Elokuun aamu puutarhassa

Tuulinen ja kostea, mutta aurinkoista päivää lupaava aamu puutarhassa. Kuljen paljasjaloin märässä ruohossa ja viilentelen polttavaa kipua jalassani. Kipakasti purevat muurahaiset sandaalissani karkoittivat viimeisenkin unenrippeen silmistäni.

Tuuli hämmentää puutarhan kasvustoa. Pieni perhonen on tarrautunut edestakaisin huojuvaan keltasauramoon. Vaivattoman näköisesti se keinuu kukan mukana. Ihminen ei tuollaisessa kyydissä kauan kestäisi.

Kellastuvat lehdet muistuttavat lähenevästä syksystä. Huomaan surevani tulevaa eroa puutarhasta vaikkei kaikki ole edes ehtinyt kukkaan vielä. Kellastuvan raparperin ja kukkivan ruskoliljan lehdet koskettavat toisiaan hipaisten käytävän yli, päivää ja näkemiin.

Juuri nyt kukkivat ihanaksi ilokseni syysleimu, iso maksaruoho, hopeahärkki, nukkapähkämö, helminukkajäkkärä, päivänkakkara, ruskopäivänlilja, suopayrtti, neilikkaruusu, jaloangervo, punakärsämö, ukonhattu, myskimalva, harmaamalvikki, ahdekaunokki, vuorikaunokki, kaunokainen, pikkusydän, käenkaali, ruusupapu, harjaneilikka, tarha-alpi, pensashanhikki, iisoppi, käenkaali, oolanki, helokki, orvokki, elokuunasteri ja harakankello. Kultapallo ja  ruostekukka alkavat kesän viimeisinä availla nuppujaan.

Ensimmäisen pikkusatomme luumut punertavat jo hiukan ja sateiden virkistämä kesäkurpitsa ahkeroi suuria hedelmiä. Tulevan viikon ohjelmassa on mustaviinimarjankeruuta ja mehunkeittämistä. Kiitos avuliaiden räkättirastaiden, pääsen tänäkin vuonna aika vähällä.

Ruohosipuli sai kukkia rauhassa melkein siemennysvaiheeseen asti. Kukat olivat niin kauniit etten hennonut katkoa niitä kesken kukinnan.

Monivuotisten ilmasipulien päissä on valtava joukko pikkusipuleita. Ilmasipulin miedonmakuiset mehukkaat varret ovat herkullisia ruohosipulin tavoin kermaviilikastikkeessa, tai kevätsipulin tavoin missä vain. Kun istuttaa pienen sipulin (mieluusti aurinkoiseen paikkaan keveään lannoitettuun maahan), se kasvattaa varren jonka latvaan ilmestyy kaunis rykelmä syötäviä pikkusipuleita, joista taas voi istuttaa uusia sipuleita…Sopii yrttimaalle tai vaikka perennapenkkiin.

Takapuutarhan kansoittanut keltaisten ukontulikukkien kukonpoika-armeija on harventunut muutamaan. Nostelin siementämään valmistuvat tulikukat ja sormustinkukat ylös, niin kauniita kuin ne vielä kukittuaankin olivat. Nyt voin rauhassa miettiä monivuotisia niiden tilalle.

Kovetin luontoni ja kaivoin ylös myös takapihan penkissä kukkivat myskimalvat. Aurinkoa kaipaavat maksaruohot kyyhöttivät murheissaan niiden varjossa parhaaseen kukinta-aikaan. Siirsin malvat puutarhan päätyyn muiden tilaa vaativien perennojen seuraan, jossa ne saavat levitä rauhassa.

Haluaisin järjestellä suuren osan puutarhasta kokonaan uudestaan, mutta vaatii melkoista voimainponnistusta nostaa suuria perennoja ylös multapaakkuineen. Hilaan kasveja hiljakseen sinne tänne. Kaikki on aina kesken eikä milloinkaan valmistu, mutta ihanaa silti. Sataa ja paistaa.

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.