Puutarha hiljenee talven ajaksi

Ikkunalaudat ropisevat rytmikkäästi. Ulkona on pimeää, sateista ja tuulista. Aivan erilaista kuin puutarhakuvissa, joita katselen tietokoneen ruudulla.

Voikukan haituvapallot lämpöisten ilmavirtausten vietävinä, polttavaa paahdetta ukkosen edellä. Sinipilkullisen kuoren alla uinuvat räkättirastaan pojat tietämättä mitään marjapensaista, maan matosista, ja siitä kuinka ei-toivottuja ne tämän maailman puutarhoissa ovat.

Vuosi vuodelta ihmettelen yhä enemmän tätä maailmaa, niin hyvässä kuin pahassa. Katselin tänään tv-ohjelmaa Tanskan kuninkaallisista puutarhoista 1800-luvulla. Luontoa jäljittelevät maaseudun puistot vetivät puoleensa laumoittain kaupunkilaisia. Romanttinen runous ja sulokkaat kukkatarhat veivät ajatukset pois ankeista ajoista.

Tämän maailman asioita uutisista seurattuaan tekee mieli painella viattoman luonnon keskelle ja unohtaa kaikki. Ympäröidä itsensä kukkasilla ja linnunlaululla. Ja istuttaa tähän maailmaan mahdollisimman paljon kaikkea elävää, kukkivaa ja tuoksuvaa vuosiksi ja vuosikymmeniksi eteenpäin. Itseni ja kanssaihmisten, mutta myös lintujen ja hyönteisten, iloksi.

Puutarhablogini loppuvat tähän. Elämä puutarhassa sen sijaan jatkuu muutamien hallaöidenkin jälkeen. Vielä kukkii siellä täällä.

Sade on pitänyt maan sulana. Josko tänä vuonna kukkivat kehäkukat joulukuussa niin kuin joskus vuosia sitten? Hoitelenko pian suomalaista puutarhaani ilmastonmuutoksen myötä ympärivuotisesti? Kipaisen brysselinkaalia puutarhasta tammikuussa.

Suon mieluusti puutarhalleni sen ansaitseman talvilevon hohtavien hankien alla. Rentoudun itse katselemalla lumipeitteen alla lepäävää luontoa ja kerään voimia tulevan kasvukauden uurastukseen.

Sitten kun. Kunhan ne ensimmäisetkin pikku lumihiutaleet leijailisivat kohti mustaa maata.

Ihanaa kuurankukkaista ja hohtavahankista tulevaa talvea Sinulle, joka kuljit Kaisin pihapiirissä! Toivoo Kaisi.

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.