kamera kytkettiin takaisin päälle. Hassua miten videoyhteyden välityksellä tilanne tuntui jälleen siltä, kuin olisin ollut ihan fyysisesti läsnä tässäkin synnytyksessä. Katselin ruudulta miten Liisa rauhallisesti valmistautui tulevaan ja tunsin ylpeyttä pienestä punaisesta prinsessastani. Meidän pienestä kuopuksesta olisi pian tulossa äiti!

Hiljalleen yön edetessä supistukset voimistuivat ja synnytyspoltot tulivat tiheämpään. Liisa alkoi ponnistamaan. Jonkin aikaa ponnisteltuaan sikiökalvo puhkesi, jolloin vesi pääsi purkautumaan emättimeen. Pian vesipää (eli sikiöpussi) pullistui esiin. Tämä on ihan normaalia ja kuuluu synnytyksen etenemiseen. Tiesimme odottaa ensimmäistä pentua pian saapuvaksi.

Jokin on pielessä

Mutta nyt jokin oli pielessä. Sikiöpussi näkyi ja Liisaa supisti hyvin. Se ponnisti voimakkaasti. Mutta synnytys ei edennyt ja pentua ei vaan kuulunut. Aamuyön tunteina oli selvää ettei Liisa tulisi selviämään urakasta ilman apuja. Virpi soitti eläinlääkäriin ja kertoi, että lähtisivät Liisan kanssa matkaan. Onneksi lääkäri sijaitsi ihan lähellä.

Minä jäin avuttomana katsomaan kamerasta tyhjänä ammottavaa petiä. Ajatukseni olivat Liisan mukana. Luotan Virpiin, mutta tietysti tilanne pelotti aivan suunnattoman paljon. Mietin siinä koko yön valvoneena miten Liisa olikin kaikessa niin Kertun kaltainen. Sen synnytys oli edennyt aivan kuten Kertulla aikoinaan. Melkein tuntui siltä, kuin olisin kamerasta katsonut Kerttua synnyttämässä esikoistaan 14 vuotta sitten! Kertun synnytys päätyi sektioon ja pennuista vain yksi pieni tyttö selvisi. Tulisiko Liisalle käymään samoin?

Vihdoinkin uutisia

Aamulla klo.3.40. sain uutisia. Virpi oli joutunut itse avustamaan leikkauksessa eikä luonnollisestikaan ollut pystynyt päivittämään minulle koko ajan väliaikatietoja. Mutta nyt tuli tieto, että Liisa oli parhaillaan ommeltavana ja pennut olivat syntyneet. Pentuja oli ollut kolme, kaksi poikaa ja yksi tyttö. Pojat eivät valitettavasti selvinneet. ? Pojat olivat olleet todella isoja. Tyttö painoi ihanteelliset 111 grammaa.

Vastasyntynyt chihuahua

Liisan vastasyntynyt pieni Lilliputti. Äidin kainalossa on hyvä olla. Onneksi Eevalla on aivan samanikäiset pennut, joten leikkikavereitakin löytyy Lilliputin kasvaessa.

Minua pelotti valtavasti Liisan puolesta. Sektio on iso leikkaus ja aina jokin voi mennä pieleen. Juuri toissaviikolla kuulin chihuahuasta, joka menehtyi pian leikkauksen jälkeen. Tällaisia asioita ei tietenkään toivoisi kuulevan juuri silloin, kun on omien koirien synnytysten aika. Aamukuudelta sain onneksi viestin, että äiti ja pentu olivat päässeet turvallisesti takaisin kotiin.

Kaikki näyttää lupaavalta

Liisan leikkauksesta on kulunut nyt 1,5 vuorokautta. Vielä ei olla siis missään nimessä täysin selvillä vesillä, mutta tilanne näyttää tällä hetkellä oikein hyvältä. Eilen kuulin, että Liisalle on ruoka maistunut hyvin ja se jahtaa jo kärpäsiä tuttuun tapaansa. Pieni Lilliputtikin on vahvistunut ja painoi tänään jo 123 grammaa. Se on oikein hieno paino se! ?

Yhden vuorokauden ikäinen chihuahuan pentu.

Voi pieni Lilliputti! Näyttää ihan äidiltään. ?

Liisalta tulee valtavan paljon maitoa. Yksi Eevan pojista kävi eilen ruokailemassa Liisan nisillä, jotta ne eivät pakkautuisi aivan täyteen ja pienen Lilliputin olisi helpompi saada nisästä otetta. Liisa on valtavan suojelevainen pienokaisestaan. Vai miltä sinusta näyttää? ?

 

Chihuahua emo suojelee pentuaan.

Yrittäkääpäs ottaa! Tämä on MINUN! Liisa on oikea leijonaemo.

Muutaman viikon kuluttua pääsemme katsomaan äitikoiriamme ja niiden lapsikatrasta. En malttaisi millään odottaa! Tuplamammojen odotukset ovat täten onnellisesti päättyneet ja lapsikatraan kasvatus voi alkaa. Vauhtia varmasti tulee piisaamaan jahka pienokaiset lähtevät liikkeelle. Kertoilen pikkuäitien ja vauvojen kuulumisia taas pian uudestaan, pysykäähän kuulolla! ?

Kommentit

Kommentoi juttua: Pienen prinsessan selviytymistarina – Liisakin on nyt äiti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X