Vermikuliittia, kookoskuitua vai kissanhiekkaa – nyt meni mullanvaihto vaikeaksi!

Mullan vaihtaminen tarkoittaa tänä keväänä kirjaimellisesti mullan vaihtamista toiseen alusmateriaaliin. Joko otit tuntumaa kookoskuituun, vermikuliittiin tai savirouheeseen? Kotilieden kokenut kasviekspertti Paula Ritanen-Närhi opastaa uusien villitysten viidakkoon hukkuvaa kasvien ystävää: "Kokeilla saa, mutta järkeäkin voi käyttää." Näin hänelle itselleen kävi multakokeilussa.

No ei ole tämäkään homma enää helppoa. Ennen vanhaan huonekasvien ystävä pärjäsi sillä, että laittoi ruukkuun sitä multaa, mitä kotona sattui olemaan, avasi aamulla verhot  ja muisti joskus kastella rehuja. Mullanvaihto tarkoitti juuri siitä, miltä kuulostaakin: mullanvaihtoa.

Annas olla, enää ei ole mikään niin kuin ennen.

Kun nyt seuraa viherharrastajien puuhailua, mullasta on tullut lähes kirosana. Tai ainakin siitä tavallisesta, niin sanotusta kukkamullasta, jota myydään lähikaupassa hiirenloukkujen ja sytytyspalojen vieressä.

Jos multaa vielä käytetään, sen pitää olla vähintään kaktusmultaa tai orkideamultaa. Moderni viherpeukalo korvaa mullan kokonaan kookoskuidulla tai savirouheella.

Lannoitteeksi merilevää ja kahvinporoja?

Minkäänlaiselle kasvupohjalle kasviparkaa ei tietenkään altisteta ilman lantrinkia, vaan sekaan sotketaan vermikuliittiä, männynkaarnaa, perliittiä ja lekasoraa.

Lannoitteeksikaan ei enää riitä perinteinen substral, vaan kasveja hellitään merilevällä ja kahvinporoilla.

Siis mitä ihmettä? Mihin tätä kaikkea hifistelyä tarvitaan? Ovatko kasvit tulleet hulluiksi, vai pelkästään niiden omistajat?

Kysytään puutarhaekspertiltä!

Onneksi apu on lähellä. Kotilieden Paratiisi takapihalla -blogin ikioma asiantuntija ja tv-tuttu puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi rientää auttamaan. Hänellä on sekä taitoa että tervettä järkeä samassa päässä.

Paula Ritanen-Närhi on tuttu kasvo sekä Kotilieden lukijoille että tv:n katsojille.

Paula Ritanen-Närhi on tuttu kasvo sekä Kotilieden lukijoille että tv:n katsojille.

Paulaa hiukan naurattaa.

Hän vastaa, että kaikista yllä mainituista aineksista on hyötyä huonekasvien ja puutarhan hoitamisessa, mutta huomauttaa samaan syssyyn, että ilmankin niitä saa kasvinsa kukoistamaan vallan mainiosti.

Jokainen, joka on joskus elänyt viherkasvin kanssa, tietää, että mullalla on taipumus sitoa vettä ja tiivistyä. Jos kasvualustasta tulee kovin tiivis, juuristo kärsii hapenpuutteesta ja liikakosteudesta, jolloin herkkien kasvien juuret saattavat mädäntyä.

Siksi vanhankansan ihmiset ovat lisänneet mullan sekaan hiekkaa.

”Vermikuliitti, perliitti, savirouhe ja kevysora ovat epäorgaanisia maanparannusaineita, joita käytetään hiekan tavoin kasvualustan kosteustasapainon hallintaan. Vermikuliittia ja perliittiä on käytetty vanhastaan kylvösten ja pistokkaiden kasvualustoissa. Kevytsora on klassinen vesiviljelytuote. Savirouhe on itselleni uusi, en ole kokeillut”, Paula sanoo.

Entäpä kookoskuitu? Se tuntuu olevan nyt suurinta hottia. Sillä korvataan niin multa kuin turvekin. Kuitua myydään höyhenen kevyinä briketteinä, joihin kotona sitten sekoitellaan litrakaupalla vettä.

”Kokeilin siementen kylvöä kookoskuidusta valmistettuihin briketteihin, mutta silloin tulos ei ollut kummoinen. Aion kokeilla toisenkin kerran, sillä tiedän kookoskuitua käytettävän paljon eli joku onnistuu”, Paula sanoo.

”En vaihda multaa joka vuosi, vain tarvittaessa”

Omassa kodissaan ja puutarhassaan ammattilainen pärjäilee kuitenkin hyväksi koetuilla vanhoilla konsteilla.

Siemenet Paula Ritanen-Närhi kylvää hiekkapitoiseen, laihasti lannoitettuun multaan. Pistokkaat hän juurruttaa ennen istuttamista vesilasissa.

Paula ei harrasta edes säännöllistä mullanvaihtoa.

”Huonekasvini kasvavat tavallisessa kukkamullassa, jota ne saavat keväisin pinnalleen huvenneen tilalle. Kun ne kaipaavat lisää tilaa, istutan ne isompaan ruukkuun. Joskus jaan ja istutan palasia eri ruukkuihin, jolloin ne saavat tuoretta multaa.”

Summa summarum: Paula lohduttaa, että luonto hoitaa homman. Kasveja voi halutessaan autella erilaisilla kasvupohjilla ja möyhentäjillä, mutta loppujen lopuksi niiden menestymiseen vaikuttavat kasvualustan lisäksi monet muut tekijät, kuten kasvupaikan valoisuus, lämpötila ja kastelu.

”Jos on kovin runsaskätinen kastelija, kasvualustan läpäisykyvystä on hyötyä. Liika vesi pääsee silloin varmemmin pois juuristosta. Itse käytän paljon vanhanajan saviruukkuja, jotka antavat anteeksi pienen liikakastelunkin.”

Paula testasi viime keväänä, itävätkö siemenet ja kasvavatko taimet eri tavalla, jos ne kylvää hiekkapitoiseen kylvömultaan, taimettumista edistävään erikoismultaan tai ihan tavalliseen kukkamultaan.

Lopputulos oli selvä: Kuukauden kuluttua kylvöstä kasvien ulkonäöstä ei voinut päätellä, mihin ne oli kylvetty. Hiekkapitoisessa mullassa taimia piti tosin kastella hiukan useammin.

Kasveihin höpsähtäminen on kuitenkin siitä mukava harrastus, että erilaisten kokeilujen tekeminen on sallittua, eikä kukaan (ehkä kasvia lukuun ottamatta) menetä henkeään, jos kokeilu epäonnistuu. Erilaisten kasvupohjien sekoittelusta ja kokeiluista voi tulla koko harrastuksen suola.

Lue Paratiisi takapihalla -blogia!

Kokeile näitä mullan kaverina

kookoskuitu

Kookoskuitu: Kookospähkinän kuoresta saatavaa kuorta käytetään mullan ja turpeen tilalla tai kaverina. Se pysyy kuohkeana ja sitoo itseensä vettä, jolloin kasteluväliä voi harventaa. Kookoskuidussa ei ole ravinteita, joten niitä pitää antaa kasville kasteluveden mukana. Kookosta kannattaa kokeilla, jos tietää kastelevansa kasvejaan liikaa.

vermikuliitti

Vermikuliitti on vulkaanista maanparannusainetta, jota on kuumentamalla paisutettu moninkertaiseksi ja huokoiseksi niin, että se toisaalta kuohkeuttaa multaa ja toisaalta imee itseensä paljon vettä, jota luovuttaa sitten pikkuhiljaa kasvien käyttöön. Ruskeaa tai vihreää jauhemaista vermikuliittia voi ripotella mullan pinnalle tai sekoittaa sen sekaan. Vermikuliitista on hyötyä etenkin, kun kylvetään siemeniä, jotka itävät valossa. Koska se läpäisee hiukan valoa, sillä voi peittää tällaiset siemenet, jolloin kylvös pysyy hyvin kosteana ja itävyys paranee.

perliitti

Perliitti on vermikuliitin tavoin vulkaanista maanparannusainetta, joka on kuumentamalla paisutettu moninkertaiseksi. Se ei ime samalla tavalla vettä kuin vermikuliitti, vaan lisää ennen kaikkea kasvualustan ilmavuutta. Siitä on hyötyä hyvin herkkäjuurisille kasveille ja sitä on käytetty myös vesiviljelyssä. Sen tunnistaa valkoisista, raejuuston näköisistä rakeista. Annostelu pakkauksen kyljessä, mutta yleisohjeena voisi olla, että viidesosa mullan määrästä.

lekasora

Kevytsora eli lekasora on savesta polttamalla valmistettua pyöreähköä, ruskeaa pallerorouhetta. Sen pinta sitoo ilmaa ja vettä. Puutarhakäytössä kevytsoralla kuohkeutetaan kasvualustaa, salaojitetaan ruukkuja tai käytetään vesiviljelyssä ”kasvualustana”. Joskus sitä on käytetty myös katteena mullan pinnalla.

Seramis-savirouhe on poltettua savea, jolla voi halutessaan korvata kukkamullan kokonaan. Se pidättää itseensä vettä, mutta pitää silti kasvualustan ilmavana. Sitä ei myöskään tarvitse vaihdella keväisin samalla tavalla kuin multaa. Savirouhe keventää kukkaruukkuja, sillä punertava rouhe on hyvin kevyttä. Jotkut käyttävät seramis-rouheen asemesta edullisempaa paakkuuntumatonta kissanhiekkaa, jolla on samoja ominaisuuksia.

Merilevää saa nesteenä ja rouheena. Yleensä nestettä annostellaan huonekasveille kasteluveden joukossa tai lehdistöön sumuttamalla. Rouheen voi sekoittaa kasvualustaan tai sirotella kasvien tyvelle. Merilevää on yhdistetty myös joihinkin lannoitteisiin, koska se parantaa kasvua ja kestävyyttä kasvintuhoojia vastaan. Sitä voi käyttää kasveille myös talvella, jolloin ei muuten lannoiteta.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Vermikuliittia, kookoskuitua vai kissanhiekkaa – nyt meni mullanvaihto vaikeaksi!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X