Tyttöjen kotiinpaluu – mukana pieni pala taivasta

Oi ihana kotiinpaluu! Vihdoinkin! Meillä tassuttelee kotona taas monta paria pieniä tassuja. ? Koti tuntuu kodilta ja sydämessä on rauha. En voisi olla onnellisempi! Itseasiassa olen viimeisten kolmen päivän aikana hymyillyt niin paljon, että poskilihakseni alkavat todennäköisesti pian kramppaamaan. ?

Pitkät viimeiset viikot

Kuten te blogini lukijat varmasti hyvin tiedätte, meidän chihuahuat Eeva ja Liisa ovat olleet koko pitkän kesän äitiyslomalla kasvattajansa luona. Niille lukijoille, jotka hyppäävät tässä kohtaa tarinaa mukaan, suosittelen kurkistamaan aiemman kirjoitukseni siitä miten kaikki alkoikaan.

Heti pentujen synnyttyä otin käteeni kalenterin ja laskin tyttöjen mahdollisen paluupäivän niille nurkille, kun pennut täyttäisivät kahdeksan viikkoa. Ja aivan kuten Eevan edellisenkin äitiysloman kohdalla, soljuivat viikot ensin oikein mukavaan tahtiin eteenpäin, mutta mitä lähemmäs kotiinpaluuta päästiin, sitä tahmeammaksi alkoi ajankulu muuttumaan. Irman poismeno heinäkuussa sekoitti pakan vielä oikein huolella. Ensimmäistä kertaa 16 vuoteen jouduimme tilanteeseen, jossa meillä ei ollut kotona ainoatakaan koiraa.

Viisi pitkää viikkoa olimme koiraton koti ja sitä emme todellakaan olleet suunnitelleet etukäteen. Ne viikot vasta pitkiä olivatkin! Mutta nyt tiedän ainakin ihan kokemuksesta, että elämä ilman koiria ei ole minua varten. En nauttinut ainoastakaan hetkestä ”vapaana” ilman koirien tuomaa vastuuta ja sitoutumista. Sen sijaan kaipasin pieniä ystäviäni niin kovasti, että sydämeen ihan sattui.  Me kuitenkin selvisimme. ?

Treffit Mikkelissä

Viime viikon perjantaina koitti vihdoin tyttöjen kauan odotettu kotimatka. Olimme aivan valmiita taas kerran ajamaan 1000 kilometriä Eevan ja Liisan takia, mutta tällä kertaa kotimatka taittuikin hieman eri reittiä tyttöjen tullessa meitä puolimatkaan vastaan. Virpi oli tulossa lauantaiksi Mäntyharjulle näyttelyyn ja yöpyi perjantain ja lauantain välisen yön Mikkelissä, joten sieltä meidän oli kaikista helpointa hakea tytöt perjantai-iltana kotiin.

Iltaseitsemältä saavuimme Mikkeliin. Vatsassani lenteli varmaan satatuhatta perhosta. Hotellihuoneen ovi avautui ja monta pientä koiraa otti meidät iloisesti vastaan. Sieltä joukosta huomasin heti Eevan ja Liisan, jotka myös sillä samalla hetkellä tunnistivat meidät. Se riemu, millä ne ottivat meidät vastaan – sitä parempaa tunnetta ei ole olemassakaan! Aina sitä pitkän erossaolon jälkeen miettii miten ne mahtavat muistaa ja mahtavatko ikävöidä ollenkaan kotiin, kun reissussakin niillä on aina ollut hauskaa. Mutta voi pojat, kyllä oma perhe on aina oma perhe! ?

Chihuahuat Eeva, Liisa ja Laura ovat palanneet kotiin.

Sylin täydeltä elämää, iloa ja rakkautta!

Kotiinpaluu ja pieni taivaallinen tuliainen

Kyykistyimme hotellihuoneen lattialle ja syleilimme vuorotellen sekä Eevaa että Liisaa. Liisa tervehti meidät hätäisesti nanosekunnissa ja juoksi sitten samantien omaan kuljetuskoppaansa ja katseli meitä sieltä odottavasti, että eiköhän me nyt lähdetä kotiin. ?

Kaiken hulinan keskellä aikuisten koirien joukosta puikkelehti luoksemme pikkuinen pentu. 740 grammainen pienokainen ei ollut moksiskaan vilinästä, vaan kipitti suoraan syliimme ja hukutti meidät samantien suukkoihin. Nostin hellästi pienokaisen syliini ja katselimme toisiamme pitkään syvälle silmiin. Virpi kysyi ’No, tuntuuko se omalta?’ Vielä mitä! ? Tunsin välittömästi sellaista sielujen syvää kumppanuutta, jotain joka oli takuulla kirjoitettu tuolla jossain tähdissä jo kauan ennen kuin toisistamme edes tiesimme…

Tämä Eevan pieni tyttöpentu oli tarkoitettu tulevaksi meille, siitä ei ollut epäilystäkään. Ei siinä tarvittu edes sanoja, kun nyökkäsin liikuttuneena Virpille vastaukseksi. Ja niin me halasimme heipat ja lähdimme kohti autoa kolmikkomme kanssa. Kolmikkomme – miten ihanalta tuntuukaan kirjoittaa se! Meillä on jälleen koossa mahtava kolmikko. ❤️

Kotimatka ei ollut pitkä, mutta sain silti niskani kipeäksi katsoessani tämän tästä takapenkille kuljetuskopissaan nukkuvia koiria. Meidän Eeva, Liisa ja Laura. Tulevaisuuden pikkunaisemme. Millainen matka meillä onkaan yhdessä kuljettavana ja millaisia yhteisiä huimia seikkailuja koettavana!

Mikä ihana kotiinpaluu! Laura pujahti osaksi perhettä niin kuin olisi aina meillä ollut.

Mikä ihana kotiinpaluu! Minusta on ollut ihana seurata, miten helposti Laura sujahti perheeseemme. Kohtaloa? No ihan takuulla!

Tervetuloa elämäämme, Laura!

Lauran virallinen nimi on Siruliinun Made In Heaven. Sain itse ehdottaa sille virallista nimeä ja jotenkin minulle oli heti päivänselvää, että haluaisin nimen linkittyvän jotenkin Irmaan. Irman poismenoon liittyi vahvasti eräs kappale Queen yhtyeeltä, joten kun sitten eräs ilta kuuntelin Freddie Mercuryn laulavan kappaletta Made In Heaven, tiesin löytäneeni oikean nimen. Ja Laura todellakin on nimensä veroinen pieni pala taivasta! ❤️

Laura on tullut kotiin.

Vihdoinkin kotona! Irma olisi takuulla ihastunut tähän pikkuneitiin. Ehkäpä pieni pala aristokraattiamme jatkaa elämäänsä tässä sielukkaassa pikkuolennossa. ?

Nyt meidän on aika tutustua toisiimme kaikessa rauhassa – siitäkin huolimatta että tuntuu siltä, kuin olisimme jo vanhoja ystäviä. Laura sujahti perheeseemme niin sulavasti, että voisin vaikka vannoa sen ja Irman jossain unissa jo tavanneen. En ole varma osaavatko isommat tytöt kaivata Irmaa. Kotona minusta tuntui siltä, että Liisa ainakin etsi sitä hetken verran. Tai sitten se etsi omaa pienokaistaan. Nopeasti Liisakin kuitenkin asettui kodiksi eikä tuntunut kaipaavan velvollisuuksiaan äitinä – päinvastoin. Ensimmäiset 24 tuntia se pelkästään nukkui univelkojaan pois! ?

Palaan pian kirjoittamaan meidän pentuarjesta enemmän ja kerron mihin suuntasivat Eevan ja Liisan loput pennut. Kauko Röyhkää lainatakseni voisin lopettaa tämän kirjoituksen sanoihin; ’Oi Laura, Laura, olet juuri sellainen, jota olen toivonut.’ ❤️

Chihuahuat juoksevat kotipihalla.

Ihanat hippaleikit raikuvat taas kotipihalla. ?

Äiti ja tytär chihuahuat kotiportilla. Uudet seikkailut odottavat!

Uudet seikkailut odottavat! ?

Kommentit

Kommentoi juttua: Tyttöjen kotiinpaluu – mukana pieni pala taivasta

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X