Viime sunnuntaina oli kiva päivä. Tai oikeastaan päivä alkoi tosi tylsästi. Jouduttiin kelpieiden kanssa keväthuoltoon. Meiltä leikattiin kynnet, mikä on tuttu juttu, koska mun kynnet leikataan joka viikko. Ne kasvaa niin hurjaa vauhtia. Mutta ihan uutena juttuna mun vähäistä tukkaa suittiin. Mun mielestä se oli vähän epäreilua, kun ei sitä tukkaa muutenkaan ole niin paljoa. Mun ihminen väitti, että se on vaan irtokarvaa, joka siitä irtoaa. No kai hei se nyt irtoo, kun niin kovasti sukii! Kuulin, että joku päivä meillä on edessä myös pesu. Mun valkoinen turkki on nimittäin paljastanut pesun tarpeen. Heh, sorry kelpiet. Teidät pestään myös.

Olin jo vähän sitä mieltä, että tässäkö tämä sunnuntain ohjelma nyt sitten oli. Onneksi ihminen tajusi vihdoin ottaa meidän remmit. Hyppäsimme autoon ja suuntasimme kohti ihmisen ja kelpieiden entisiä kotikulmia. Mä en ole siellä asunut, mutta kelpieille se oli tuttua seutua. Ylva alkoikin huutaa, kun se tajusi minne auto pysäytettiin. Se huusi jotain sellaista, että Raneeeee… missä sä oot. En ihan saanut selvää, kun se oli niin innoissaan.

Me mentiin tapaamaan kelpieiden poikaystäviä, Ottoa ja Ranea. Se oli aika jännää, kun en ollut ihan varma voisko niistä tulla munkin poikaystäviä. Ne on kuulemma olleet alun perin Kentsun poikaystäviä, mutta Ylva omi ne itselleen. Tai oikeastaan Ranen. Ylva rrrrakastaa Ranea. Rane suhtautuu siihen aika äijämäisesti, ilmeisesti Ylva on vähän liian helppo. Mutta kyllä Rane taitaa olla salaa mielissään siitä, että sillä on niin innokas ihailija.

Mä tykästyin heti Ottoon. Me ollaan ihan samanvärisiäkin. Ja Otto tykkää palloista, niin ku mäkin. Ollaan ihan samiksia! Mä ajattelin, että Otosta ainakin voi tulla mun poikaystävä. Ehkä vähän Ranestakin, mutta se saa olla Ylvan lemppari ihan vapaasti. Mä luulen että Ranekin tykkää enemmän Ylvasta kuin musta, vaikka kyllä meilläkin synkkasi ihan hyvin.

Tässä me tutustutaan Ranen kanssa toisiimme.

Tässä mä ihmettelen mikä lelu Otolla on suussa.

Oton ja Ranen ihminen oli tosi kiva, kun se antoi meille herkkuja.

Me käytiin eka pienellä kävelyllä ja mentiin sitten leikkimään Oton ja Ranen luo. Mua alkoi jossain vaiheessa väsyttää ja menin nukkumaan. Sillä aikaa Otolle tehtiin kuulemma kesätukka. Mä olin ihan ihmeissäni, kun mä heräsin. Luulin eka että sinne oli tullut joku toinen koira ja Otto oli kadonnut, mutta hetken asiaa tutkittuani tajusin, että sehän onkin Otto. Ehkä mä en enää valita siitä mun karvojen sukimisesta. Mulle jäi kuitenkin lähes kaikki karvat tallelle, toisin kuin Otolle. Kattokaa vaikka kuvaa, joka on tän tekstin yläpuolella Otosta ja sitten tätä kuvaa, mikä on nyt tässä alapuolella.

Kuka sä oot? Minne Otto meni?

Tässä ollaan me kaikki: Kentsu, Ylva, minä, Otto ja Rane. Ylva mököttää, kun ei päässyt Ranen viereen.

Sitten me lähdettiin porukalla ulos ja mentiin moikkaa Toivoa. Ylva oli taas ihan innoissaan, kun se luuli näkevänsä Sannin. Valitettavasti kuulimme, että Sanni oli mennyt koirien taivaaseen. Sanni eli yli 16-vuotiaaksi, mikä on kyllä tosi kunnioitettava ikä. Onneksi Toivon näkeminen oli yhtä riemua. Mentiin koko porukka Toivon pihalle leikkimään. Toivostakin tais tulla mun poikaystävä.

Laitan tähän loppuun vähän kuvia meistä. Oli muuten ihan mahtava sunnuntai! Kun päästiin kotiin, olin ihan poikki. Nukuin koko loppuillan sohvalla.

Tässä mä kysyn Toivolta, alkaisko se leikkii mun kaa. Ja se alkoi. Meillä oli tosi kivaa!

Meitä oli aika monta. Kentsu ei mahtunut kuvaan, eikä näköjään Ranekaan kokonaan.

Tässä me pojat jonotetaan jättämään merkkimme puskaan.

Otto löysi pallon.

Otosta tuli mun poikakaveri.

Kotiin päästyä mä nukuin koko loppuillan ja näin unta mun uusista kavereista.