Vanha sydän voi olla jo väsynyt, mutta niin kauan kuin se sykkii onnellisena ja pitää kantajansa silmät kirkkaina ja tuikkivina, niin kauan kaikki on vielä hyvin. Näin minä ajattelen ja näin tuntuu ajattelevan moni muukin. Sain kuulla ihania tarinoita, kun aloitin keskustelun Elämää koirien kanssa -ryhmässä Facebookissa Irmasta ja vanhojen koirien elämänlaadusta noin yleisesti. Ihmisten rakkaus ja ymmärrys vanhoja koiriaan kohtaan on jotain hyvin liikuttavaa.

Ikimuistoinen kesä

Tämä kesä jää epäilemättä meidän kaikkien mieleen ikimuistoisena. Eeva ja Liisa jakoivat upean yhteisen matkan äitiyteen ja keskittyvät tällä hetkellä pienokaistensa hoivaamiseen synnyinkodissaan kasvattajansa luona. Pikkuisten lähdettyä äitiyslomalle kuukausi sitten, jäi Irma tänne meidän ainoaksi koiraksemme. Ja onneksi jäi, koti ilman koiraa olisi jotain aivan sietämätöntä!

Irma on ollut ehkä vähän hämillään tilanteesta, mutta sen suuremmin en ole kuitenkaan huomannut sen kaipaavan vielä pikkuisia. Päinvastoin, se on tuntunut nauttivan kaikesta saamastaan erityishuomiosta täysin rinnoin. ”Elä kuin viimeistä kesäpäivää” kehoittaa Lidl, ja näin meillä on todellakin tehty. 12-vuotiaan borzoin kanssa jokainen yhteinen päivä tuntuu jo lahjalta. Jokaisena päivänä haluan vain halata ja suukottaa sekä lausua sanat Kiitos ja Rakastan.

Irma on meille kovin rakas

Olet Irmasemme niin rakas! Ajatelkaa, millaisia elämänmittaisia tarinoita ei koira-ihmisiltä jää kokonaan kokematta.

Jaksaako vanha sydän vielä matkustaa?

Kesään kuuluu aina jonkun verran matkustelua. Olemme tarkasti pohtineet tämän kesän ohjelmaamme myös Irman jaksamisen mukaan. Kovin pitkiä ja raskaita matkoja se ei enää jaksa, mutta ei haluaisi jäädä reissuista poiskaan. Luonnollisestikin Irma haluaa olla siellä, missä sen perhekin on.

Teimme juhannusviikolla pienen päiväreissun Kumpulan siirtolapuutarhamökille juhlistamaan Irman syntymäpäiviä, kirjoitin siitä blogiinkin.  Koska se jaksoi tämän todella hyvin ja tuntui jopa piristyvän pienestä seikkailusta tuttujen ympyröiden ulkopuolelle, uskalsimme sisällyttää kesään muutaman muunkin reissun. Elettäväksi tämä elämä on kuitenkin tarkoitettu, alusta loppuun asti.

Matka Perniöön ja Misse-kissa

Olisittepa nähneet Irman riemun, kun se huomasi pääsevänsä uudestaan reissuun! Se kiersi autoa kuin kissa kuumaa puuroa ja odotti silmät säihkyen lupaa hypätä takakonttiin. Luvan saatuaan kapusi Irma hieman autettuna kyytiin mukaan ja muikean ilmeen saattelemana matka kohti Perniötä saattoi alkaa.

Borzoi matkustaa auton takakontissa viikonloppulomalle Perniöön.

Hiemanko on muorilla muikea ilme. Matka kohti Perniötä alkakoon!

Perniössä asuvat isovanhempani, famuni Hilkka ja fafani Kaj. Heidän seuranaan asustelee nuori kissapoika Misse nimeltään ja famu olikin hieman huolissaan miten tulisi näiden kahden yhteiselo sujumaan. Minä vakuuttelin, että älä ole huolissasi – minä tunnen kyllä Irman. Se ei tekisi pahaa kärpäsellekään. Ja Irmalla on niin suuri ja arvokas karisma, että Missekään ei takuulla uskaltaisi sille ryppyillä.

Isovanhemmat ja chihuahuanpentu.

Famu ja fafa ovat eläinrakkaita ihmisiä. Muutama vuosi sitten oli Eevan vuoro vierailla Perniössä.

Ja oikeassahan minä olin. Ensikohtaamisella Misse pörhisti kaikki karvansa pystyyn, nosti selkänsä korkealle kaarelle ja sähisi kuuluvasti. Irma katseli sitä vähän hölmistyneenä ja kiersi sitten kissan kohteliaan rauhallisesti ja näin tilanne oli ohi. Misse jäi hieman haavi auki ihmettelemään, että mikäs se tällainen koira muka on. Toista kertaa Misse ei enää viitsinyt sähistä eikä pörhistää itseään. Päinvastoin, viikonlopun aikana sen positiivinen kiinnostus Irmaa kohti pikkuhiljaa vain kasvoi kasvamistaan. Huomasimme sen monesti uteliaana kurkistelevan meidän ”liikkuvaa huonekaluamme”. Famukin totesi, että enpä olisi uskonut, mutta nyt uskon, kun näen omin silmin!

Irma borzoi mummolan kauniissa maisemissa.

Kaunis koira kauniissa miljöössä. Irmasta oli mukava tallustella pitkin mummolan tiluksia kaikessa rauhassa omaan tahtiinsa. Tällaisen omaehtoisen käyskentelyn se jaksaa paljon paremmin, kuin remmilenkit.

Oli ihana katsella tiluksilla rauhallisesti käyskentelevää Irmaa. Sillä oli tämän tästä korvat valppaasti pystyssä, kun se haisteli ja kuunteli luontoa ympärillään. Se jaksoi olla jalkeillaan paljon pidempään kuin kotona. Illalla teimme yläkerran kammariin meille sopen, me vanhemmat ja pienin lapsista nukuimme makuualkovin leveässä sängyssä ja kahdelle lapselle teimme siskonpedin lattialle patjoista. Illalla kannoimme Irman yläkertaan ja siellä se kävi onnellisesti nukkumaan lasten viereen patjoille eikä hievahtanutkaan ennen aamua. Minä valvoin vielä pitkään lasten ja koiran jälkeen heitä liikuttuneena katsellen. Se oli hyvin ikimuistoinen ja onnellinen hetki ja yksi reissuista, jonka tulen muistamaan pitkään vielä Irman mentyäkin.

Vanha borzoi päiväunilla.

Hetki kuin maalaus; Irma makoisilla päiväunilla Perniön tuvassa.

Riemukkaita borzoihymyjä

Kesäaamumme ovat alkaneet hyvin verkkaisesti. Ensin nousee yleensä kuopuksemme siinä kymmenen, yhdentoista maissa ja hiipii väliimme pötköttelemään. Juttelemme hissukseen niitä ja näitä samalla kuunnellen, koska Irma herää. Vähän myöhemmin kuuluu tassujen rapinaa parkettilattialla ja Irma ilmestyy makuuhuoneen ovelle. Se on meille merkki nousta ylös ja lähteä aamukävelylle aristokraattimme kanssa.

Kierrämme hyvin verkkaisesti pienen kiepin lähimetsässä. Irma haluaa haistella muiden koirien jättämiä merkkejä kaikessa rauhassa ja tarpeiden tekeminen vie vanhalta koiralta myös jonkun verran aikaa, tassut on asetettava huolella ettei tasapaino petä. Tuttuja vastaantulijoita Irma tervehtii riemukkaalla borzoihymyllä, silloin sillä menee silmät sikkuraan, kirsu aivan vinoon ja kaikki hampaat näkyvät. Tietämätöntä saattaisi hirvittää, mutta sellainen on borzoihymy! Borzoihymyn saaja voi pitää itseään etuoikeutettuna, ei niitä ihan jokaiselle vastaantulijalle suoda.

Järvenneito

Irma rakastaa vettä. Se ei ui, mutta kahlailee enemmän kuin mielellään vilpoisessa järvivedessä. Mökkimatka on pituudeltaan vähän siinä ja siinä miten Irma sen jaksaisi. Mutta päätimme rohkeasti tehdä vielä kolmannenkin reissun. Takakontti pehmustettiin taas täydellisesti, ilmastointi käännettiin täysille ja kohteeseen ajettiin suorinta tietä pysähtelemättä. Ja hyvin selvisi Irma vajaan kahden tunnin ajomatkasta, vaikka itse autoilu ei mitään sen lempipuuhaa olekaan.

Borzoi matkustaa autossa.

Riittävästi tyynyjä ja pehmusteita? Aristrokraatti on valmiina matkustamaan.

Mökillä Mäntyharjulla, järven rannalla, Irma oli taas täynnä iloa ja onnea. Sen mökkipäivät kuluivat järven, sohvan ja keittiön väliä ravaten. Katselimme monesti miten se pienen pihakierroksen jälkeen aina meni samaan kohtaan rannassa, kahlasi kainaloita myöten veteen, joi pitkään ja hartaasti ja sitten vaan seisoskeli paikallaan nautiskellen. Viileä virtaava vesi taisi tuntua vanhoissa jaloissa aika ihanalta!

Borzoi Irma kahlaa järven rannalla.

Tämän takia kannatti vähän matkustaakin. Mitä mahtaa kuvassa Irma pohtia? En tiedä, mutta onnellinen se on.

Hauras mutta onnellinen

Jos tämä kesä on oleva Irman viimeinen, ainakin se on ollut onnellinen. Joka päivä katson syvälle sen silmiin ja tarkastan vieläkö siellä on se kipinä ja palo tallella. Niin on elämä haurasta loppuvaiheessa, mutta vielä ainakin meidän daamin silmät säihkyvät ja millään muulla ei ole väliä!

Luisevahan se on eikä jaksa kauaa seistä ennen kuin jo jalat alkavat tutisemaan, hampaat on vähän yks risti kaks ja turkkikin parhaat päivänsä nähnyt. Ulkona tasapaino saattaa joskus pettää. Vielä se kuitenkin jaksaa nousta sohvalle nukkumaan, kirmata paikalle neljässä sekunnissa kun lihapaketin avaa ja jahdata häntäänsä tai heitellä pehmolelua ilmaan, jos sille tuulelle sattuu. Ruokahalu on mahtava, unet selvästikin erinomaisia ja borzoihymy välähtää aina, kun Oikeat Ihmiset saapuvat kylään. Mikäs meillä tässä siis ollessa? 🙂

Vanhan borzoin viisas katse.

Näetkö saman säihkyn kuin minäkin? Irma selvästi kysyy ”hei mamma, mitäs me tehdään ENSI kesänä?” 😉

Visiitti tuplamammojen luo

Yksi reissu on vielä edessä ja sille Irma ei valitettavasti pääse mukaan. Matka Eevaa ja Liisaa katsomaan on mummolle aivan liian pitkä ja raskas ja vastassa saattaisi sitäpaitsi olla eräs äkäinen Liisa-äiti, joka taitaa olla aika suojelevainen ainokaisesta Lilliputistaan. Joten kun me maanantaina suuntaamme yhden yön reissulle katsomaan Eevaa, Liisaa ja lapsikatrasta, jää Irma kotiin hoitajien kanssa.

Neljä yötä enää ja pääsemme näitä ihanuuksia tapaamaan ensimmäistä kertaa! Minua alkaa vähän jännittämään kotiutuuko sieltä elokuussa kaksi vai peräti kolme koiraa… Saatte lukea reissustamme heti ensiviikolla ja lupaan ottaa lapsukaisista ja äideistä monta kuvaa ja videota! Neljä yötä jouluun? 😉

Chihuahuan pennut kaksi viikkoa.

Tui tui! Tämä viisikko täytti jo kaksi viikkoa ja kaikkien silmät ovat avautuneet.

Valkoinen chihuahuan pentu

Liisan Lilliputti ei pidä vielä kiirettä silmien avaamisen kanssa – se vaan syö ja nukkuu, ainokaisen etuoikeudella! 😀