Entisöijän värikaudet

Perinteiset maalit ja nostalgiset sävyt kiinnostavat uudisrakentajia ja talovanhusten kunnostajia. Kokosimme pienen tietopaketin oikeaa maalisävyä pohtivan perinnemaalarin avuksi.

Kustavilaisuus 1770-1810

Punamultarakennusten lisäksi ryhdyttiin suosimaan kellertävää kalkkikiveä matkivaa vaalean keltaista. Myös sinertävän ja vihertävän harmaat kalkkikiveä imitoivat sävyt olivat muodikkaita mutta kalliin hintansa vuoksi melko harvinaisia.

Empire 1810-1870

Väritysmallia haettiin kivimateriaaleista, jolloin keltaisten ja harmaiden sävyt voimistuivat. Myös vihreää käytettiin julkisivuvärinä. Ikkunat ja ovet maalattiin usein siniharmaan tai vihertävän harmaan sävyillä ja valkoista käytettiin muissa koristeosissa.

Kertaustyylit ja uusrenessanssi 1870-1900

Pitsimäisen koristeellisen tyylin vastapainoksi värisävyt olivat hillityn vaaleita ruskeita ja roosia. Listat ja vuorilaudat maalattiin seinien väriä tummemmilla sävyillä.

Jugend 1900-1920

Kansallisromanttisissa kivi- ja puurakennuksissa suosittiin kellertäviä, punertavia ja vihertäviä maavärejä sekä harmaita. Kaupungeissa rakenteiden korosteväreinä käytettiin punaruskeaa ja vihreän harmaata, kun taas huviloissa ikkunanpuitteet maalattiin valkoisiksi.

Klassismi 1920-luku

Menneitä ihannoivan rakennustyylin muotisävyjä olivat tummat punaiset, vihreät ja vahvat okran sävyt.

Funktionalismi 1930-luku

Seinissä käytettiin haaleita keltaisia, harmaita ja valkoista. Ikkunanpuitteet ja muut yksityiskohdat maalattiin kirkkaammilla väreillä.

Jälleenrakennuskausi 1940-1950

Sotien jälkeen rakennuksissa suosittiin vaaleita keltamullan ja vihreän sävyjä. Ovet ja ikkunat maalattiin usein tummemmiksi, punaruskean, ruskean ja vihreän sävyillä.

Kuvat: Mirva Kakko

Keskustelu

Kommentoi juttua: Entisöijän värikaudet

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X