Kesäkukat – kymmenen klassikkoa

Ruiskaunokki, krassi ja palavarakkaus kuuluvat kesäkukkien klassikoihin, jotka ihastuttavat vuodesta toiseen pihoilla ja pientareilla.

Listasimme viisi yksivuotista ja viisi monivuotista kesäkukkalajiketta, joista löytyy sopiva kukka sekä puutarhaan että parvekkeelle, varjoon ja aurinkoon. Mikä on sinun suosikkisi?

Viisi yksivuotista kesäkukkaa:

Ruiskaunokki (Centaurea cyanus) on vanha peltojen rikkakasvi, mutta nyt puutarhojen kylvökukkasuosikki, joka hurmaa kukkakimpuissa. Ruiskaunokki viihtyy auringossa, ja vähäravinteisessa maassa. Kylvetään varhain keväällä suoraan kasvupaikalle, kukkii loppukesällä. Taimet ovat hentokasvuisia, joten tuenta on tarpeen.

Kehäkukka (Calendula officinalis) kylvetään suoraan kasvupaikalle touko-kesäkuussa ja se kukkii keskikesältä syksyyn. Kehäkukat ovat melko vaatimattomia, mutta kasvupaikan on hyvä olla aurinkoinen ja maan multavaa. Kehäkukat kestävät maljakossa ja jotkut käyttävät syötäviä kukkia jopa salaattiaineksina.

Silkkiunikko (Papaver rhoeas) nauttii auringosta ja viihtyy vähäravinteisessa, hyvin ojitetussa maassa. Siemenet kylvetään kasvupaikalle varhain keväällä ja taimet kukkivat kesä-heinäkuussa. Upeiden kukkien kuihduttua kehittyvät siemenkodat voi kuivata.

Tuliunikko (Eschscholtzia californica) on matalakasvuinen heinä-elokuussa kukkiva laji, joka leviää helposti myös itsestään. Tuliunikot kylvetään suoraan kasvupaikalle varhain toukokuussa. Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen ja paikan avoin, että ilma kiertää.

Krassi (Tropaeolum) kasvaa amppelissa, maanpeittokasvina tai tuettuna. Siemenet kylvetään huhti-toukokuussa pikkuruukkuihin ja taimet siirretään ulos hallojen mentyä. Liottaminen nopeuttaa siementen itämistä. Krassit viihtyvät auringossa ja puolivarjossa, multavassa ravinteikkaassa maassa.

Viisi monivuotista kesäkukkaa:

Kruunuvuokko (Anemone coronaria) kasvatetaan mukuloista, jotka ovat monivuotisia mutta eivät talvehdi ulkona. Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen tai puolivarjoisa, maan syvämultainen. Mukulat istutetaan ruukkuihin kesän alussa, sillä taimikasvatus sisällä jouduttaa kukinnan alkua.

Jaloakileija (Aquilegia) on vanha, helposti siemenistä lisättävä perenna, joka kylväytyy herkästi itsestään ja lopputuloksena saattaa syntyä uusia värejä. Akileija viihtyy valoisassa paikassa, maan tulee olla vettä läpäisevää hiekansekaista multaa. Kukkii keskikesältä alkaen.

Palavarakkaus (Lychnis chalcedonica) on vanha ja kestävä perenna. Palavarakkaus viihtyy auringossa, jopa kuivassa maassa. Kukkii pitkään keskikesältä alkaen, kukista riittää kerättäväksi leikkokukiksikin. Kasvi kaipaa kasvurauhaa, siksi sitä kannattaa jakaa vain harvakseltaan.

Sormustinkukka (Digitalis purpurea) on kaksivuotinen laji, joka tavallisesti kasvattaa ensimmäisenä vuonna lehtiruusukkeet ja kukkii vasta seuraavana. Loppukesän komea kukkija leviää ympäri puutarhaa. Kasvupaikan tulee olla aurinkoinen tai puolivarjoisa, maan kosteutta pidättävää. Kasvi on hyvin myrkyllinen.

Päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) kasvaa luonnonvaraisena kedoilla ja niityillä, mutta sopeutuu hyvin myös puutarhaan. Päivänkakkarat kukkivat pitkään alkukesältä alkaen ja viihtyvät aurinkoisilla kasvupaikoilla, ravinteikkaassa maassa. Kasvin voi kylvää luonnosta kerätyistä siemenistä.

Kuvat: Kristiina Kurronen

Keskustelu

Kun olen kylvänyt kesäkukkia, yksi parhaimmista on ollut ruiskaunokki, sininen tai vaaleanpunainen. Pidän paljon myös päivänkakkarasta ja se onkin viihtynyt hyvin kukkapenkissäni.

Perennoita on yritetty kasvattaa yli 40 vuotta, mutta myyrätkin pitävät niiden juurakoista, eikä minulla ainakaan ole sydäntä ruveta myyriä myrkyttämään. Onneksi luonnonkukat kuten päivänkakkarat, kurjenkellot, käenkukat, mesiangervot, puna- apilat ja monet muut kukkivat rehevästi näin keskikesälläkin, kun vain ”viikatemiehelle” luetaan lakia, jotta muistaa niittäessään kiertää nämä srategiset paikat.
Kesäkukkien kylväjäksi olen liian kärsimätön ja niitähän pitäisi tietysti kitkeäkin.
Keväällä ovat omat kukkansa: sinivuokot, kielot, rentukat, kullerot ja muut lehtometsien tyypilliset kukkijat.

Grassi on minun suosikkini…kukkii pitkään ja on helppo hoitoinen.Näin kesää odotellessa.

Krassi on myös kstosuosikkini. Ostin jo pussin siemeniä. Ensimmäistä kertaa kokilen myös kelloköynnöstä siemenistä.
Akileijan siemenet kylmäkäsittelin viime talvena, kesällä istutuin ne maahan. Tänä vuonna odotan kukintoa. Alut viime kesänä olivat hienot.

Kelloköynnös onnistuu aina, parvekkeella se suorastaan kukoistaa. Eteläparvekkeella viihtyy parhaiten pelargoniat. Lasitetulla parvekkeella menestyy erinomaisesti tulilatvat.

En ole yhtenäkään kesänä saanut kelloköynnöstä kukkimaan.
Pitäisikö kenties taimivaiheessa katkaista tai jotakin.
Olen myös kokeillut kasvattaa kokeilunielessä, ostettuja sekä itse
kasvattamiani. Pituutta kyllä tulee niihin 5-6 metriä.

En ole myöskään saanut kelloköynnöstä kunnolla kukkimaan. Vain pari kukkaa on joskus onnistunut. Nyt yritän aikaistaa kasvua, jos ne sitten onnistuisivat. Minulla on nyt noin kymmensenttiset taimet kasvamassa. Voi olla,että ne venyvät kovasti pituutta ennenkuin voin istuttaa ne ulos,ja joudun selvittelemään pitkiä versoja.

Minun lemppari kukkia ovat muun muassa.Ukkolaukat,kehäkukat,tiikerinliljat,kevät kurjenmiekat,keisarinpikarililjat,erillaiset tulppaanit sekä narsessit ja monet,monet mitä olen istuttanut ja tietysti kaikki kukat tekemälläni kukkaniityllä joka kesä on silmä levännyt katsellessa niiten kasvua.Kevään rientoa kaikille lukijoille.

Kommentoi juttua: Kesäkukat – kymmenen klassikkoa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X