Myyrät jylläsivät puutarhassa talven aikana

Kaivattu jälleennäkeminen puutarhan kanssa pitkän talven jälkeen oli yhtaikaa iloinen ja surullinen.

Kun puutarha viimein vappuna riisui valkean talvitakkinsa, pääsin ihmettelemään myyrien koristeelliseksi kuvioimaa, kuohkeaa nurmikkoa, ja niiden ahkeroimia koristekaiverruksia ja kaivantoja.

Olin jo kevään mittaan uutisia kuunnellessani ja lumen sulamista odotellessani valmistautunut myyrätuhoihin, mutta olin silti järkyttynyt, kun näin mitä puutarhassa on talven aikana touhuttu.

Kaikki kolme kirsikkapuuta, toinen nuorista omenapuista, ja suurin puutarhan luumupuista on tuhottu. Vähistä mansikoista on suuri osa kadonnut. Kolmannes suuresta juhannusruusupensaikosta, ja neljännes muista ruusupensaista on kaluttu. Eivätkö ruusunoksat pistele myyrien pieniä pehmoisia karvanaamoja?

Ymmärrän että niillä on ollut kova nälkä. Ojan reunassa kasvavien villivadelmien varret on nakerreltu valkeiksi. Mitähän kaikkea myyrät ovat mahtaneet metsissä syödä?

Tuhoutuneet puut ja pensaat on leikattu alas juhannusruusupensaikkoa lukuun ottamatta. Se täytyy vielä käydä läpi.

Missä myyrät piileskelevät?

Nyt riittää jaloa puuta iltapuhteina veisteltäväksi. Lempiluumupuuni kannan sisälle taloon, se saa kuivattuna ja kuorittuna koristaa salia ympärivuotisesti.

Vaaleanpunaisista sulkaneilikoistani ei näy jälkeäkään. Olin viimein löytänyt niille viihtyisän paikan, ja ne kukkivat viime kesänä runsaammin kuin koskaan. Ison kukkapenkin keskiosa on mullansekaista pölisevää silppua.

Koetan haravoidessani olla hengittämättä ilmaan nousevaa hienoa pölyä. Sade tekisi hyvää pölyävälle puutarhalle, ja onneksi sitä onkin luvassa lähipäivinä. Olen himpun verran huolissani myyräkuumetartunnan saamisesta.

Missä myyrät nyt piileskelevät? En ole nähnyt ainoatakaan. Vieläkö ne vaanivat nälkäisinä nurkissa? Onko noissa joka puolelle ilmestyneissä käytävissä ahneita pikku otuksia ateriaa odottamassa?

Kannattaako puutarhaan istuttaa mitään uutta? Syksyllä istuttamastani pitkästä rivistä ilmasipuleita myyriltä on jäänyt muutama syömättä. Onneksi säästin osan sipuleista istutettavaksi keväällä.

Raparperit nousevat maasta innolla, niiden omenanpunaiset, vahatut ja kiillotetut pullakat posket hehkuvat muuten vielä ruskeassa penkissä.

Keltainen kevätlinnunsilmä katsoo minuun iloisen rohkaisevasti kaiken hävityksen keskellä. Vielä meitä riittää! Ja kyllä puutarhassa vihertääkin jo hiukan joka puolella.

Kukkapenkin reunalautaa koristaa kääpäpitsi. Pari vaaleanpunaista kaunokaista ja pikkuruista valkeaa krookusta on ehtinyt kukkaan, mutta missä ovat uskolliset orvokkini?

Kerään muistaessani perunapenkin reunassa talvehtineet kirjavat maahumalat talteen, ennen kuin jyrsin jakaa ne ympäri perunamaata, ja laitan ne ruukkuun kasvamaan.

Metsätarha säästyi myyriltä

Metsätarha on ihmeekseni saanut olla myyriltä rauhassa. Istutin sinne tänään kevätesikoita, kevätlinnunsilmiä, valkoisia lehtosinilatvoja ja jättipoimulehtiä.

Syreeneissä on suuret silmut, ja muutkin syksyllä istuttamani kasvit osoittavat elonmerkkejä. Kuvittelen mielessäni, miltä metsätarhassa näyttää kesällä, kun silta on valmis ja kaikki kukkii ensimmäistä kertaa.

Syksyllä myllätty paljas maa odottaa melko ankean näköisenä uusia istutuksia. Pihan kivikkopenkissä on pelkkiä kiviä. Multaa penkkiin saadaan heti kun kevään pehmittämä hiekkatie jaksaa suosiolla kantaa kuorma-auton painon.

Keväästä ja kesästä on tulossa työntäyteinen, mutta hyvä niin – talvisen työpöydän ääressä istuskelun puuduttama kroppani palaa hyvällä halulla takaisin talikonvarteen!

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki

Avainsanat

Keskustelu

Meillä on vanha maapaikka, vähän peltoa ja kotitarvemetsää. Odotin pelonsekaisin tuntein lumien sulamista, meillä kun on vesimyyriä, peltomyyriä, metsämyyriä ja maamyyriä. Monenlaisia kasoja oli kymmeniä peräkkäin. Ainuttakaan puuta tai pensasta ei ole syöty. Uskomatonta. Sen sijaan kolmesataa mansikantaimea ovat menneen kesän uni, muutamia kymmeniä on enää elossa.

Tästä se taas alkaa! Sitä vaan toivoo että nuo ns. tuholaiset jättäisivät istutukset rauhaan. Toivottavasti löytävät ainakin kesällä syötävänsä toisaalta!

Meillä citypuput käyvät syömässä kaikki kauniit krookukset, sekä meiltä että naapurista… hetken aina ehtii niitä ihailla ja yhtäkkiä huomaa että ovat taas kadonneet, vain kukkavarsi napsaistu poikki. Tylsää!!! Narsissit eivät niille kelpaa.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.