Koska olen aikas komea ilmestys, päätti palvelijani ilmoittaa minut johonkin koiranäyttelyyn. Sen takia minut raahattiin näyttelytreeneihin, joissa ei ollut kyllä alkuunkaan hauskaa. Siis siellä piti seistä paikallaan ja sipsutella hihnassa pää pystyssä. Ja pahinta oli ehkä se, kun suutani tultiin ronkkimaan! Kuulemma halusivat nähdä purukalustoni… Päätinkin lyödä koko homman ihan lekkeriksi ja pullikoida vastaan minkä pystyn.

staffi Rafi seisoo näyttelytreeneissä

Tässä kohtaa, kun vasta odottelin treenien alkavan, oli kiva seisoskella ja pälyillä muita paikalle saapuvia staffeja.

Kun käskettiin seistä, istuin. Kun piti kävellä, pistin jarrut pohjaan, kävelin eri suuntaan kuin palvelija tai aloin hyppimään. Välillä nappasin talutushihnasta kiinni ja aloin pureskella sitä vimmatusti.

staffi Rafi istuu

Olisi vissiin pitänyt seistä, mutta kuka sitä semmosta jaksaa. Minä mieluummin istun tukevasti maassa.

Ei kuulemma mennyt niin kuin Strömsössä. No sehän se oli se pointtikin! Vastatoimeni toimivat muuten aika hyvin, mutta palvelija vain jatkoi ja jatkoi minun kiusaamistani. Raskain mielin joudun myöntämään, että lopulta väsähdin vastusteluun ja aloin totella hieman – mutta vain hieman!

staffi Rafi makaa

Ja kun pientä staffia alkaa oikein ottaan päähän kaiken maailman ympyröissä kävelyt, voi aina pistää protestiksi pitkäkseen.

Saa nähdä mitä siitä näyttelystä tulee, koska minähän en paikallani seiso, jos voin yhtä hyvin istua! Palvelijani on uhkaillut jokapäiväisillä treeneillä, mutta ei kai kukaan voi olla niin julma… Tai no, en laskisi sen varaan. Kyllä tuo syö pekoniakin ilman, että antaa minulle yhtään.

-Rafin puolesta Palvelija