Koti

Maalaa vanha rakennus punamulta- tai pellavaöljymaalilla

Vanhaan rakennukseen sopii parhaiten perineinen maali. Punamultaa voi keittää itse ja pellavaöljymaalia saa kaupasta valmiina.

Vanhoissa rakennuksissa on hirsistä tai kakkosnelosista ja laudoista tehty runko, jotka kestävät sään rasitusta ilman maalia jopa vuosikymmeniä ilman merkittävää kulumista. Ulkoseiniä alettiin aikoinaan laudoittaa, jotta niiden tuulenpitävyyttä saatiin parannettua.

Ulkolaudoitusta kutsutaan myös uhrikerrokseksi, sillä se kuluu auringon porottaessa ja sateen piiskatessa. Myös maali on uhrikerros, eli se 
rapistuu, jotta vuorilaudoitus pysyy kunnossa.

Suurin syy siihen, että rakennuksia on alettu maalata, liittyy estetiikkaan: talosta on haluttu tehdä hieno.

Kauneuden tavoittelu liittyy varallisuuden kasvuun ja kulttuurin kehittymiseen. Lounais-Suomen rannikkoalueilla taloja on maalattu jo 1700-luvulta lähtien, kun taas Itä- ja Pohjois-Suomen syrjäkylillä ei taideta maalia pitää vieläkään aivan välttämättömänä. Toisaalta Lapin kelotupia ei tulisi mieleenkään maalata, niihin kuuluu luonnonläheinen harmaus.

Perinnemaalit punamulta, keltamulta ja pellavaöljymaali

Perinteisten maalien etu on niiden hengittävyys. Jos talon sisältä kulkeutuu ulospäin kosteutta tai ulkoilmasta sitä siirtyy julkisivuun, vesi ei jää maalin alle kastelemaan puuta ja elättämään lahottajia.

Rintamamiestaloihin asti ulkovuoraus lyötiin kiinni suoraan runkoon ilman tuuletusrakoa, sillä vain hölmö olisi päästänyt tuulen puhaltamaan seinän sisään. Tuuletusrakoa alettiin vaatia 1960-luvulla, kun seinälaudat lahosivat uusien muovimaalien alla.

Keittomaalia kutsutaan värin mukaan puna- tai keltamullaksi. Värisävyjä on kuitenkin runsaasti vaaleasta lähes mustaan. Keittomaalia suditaan runsaasti yhteen kertaan hirteen tai sahapintaiseen lautaan. Kalvomaisten maalien päälle se ei tartu. Aiemmin keittomaalilla käsitelty pinta harjataan puhtaaksi ennen huoltomaalausta.

Pellavaöljymaalin käyttö yleistyi 1800-luvulla vaurastumisen myötä: muodikkaan sileäpintaisen ehostuksen saivat ensin kartanot ja porvareiden kaupunkitalot.

Pellavaöljymaali on edelleen täysin toimiva seinämaali, mutta kaupassa on oltava tarkkana, sillä öljymaali ei yleensä ole pellavaöljymaalia. Nykyaikainen öljymaali on kemianteollisuuden tuote, ei pellavansiemenistä puristettua

1950-luvulta lähtien ulkoseinissä on käytetty puunsuoja-aineita, joilla saatiin moderni tumma pinta. Aineiden vaikutus on lähinnä esteettinen, sillä myrkkyjä niissä on vähän, mutta onneksi pinta jää hengittäväksi. Tummasta väristä on jopa haittaa, sillä se imee itseensä auringon lämpöä. Kun puu vuoroin lämpenee ja viilenee, laajenee ja supistuu, se alkaa haristua.

Lateksi ja sitä seuranneet muovimaalit ovat pilanneet monen seinän purkukuntoiseksi. Keinotekoisten maalien pinta läpäisee kaasumaista vettä, mutta kun seinän sisälle tiivistyy märkää, vesi ei pääse haihtumaan ja puu alkaa lahota.

Näin teet aloitat huoltomaalauksen

Huoltomaalaus sujuu helposti, jos seinän vanha hengittävä maalipinta, keittomaali tai pellavaöljymaali, on kulunut suhteellisen tasaisesti. Vanha irtoava maali poistetaan ja uusi vastaava maali suditaan päälle.

Keittomaalin uusiminen on aina helppoa, mutta muut materiaalit voivat työllistää enemmän. Erityisen ongelmallinen on seinä, jossa on sekaisin eri maalikerroksia, vaikkapa alimpana pellavaöljymaali, jonka päälle on vedetty ensin lateksi ja myöhemmin alkydiöljymaali. Varminta olisi kaapia kaikki pois.

Näin maalaat uudelleen vanhan rakennuksen

Uusintamaalauksen ensimmäinen vaihe on alustan puhdistaminen. Hyvin kiinni olevaa pellavaöljymaalia ei tarvitse irrottaa, mutta epämääräiset kohdat on kaavittava puupinnalle. Lahonneet laudat vaihdetaan. Viimeistely homepesulla.

Kun alusta on puhdas ja tasainen, maalataan pohjamaali ohuena kerroksena varjon puoleiselle seinälle. Pellavaöljymaali levitetään ohuesti, jotta se kuivuu kunnolla. Mahdolliset kittaukset 
tehdään pohjamaalin päälle. Välimaalauksen tarpeellisuus riippuu halutusta lopputuloksesta. Usein selvitään kahdella kerroksella, mutta näyttävä julkisivu voi vaatia kolmannenkin kerroksen.

Maalaamisen työläin vaihe on pohjatöissä, mutta niissä ei saa laiskotella, sillä mikään maali ei pysy kiinni huonossa alustassa.

Lue lisää aiheesta: Hannu Rinne: Perinnemestarin Kesämökki – Kunnostaminen kesä- ja talvikäyttöön (2015), WSOY.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 12/2015.