Pikkupupu pujahti perheeseen

Niin siinä on nyt sitten kolmessa viikossa käynyt, että Laura on saanut ensimmäisen lempinimensä. Tästä se pikkuhiljaa lähtee rakentumaan – nimittäin Pikkupupun ja meidän yhteinen matka. Niin aivan, Lauran ensimmäinen lempinimi on Pikkupupu. Eikö se sovikin sille mainiosti?

Nimi tulee siitä, kun se on niin ihanan pörröinen, sillä on valtavat korvat ja se pomppii hauskasti ollessaan oikein erityisen iloinen. Tätä tapahtuu etenkin aamuöisin, kun Laura tuumii alkuyön unien jälkeen tultuaan pihalta takaisin sisään, että ’ hei, ei olla nähty ainaskaan neljään tuntiin!’. ? Miten noin pientä voikin rakastaa näin mahdottoman paljon?

Pikkupupu on ehtinyt puuhailla kolmessa viikossa jo paljon. Tässä ollaan osallistumassa ensimmäisiin näyttelyharjoituksiin Tapanilassa.

Pikkupupu on ehtinyt puuhailla kolmessa viikossa jo paljon. Tässä ollaan osallistumassa ensimmäisiin näyttelyharjoituksiin Tapanilassa.

Kulmapaikan uudet asukkaat

Jos vielä muistatte, meillähän oli ainakin puolet olohuoneemme jättisohvasta puhtaasti Kuningattaremme valtakuntaa. Irma karvoitti lempipaikkansa niin tehokkaasti itselleen, että emme olleet enää vuosiin tohtineet istua aristokraattimme alueelle. Irma vei vaatimattomasti viisihenkisen perheemme suuresta kulmasohvasta leijonanosan itselleen. Ja niin oli hyvä. ❤️

Kuningatar Irma sohvan kulmapaikalla.

Kulmapaikan Kuningatar valtaistuimellaan. Karvoineen päivineen, kyllä minä niin kovasti häntä kaipaan. ❤️

Irman kuoltua meidän oli kuitenkin hiljalleen alettava siivoamaan vanhuksemme tavaroita pois. Oli haikeaa irrotella kaapeista lapsilukot, mutta vieläkin haikeampaa oli siivota Irma myös sieltä sohvan kulmapaikalta muistoihimme, pestä ja imuroida sohvanpäälliset ja heittää muorin filtit viimeisen kerran pesuun. Se olikin niin iso urakka, että siihen meni kokonainen päivä.

Pesunkin jälkeen jäi kulmapaikka loistamaan tyhjyyttään. Jotenkin meidän oli vaikea mennä siihen, olihan se aina ollut Irman Oma Paikka. Huomasin, että saatoimme leffailtoina ahtautua sohvalle ihan niin kuin Irma olisi vielä meillä.

Chihuahua Laura valloitti varovaisin askelein edesmenneen Kunnigatar Irman sohvapaikan.

Irma antoi paikkansa pienelle prinsessalle. ❤️

Mutta pikkuväen palattua kotiin kaikki hiljalleen muuttui. Ensin nekin kohteliaasti jättivät Irman paikan tyhjäksi, mutta vihdoinkin viikko sitten alkoi kulmapaikan varovainen uudelleenasutus. Ensin siellä pötkötteli Liisa, jolla oli aina ollut Irmaan sellainen hassu viha-rakkaussuhde. Liisan jäljeen bongasin kulmapaikalta Eevan ja eräänä päivänä ympyrä oli sulkeutunut, kun kulmapaikalla makasi Laura. Laura otti paikan itselleen kuin tietäen, että juuri sitä häneltä odotettiinkin. Meidän ihana ja huoleton, aina niin reipas Lauramme!

Tip tip tap rapisevat pikkupupun tassut

Aina toisinaan olen kuulevani aivan kuin Irma nousisi sohvapaikaltaan, laskeutuisi rauhallisesti parkettilattialle ja lähtisi verkkaisin askelin kohti kylpyhuonetta juomaan. Se kuulostaa niin todelliselta, että aivan hätkähdän. Ja joskus, aivan sillä samalla hetkellä, sohvan takaa tassutteleekin esiin pikkuinen Laura. Entinen ja tuleva kohtaavat kodissamme tämän tästä ja se saa sydämen heittämään kuperkeikkaa. Välillä mietin kunpa nämä kaksi olisivat ehtineet tapaamaan toiseensa. Kuka tietää, kenties he ovatkin jossain tuolla jonkun ohikiitävän hetken tavanneetkin. ?

Mutta sen tiedän, että olen hyvin kiitollinen Laurasta. Meidän pienestä palastamme taivasta. Lohtukoirat ovat aina jollain tapaa hyvin erityisiä ja juuri sellainen Laurakin on. Emme vielä läpikotaisin toisiamme tunne, mutta jo näin pintaraapaisun perusteella voin sanoa, että noiden suurien suklaasilmien takana piilee monta uskomattoman hienoa piirrettä. Päivien, viikkojen, kuukausien ja vuosien kuluessa ne sieltä meillekin hiljalleen näyttäytyvät.

Vanha triomme Eeva, Liisa ja Irma.

Trio on hyvä olla olemassa. Kiitos tälle vanhalle triolle, kun se niin avosydämin toivotti uuden tervetulleeksi. Aikansa kutakin. ❤️

Pupujussin paikka on sängyssä

Pikkupupu on hienosti tottunut nukkumaan lattialla, minun sänkyni vieressä omassa pesässään. Aivan kuten meidän kaikki chihupennut pikkuisina meille tullessaan. Iltaisin Laura oikein odottaa väsyneenä, että koska hän pääsee omaan ’unipesäänsä’ yöunille.

En tarkalleen muista, koska Eeva ja Liisa siirtyivät viereemme nukkumaan, Liisa varmaan vähän aiemmin kuin Eeva. Tuntuu, että koira koiralta ne livahtavat sänkyyn aina vaan nuorempina. ? Laura on tuntunut noudattavan samaa kaavaa kuin ’isosiskotkin’ nukkuen pari ensimmäistä viikkoa omassa pesässään koko yön vallan tyytyväisenä, mutta sen jälkeen on alkanut pikkuhiljaa haikailu sänkyyn muiden perässä viimeistään alkuyön unipätkän jälkeen.

Nyt meillä on sitten menty sillä kaavalla, että herätessään aamuyöllä suunnilleen neljän ja kuuden välillä, Laura käy ensin ulkona tarpeillaan ja kipittää sitten onnellisena pikkuportaita pitkin sänkyymme ja asettuu kerälle kainalooni nukkumaan. Ja siinä se sitten hievahtamatta uinuu aamuun asti. Minusta tuntuu, että aamuöisin pääsen itsekin siihen makeimpaan unimaailmaan, kun kainalossani on kaikki kolme elämäni suurta pientä karvaista sankaria. ❤️

Kaiken sulattava katse

Lauraa kun katsoo suoraan syvälle silmiin, efekti on hyvin samanlainen kuin Saapasjalkakissalla Disneyn elokuvassa Shrek. Järki lähtee, kun pikkupupun silmiin katsoo ja pian sitä huomaa lässyttävänsä jotain aivan järjetöntä gugugägäätä. ? Onneksi sama tapahtuu kaikille, joten ei tarvitse yksin hävetä. ?

Laura chihuahualla on melko vetoava katse.

Niin, tässä se kuuluisa katse, jonka edessä olen täysin voimaton. ??

Kolmeen viikkoon on mahtunut melkein 300 grammaa lisää ihanuutta ja pian Laura painaakin jo kokonaisen kilon. Ensiviikolla on aika mennä ensimmäisiin rokotuksiin. Urheasti varasin ajan samaisesta Kirsusta, jonka vastaanoton lattialle Irma heinäkuussa nukahti ikiuneen. Mietin ensin pystynkö edes menemään samaan paikkaan. Saimme siellä kuitenkin niin ensiluokkaisen hyvää palvelua ja Irman lähtö oli kaikella tapaa hienosti hoidettu, että jotenkin tuntui sopivalta aloittaa uuden kanssa sieltä, mihin vanhan kanssa lopetettiin.

Ihmiset reagoivat koiran menetykseen monin eri tavoin, kaikki eivät pysty eivätkä edes halua ajatella pitkään aikaan uutta perheenjäsentä. Mutta jos yhtään sydämessä tuntuu, että sieltä löytyisi rakkautta uudelle karvakaverille, niin minulta lähtee ainakin vahva suositus tälle vaihtoehdolle! Onhan se sitten sellainen loputon jatkumo koirien kanssa elämiseen, mutta hei entäs sitten? Elämä koirien kanssa on kuitenkin yksinkertaisesti vaan parasta.

Kolminkertainen eläköönhuuto elämäni suurille pienille sankareille Eevalle, Liisalle ja Lauralle! ?

Pikkupupu kävi valitsemassa itselleen ja mammoille viikonloppuherkut. Hän on omaksunut lempinimensä niin kirjaimellisesti, että suuntasi heti pupujen herkkuhyllyn luokse. ? Omaan ostoskoriin valikoitui kuitenkin ihan oman lajin herkkuja, kanatikkuja. ☺️

Pikkupupu kävi valitsemassa itselleen ja mammoille viikonloppuherkut. Hän on omaksunut lempinimensä niin kirjaimellisesti, että suuntasi heti pupujen herkkuhyllyn luokse. ? Omaan ostoskoriin valikoitui kuitenkin ihan oman lajin herkkuja, kanatikkuja. ☺️

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.