Aika monessa perheessä kuumeillaan näin keväisin kovasti. Nimittäin pentukuumetta! Tunnen itsekin taudinkuvan ja myönnän, että juuri tällä hetkellä kuumeilen aika vakavasti. Asteikolla yhdestä kymmeneen kuumeeni on nyt varmaan luokkaa 11+.

Pentukuume on vakava tauti ja sen iskiessä täytyykin perheessä perusteellisesti miettiä, miten sitä olisi viisainta lähteä hoitamaan. Kaikista paras lääke tähän kuumeeseen on tietysti se uusi ihana koiranpentu. Aina uuden pennun hankinta ei  kuitenkaan ole mahdollista, eikä aina ehkä ihan viisastakaan. Edellinenkin pentukuumeeseen hankittu koira voi olla jo olemassa ja sitä edellinen, ja ehkä sitä edellinenkin…

Minun pentukuumeeni lääke kesällä 2005 näytti näin suloiselta! Ja on edelleen olemassa, Irma täyttää juhannuksena 12-vuotta.

Kuinka monta on tarpeeksi monta?

Jokaisella perheellä on oma laumakokonsa, toisille yhdessäkin koirassa on riittävästi ja toiset majoittavat kattonsa alle ilomielin vaikka täyden tusinan. Tärkeintä on, että omistajalla on koirilleen riittävästi aikaa ja rakkautta jaettavaksi ja koti johon kaikki sopuisasti mahtuvat.

Meidän perheen koiramäärä oli todella pitkään maksimissaan kaksi. Ja kaksi koiraa meillä olikin yhdeksän vuoden ajan eikä siis pitkään aikaan ainoatakaan uutta pentua. Toki podin tuonakin ajanjaksona aina joskus pentukuumetta, mutta sain siihen tehokasta lääkettä kasvattaessani itse koiria. Sain kokea syntymän ihanan ihmeen ja elämän upeat ensikuukaudet ja sitten kun pennuissa alkoi olemaan enemmän työtä, muuttivatkin ne jo omiin koteihinsa ja minun kuumeeni oli taas joksikin aikaa lääkitty.

Näin suloiset kääpiöpinseripojat syntyivät ja varttuivat meillä viisi vuotta sitten keväällä. Kuvassa pojat ovat jo melkein luovutusikäisiä ja malttamattomina odottivat pääsyä maailmalle! 🙂

Nyt kun meillä ei enää ole ihan pieniä lapsia, minullakin on taas enemmän aikaa koirille. Koirien sukupolvenvaihdoksen aikana olemme siirtyneet kuin huomaamatta kahden vanhan koiran laumasta laumaan, jossa on nyt tupla nuorisoedustus ja yksi vanhus. Chihujen tullessa elämäämme laumakokomme hiipi kuin varkain kahdesta kolmeen. Mutta sehän on hei aivan perusteltua, näin pieniä koiria täytyy perheeseen mahtua enemmän! 😉

Chihut ovat niin valloittavia, että nyt meillä on kotona jatkuva tyhjän sylin syndrooma, kun sylejä on viisi ja näitä ihania pieniä koiria vain kaksi. Yksi olisi siis tilauksessa vielä lisää. 🙂

Sylejä ja rapsuttelijoita meidän perheessä riittää.

Taustat kunnossa

No mistä sitä pentua sitten kannattaisi lähteä etsimään? Monella on toiveissa juuri jokin tietty koirarotu ja silloin oikea paikka lähteä liikkeelle  on rotuyhdistys. Yhdistyksen sivuilta löytyvät kasvattajat ja kotia etsivät pennut. Ota rohkeasti yhteyttä ja sovi tutustumiskäynti kasvattajan tai kasvattajien luokse, niin asiat lähtevät rullaamaan oikeaan suuntaan!

Ensimmäiset elinkuukaudet, jotka pennut viettävät kasvattajansa luona, jättävät koiraan jälkensä niin hyvässä kuin pahassakin. Otathan siis pentusi paikasta, jossa sitä, sen sisaruksia ja emää on hoidettu rakkaudella. Älä lähde ”pelastamaan” pentua huonosta paikasta, tilalle tulee pian vain uusia pentuja.

Koiranpennut ovat herkässä kehitysvaiheessa ennen luovutusikää ja kasvattaja vaikuttaakin suuresti valinnoillaan siihen, millaiselta pohjalta pentu maailmalle lähtee. Kuvassa onnellinen, hyvät lähtökohdat elämälleen saanut chihuahuanpentu. 🙂

Entäs ne paperit sitten? Ne ovat koiranpennun henkivakuutus. Rekisteröimättömien pentujen tausta on yleensä arveluttava, ja taustalta voi löytyä myös eläinsuojelullisia epäkohtia.

Kasvattaja, joka on kiinnostunut pennun kuulumisista vuosienkin kuluttua ja auttaa aina tarvittaessa, on  kullanarvoinen asia. Tästäkin syystä taustatyöt kannattaa tehdä perusteellisesti eikä ottaa mitä vaan ensimmäistä tai halvinta pentua mitä saatavilla on. Ja muistetaan myös, että ilman kasvattajia meillä ei olisi näitä kaikkia ihania koirarotuja mistä valita! 🙂

Lauraa etsimässä

Meidän laumasta uupuu vielä Laura. Kyllä vaan, Irma, Eeva ja Liisa tulevat jossain vaiheessa saamaan pikkusiskon nimeltä Laura! Sen verran jo Laurasta tiedän, että se on pieni pitkäkarvainen chihuahua, ehkä punasoopeli tai bläkkäri. Sillä on suloinen ilme ja ihastuttava luonne. Ja kun minä tapaan pennun ensimmäistä kertaa tiedän heti, että juuri se on meidän Laura!

Pentukuumeeseen auttaa, kun on jotain hypisteltävää. Nimikyltti Lauralle on jo tilattu. 🙂

Pennunetsintä on aikaa vievää ja tarkkaa puuhaa. Vaikka minäkin kuumeilen kovasti, en aio tehdä hätiköityjä päätöksiä. Maltti on valttia! Laura löytää tiensä meille varmasti. Me jaksamme kyllä odottaa. 🙂 Malttia, harkintaa ja järjenkäyttöä kaikille pennunhankintaan ja ihanaa pentukevättä!

Jee, pian on pääsiäinen! Liisa ja Eeva malttamattomia jo odottelevat milloin pääsevät aukomaan namipiiloja.