Jalopioni on kenties puutarhan näyttävin kukka – ota nämä asiat huomioon istutuksessa ja hoidossa
Jalopionit ovat näyttäviä niin pihalla kuin leikkokukkinakin. Näin saat kasvin menestymään puutarhassasi.
Pioneja on jalostettu Euroopassa 1800-luvulta lähtien. Erilaisia suurikukkaisia ja komeita jalopionilajikkeita (’Paeonia lactiflora’) on jo toista tuhatta. Suomessa menestyviä jalopionilajikkeitakin on useita kymmeniä. Jalopioni tunnetaan myös nimellä kiinanpioni.
Vanhoja pionikaunottariamme ovat suurikukkaiset talonpoikaispionit (tarhapionit) ja ikivanhat luonnonlajit kuten kuolanpionit, tillipionit, kartanopionit, pallaksenpionit ja turkinpionit. Erikoisuuksia ovat kolmikerroksinen, kaksivärinen tornipioni (’Sorbet’), matalahko vuoripioni (’Paeonia Anemoniflora’) sekä harvinainen silkkipioni (luonnonlaji ’Paeonia wittmanniana’).
Kukinta-aikaa saa pidennettyä huomattavasti istuttamalla pihalle tarhapioneja ja luonnonlajeja jalopionien seuraksi.
Jalopioni tarvitsee tilaa ympärilleen
Jalopionit kasvavat leveiksi. Taimet istutetaan 60-70 sentin välein tai yksittäin. Kukat ovat suuria, yksinkertaisia tai puolikerrannaisia. Halkaisijaltaan ne voivat olla jopa 25 senttiä. Kukkien väri vaihtelee maidonvalkoisesta keltaiseen tai vaaleanpunaiseen sekä punaisen eri sävyistä kaksiväriseen.
70-120 senttiä korkeat jalopionit kaipaavat tukemista, jotta suuret kukat pysyvät ehjänä eivätkä varret katkeile. Perennoista jalopionien seuraksi sopivat hyvin esimerkiksi syvänsiniset ritarinkannukset, ukonhatut, iirikset ja idänunikot. Pionit ovat upeita myös yksittäisryhminä esimerkiksi käytävän reunassa.
Jalopionit ovat hyviä leikkokukkia. Ne kannattaa taittaa maljakkoon siinä vaiheessa, kun kukan väri alkaa erottua päänupusta. Leikkopioni katkaistaan aamulla siten, että varteen jää jäljelle mahdollisimman monta lehteä. Samasta kasvista ei pitäisi katkaista kuin muutama kukka, jotta kukinta ei heikkene.
Istuta jalopioni vahvaan maahan
Pionin ihanteellisinta istutus- ja jakamisaikaa on elokuu tai syyskuun alku, mutta astiataimia voi istuttaa pitkin kesää. Jos pioni ei kuki tai lehdet mädäntyvät, syynä on useimmiten liian paksu multakerros juurakon päällä. Kasvia istuttaessa juurakon päälle tulisi laittaa multaa vain pari kolme senttiä. Pionipenkki sijoitetaan suojaisaan, aurinkoiseen paikkaan tai kevyeen varjoon.
Jalopionit kukkivat parhaiten ravinteikkaassa, kosteahkossa maassa. Sopiva kasvualusta on kompostilla ja hiekalla kevennetty savimaa. Maahan lisätään jo istutusvaiheessa maatunutta karjanlantaa. Ihanteellinen pH on hieman alle 6.
Aikaisin keväällä kasvualusta lannoitetaan maatuneella lehmänlannalla, jota levitetään vain juuriston reunoille. Juuristolle saa oivallista humusta levittämällä pionipenkkiin alkukesästä kosteutta lisäävää ruohosilppua. Sitä levitetään vain heinäkuun puoliväliin asti, jotta kasvi ei saa liikaa typpeä. Typpi vähentää jalopionin kukintaa ja kasvattaa turhan paljon varsia ja lehdistöä. Lantakompostin ohella hyviä ravinteita ovat myös hidasvaikutteiset luujauhot.
Jakaminen on joskus tarpeen
Pionit kukkivat vuosikymmeniä samassa paikassa, jos niille suodaan kasvurauha. Pionia voi lisätä jakamalla, mutta uuden taimen kukintaa joutuu odottelemaan joitakin vuosia. Myös emokasvi kärsii jakamisesta ja sen kukinta vähenee muutamaksi vuodeksi.
Mikäli ravinteiden lisääminen ei paranna vanhan kasvin kukintaa ja jalopionin kasvu alkaa selvästi taantua, juurakko kannattaa jakaa. Jako-osa irrotetaan emokasvin muhkuraisesta juurakosta terävällä veitsellä maan sisässä. Vain jako-osat nostetaan ylös maasta. Näin emokasvi saa olla rauhassa eikä sen kukinta juuri häiriinny.
Jokaisessa jakotaimessa tulisi olla 3-5 silmua ja muutama juurenhaara. Jakotaimet on istuttava saman tien hyvin kunnostettuun maahan ja kasteltava kunnolla. Myös emotaimet kaipaavat tässä vaiheessa vettä.
Lue myös: Perennan jakaminen ja lisääminen – näillä ohjeilla onnistut!
Pionikin voi sairastua
Harmaahome voi vaivata jalopionia sateisena kesänä. Kaikki saastuneet kasvinosat on hävitettävä polttamalla. Samoin tehdään, jos lehtien tyvistä ja versoista alkava pionihome leviää nuppuihin ja mädännyttää ne. Joskus voi olla tarpeen hävittää saastunut kasvi kokonaan.
Pionin lehtiin voi pesiytyä sadekesinä myös ruostesieni, jonka tunnistaa lehtien tummista laikuista. Se on lähinnä esteettinen haitta. Tauteja vastaan parasta ehkäisyä on kasvin huolellinen hoito, terveiden taimien hankinta ja tarpeeksi väljä istutus. Sairaista emotaimista ei pidä ottaa jakotaimia. Kun pionit istutetaan väljästi, ilma pääsee kulkemaan kasvien juurella ja taimet pysyvät terveinä. Hyvin savipitoinen maa voi joskus olla liian märkä pionille, mutta tällainen maa paranee hiekalla.
Juttu on julkaistu Kotiliedessä 13-14/2006.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Jalopioni on kenties puutarhan näyttävin kukka – ota nämä asiat huomioon istutuksessa ja hoidossa
Laventelin kasvatus: ostin keväällä kyseisen kasvin (lavendel angustifolia, 6kpl).Osan annoin lahjaksi ja loput laitoin omaan kukkamaahan. Taimet eivät ole kasvaneet juuri ollenkaan! Paikka on aurinkoinen ja tänä kesänä vettä ovat saaneet. Odotin sentään niiden myös kukkivan ja kuvittelin kerääväni kukinnot talteen ja tekeväni tuoksupussukoita, vielä mitä!! Miten siis tämän kasvin pitäisi kasvaa, monivuotinen piti myös olla? Otanko talteen talveksi (sisälle/autotalliin/ kellariin)?
Laventeli tykkää läpäisevästä hiekkamaasta ja selviää siellä monivuotisena.
Älä hätäile laventelin kanssa. Itse olen kasvattanut omani siemenestä ja todellinen kasvu alkoi vasta kolmivuotiailla taimilla. Viime kesänä, nejävuotisina, ne kukkivat ensimmäisen kerran. Hyvää kannattaa odottaa :).
Mikä ihmeen värimuunnos on nyt yhdessä pionin varressa. Lehdet ovar aivan keltaiset nuppua myöten. Samassa varressa on myös vihreä lehti ja keltaisen-vihreä lehti. Muut pensaan varret ovat ainakin vielä täysin vihreät. Olisipa koko pensas erikoisen näköinen tuommoisena.. Mutta ei kai liene tauti iskenyt.