Tyttöjen keväthuollot

Kevät on takkuillut, mutta tyttöjen keväthuollot ovat silti ajankohtaiset! Tämä kevät on ollut kyllä säiden puolesta surkein pitkiin aikoihin. Viikko sitten sunnuntaina tytöt katsoivat minua hyvin kysyvästi ulko-ovella lähtiessämme aamulenkille, että oikeasti?! Lunta oli maassa varmaan enemmän kuin viimeksi jouluaattona. No nyt näyttää jo lupaavammalta kuin viikko sitten, joten eiköhän aloiteta keväthuollot! 🙂

Irma muistutteli ensimmäisenä keväthuolloista aloittamalla aikataululleen uskollisesti vuoden ensimmäisen karvanlähtökautensa. Borzoin, tuon koiramaailman jalokiven, ainoa miinus on tuo totaalinen sulkasato kahdesti vuodessa. Se on jotain aivan katastrofaalista, etenkin nartuilla!

Ensin huomaan aina lattianrajassa pyörivät karvapallot, vaikka juuri olisi imuroitu. Sitten tumma sohvamme alkaa päivä päivältä vaalenemaan peittyessään hiljalleen Irman valkoisen irtokarvan alle… Pahimmassa vaiheessa meillä ei voi edes valmistaa ruokaa ilman koirankarvasattumia. Ja sanoinko jo, ettei meillä voi missään nimessä käyttää mustia vaatteita?! 😀

Jep… Se on selvästi taas alkanut! Kuka haluaa sohvapaikan Irman vierestä? 😀

Sulkasadon toteamisen jälkeen seuraava vaihe on odottaminen. Odottaminen, että karva on lähtenyt kunnolla kauttaaltaan irti. Toki siinä odotellessakin voisi jo harjailla, mutta koen sen ihan turhaksi. Sitä karvaa nimittäin lähtee ihan niin kauan kuin jaksaa vaan harjata ja silti hukumme siihen sisätiloissakin.

Palkitsevin vaihe on, kun Irmaa pääsee vihdoinkin pesemään ja turkki irtoaa juoksevan veden alla kuin suurina mattoina. Voisi kuvitella, että huh – siinä se urakka sitten oli. Mutta eiiiiii… Vielä pesusession ja kuivattelun jälkeen turkkia irtoaa tupoittain harjatessa. Ja imuroida saa ainakin kahdesti päivässä. No mutta, tästä on nyt aikaa muutama viikko ja alamme vihdoinkin olemaan voitonpuolella tämän sulkasadon osalta! Mutta voin kertoa, että olipahan taas kerran KARVAINEN kuukausi. 😀

”Joko saan vain olla? Ei enää pesua, imurointia ja kampausta? Huh, kiitos!! Nyt kasvatan uuden turkin…”

Mutta ei ne keväthuollot meillä tähän jääneet tällä kertaa. Myös Irman suu kaipasi kipeästi huoltotoimenpiteitä. Irman edellisestä hammaskivenpoistosta on vierähtänyt jo muutama vuosi ja nyt huomasin, että sillä alkoi olemaan hammaskiveä suussa melkoisesti ja hengityskin haiskahti jo aika epämiellyttävältä. Suussa varmasti tuntuikin jo ikävältä.

Irma on jo pian 12-vuotias ja hyvin vanha ja hauras. Nukutus olisi sille tässä vaiheessa jo melkoinen riski. Samoin kaikki liikkumiset kotoolta ovat aika raskaita ja vievät paljon voimia.

Meidän onneksemme eräs tuttuni on juuri kouluttautunut tekemään Emmi-Pet ultraääni hammashoitoja ja tekee näitä hoitoja myös kotikäynteinä. Hoitoa varten ei siis tarvinnut nukuttaa eikä lähteä kotoolta minnekään. Todellinen win-win tilanne Irmalle!

Minua vähän jännitti miten hampaiden puhdistus sujuu ja ehkä olin vähän skeptinenkin. Mietin noinkohan ne hurjat kivet vain lähtisivät nätisti irti, kun en itse ollut saanut niitä rapsuttelemalla hievahtamaankaan. Mutta niin vain sain todeta, että wau! Ultraääni todella toimi.

Ensin jokainen hammas käsiteltiin sellaisella sähköhammasharjan näköisellä harjalla ja tahnalla, mutta mitään hankausta ei siis ollut – harjaa pidettiin vain paikallaan hampaan päällä. Kaikki hampaat käytiin huolellisesti läpi molemmilta puolilta, ylhäältä ja alhaalta. Käsittelyn jälkeen hampaita alettiin kevyesti rapsuttelemaan ja hämmästyksekseni kivi lähti samantien lohkeilemaan isoina laattoina irti.

Irma oli todella kiltti potilas ja malttoi olla hienosti paikoillaan koko hoidon ajan. Tässä on ultraääni käsittely menossa.

Olen niin iloinen ja huojentunut, että saimme Irman suun huollettua näin turvallisesti ja helposti. Nyt on mummokoiralla varmasti paljon parempi olo! Borzoilla on tapana hymyillä leveästi, kun ne ovat oikein iloisia. Myös Irma tekee tätä meidän tullessa kotiin; se juoksee ovelle vastaan ihanasti irvistäen ja kirsu aivan vinossa. Mitkä ihanat valkeat helmet sieltä suusta nyt aina pilkistääkin! Pistää hymyn korviin itsellänikin. 🙂

Ihan huikea muutos. Irman hampaat eivät varmaan koskaan ole ollut näin puhtaat ja kiiltävät! Kaksitoistavuotiaaksi Irmalla on aika hieno purukalusto. 🙂

Keväthuoltojen viimeisen osion tähdeksi pääsi Eeva. Sama tuttumme Niina, joka on kouluttautunut Emmi-Pet hoitojen tekijäksi, opiskelee myöskin koirahierojaksi. Alkuvuonna Eeva kävi harjoitusasiakkaana ja nyt keväällä oli jatkokäynnin vuoro. Ja voi miten Eeva taas nautti taitavissa käsissä! Kyllä hieronta todella tekee koirallekin hyvää. Liisa ja Irma kävivät jo aiemmin hierottavina, joten nyt on koko kolmikko hyvin keväthuollettu ja valmiina tulevaan kesään! Kaunis kiitos Niina Viinikaiselle, kun huolsit tyttömme kesäkuntoon!

Eeva todella nautti hieronnasta ja nukahti taitavissa käsissä nauttimaan omasta keväthuollostaan.

 

Kommentit

Kommentoi juttua: Tyttöjen keväthuollot

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X