Taimikaupassa hullaantuu

Kuinka valita vain muutama kasvi tuhansien toinen toistaan ihmeellisempien joukosta, ja kävellä ulos taimikaupasta rauhallisin mielin?

Haluan ne kaikki! Ainakin hiukan nuutuneet kärhöt ja köynnöshortensiat ja loistojasmikkeet, jotka myydään alehintaan, lähtevät mukaan.

Tuoksuvia perennoja ei voi ohittaa. Avoimen taivaan alla silmänkantamattomiin vihreää ja kukertavaa, korkeaa ja matalaa, köynnöstävää, piikikästä, suikertavaa, tuoksuvaa ja kasveja, joita en ole nähnyt edes kuvissa.

Kuuman mullan, kukkien ja puun tuoksu. Vedän syvään henkeä. Varjon, puolivarjon ja auringon kasveja. Hedelmäpuut puoleen hintaan, marjapensaita kahdella eurolla. Miksen voi saada näitä kaikkia?

Valtava vaaleankirjava, uskomattoman komea ja hyvävointinen, normaalihintainen maksaruoho nappaa minua tiukasti hihasta pois lähtiessä. En voi vastustaa sen charmia.

Olen tietoisesti pysytellyt pois taimitarhoilta. Kesän loppualet ovat minua varten – silloin suuri osa kasveista on jo myyty ja hinnat pudonneet vähintäänkin puoleen, kiusauksia on vähemmän ja nuutuneen taimen pelastettuani voin tuntea itseni turhan tuhlarin sijasta hyväntekijäksi.

Parkkipaikan armottomassa paahteessa pakkaan suuren kärryllisen kukkia autopoloomme tuskaisan hikisenä mutta onnellisena. Me lähdemme nyt kotiin!

Pelastava valmismulta

Puhdas kalkittu ja lannoitettu multa on todellinen ylellisyystuote. Tilasimme sitä jo toisen kuorman.

Kontattuani vuosikaudet putsaamassa vanhaa peltomultaa triljoonista rikkakasveista olen saanut tuntea suloisen rikkumatonta onnentunnetta sommitellessani kukkasia tummaan kuohkeaan tasalaatuiseen multaan. Ei purevia muurahaisia eikä polttavia nokkosia. Vaikka nokoset sopisi tuossa pehmoisessa kasassa ottaa!

Minulle oli alkuun kunnia-asia, ettei tänne tuoda multaa muualta, mutta sen suhteen olen muuttanut mieleni. Tervetuloa multa, joka helpotat elämääni ihmeellisesti!

Aikaisemmin olen kääntänyt maata hikipäässä neliö neliöltä eteeni näkemättä, ja sitä mukaa istuttanut uusia kasveja. Osa puutarhasta onkin yhtä suurta ”valetta”, istutuspenkkiä, joissa kukat odottavat varsinaista paikkaansa.

Nyt saan miettiä sijoituspaikat rauhassa etukäteen, ja sommitella kasvit valmiisiin penkkeihin, puhtaaseen multaan.

Metsätarha kukoistaa

Metsätarhan kasvit ovat lähteneet hienosti kasvamaan. Angervot ja kuunliljat kukoistavat. Metsätarhan oma multa oli hyvää, mustaa ja ravinteikkaan oloista, mutta niin täynnä nokkosen siemeniä, että alue posahti heti täyteen pikkunokkosta.

Illansuussa, parhaaseen itikka-aikaan, valkoiseen maalarinhaalariin puettuna, valkoinen miesten paita pään ja kaulan ympäri kiedottuna ja itikkamyrkyllä sumutettuna kitkin ne pois.

Fiksu ihminen olisi kerännyt arvokkaan ravinnon talteen ja kuivannut talven varalle, mutta minä halusin vain äkkiä eroon tuosta kaiken peittävästä piikkimatosta ja itikoista.

Teinpä mitä hyvänsä, olinpa missä hyvänsä, kulkee puutarha ajatuksissa mukana. Uusi alue navetan ja saunan välillä alkaa pikkuhiljaa rakentua ja saada muotonsa.

Pyöreitä muotoja ja hiekkakäytäviä, muutamia puita, auringon kasveja, minulle aivan uusia, mielenkiintoisia kukkalajikkeita, puistomaista aluetta. Köynnöksiä porteissa ja puistonpenkkejä – paikka johon voin mennä lukemaan kirjaa pyhävaatteissani.

Takapuutarha on muuttunut sormustinkukkametsäksi. Yksi sormustinkukista on ottanut portinvartijan tehtävän ja seisoo tukevasti asennossa keskellä kulkuväylää. En uhmaa sen luontaista auktoriteettiä, kierrän sovinnolla.

Jalopähkämöt kukkivat. Parissa vuodessa on kahdesta pienestä pähkämöstä kasvanut suurperhe. Kaikkialla kukkii, kaikki kukkii, helteiden ansiosta turhankin nopeaan tahtiin. Odottelen jännityksellä säätiedotuksen lupaamia rankkasateita. Liiskaavatko sateet kaiken kukassa olevan ennen kuin siitä on ehtinyt yhtään nauttia?

Välillä väsähdän toviksi uurastukseen, jolle ei loppua näy, mutten osaisi enää kuvitella elämää ilman puutarhaani. Puutarhassa ei lasketa tunteja. Siellä katsellaan aurinkoa ja pilviä, perhosen lentoa, ei kelloa.

Puutarha hellii ja hoitaa minua. Se tarjoaa kauneutta sieluni ravinnoksi ja pitää kroppaani kunnossa. Vaivannäköni jalostuu kauneudeksi matkalla siemenestä kukaksi. Siihen ihmeeseen minulla ei ole osaa eikä arpaa. Kaiken minkä annan saan tuhatkertaisesti takaisin. Se on sijoitus jos mikä!

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.