Puutarha

Unelmien puutarha

Mietin niitä menneitä kuutta vuotta, joina olen puutarhaani rakentanut.

Jos nyt astuisin ensimmäistä kertaa siihen villiintyneeseen pihapiiriin, jota hallitsivat vanhat mustaherukkapensaat, horsma ja mesiangervo, istuisinko tyytyväisenä rentoa näkymää katsellen, vai alkaisinko heti sommitella pihaa uuteen, ikiomaan järjestykseen.

Kun silloin katselin ympärilleni, näin kaikkialla mahdollisuuksia: multa oli mustaa ja muhevaa, paikka aurinkoinen ja suojaisa, tilaa oli riittämiin vaikka mihin.

Välillä on hetken aikaa tuntunut siltä että puutarha on lähellä valmistumistaan. Nyt tiirailen taas kymmenen vuoden päähän. Kun yksi kohta on valmistumaisillaan, on mielikuvitukseni jo seuraavien aarien kimpussa. Tilaa on puolitoista hehtaaria. Mihin panen pisteen?

Jos saisin, voisin ja jaksaisin, tahtoisin vaikka nämä kaikki:

Muotopuutarha jossa kaikki on geometrisen tarkasti omalla paikallaan, ja pysyy: siellä ei luonnollisestikaan kasva mitään helposti villiintyvää ja leviävää. Haratut rikkaruohottomat hiekkakäytävät kaartuvat tarkkareunaisina.

Siellä kasvattaisin muotoon leikattuja puksipuita, jotka eivät pärjää näillä leveysasteilla, paitsi unelmissa, tai sisätiloissa talvetettuina.

Englantilainen/amerikkalainen  maalaispuutarha: portteja, aitoja, korkeita perennoja, sointuvia värejä, sopivasti romantiikkaa. Vanhoja puutarhahuonekaluja, lepopaikkoja auringossa ja suurten kukkivien pensaiden katveessa. Kodikas lämmin kukkiva syli.

Oma pikku puisto, jossa istuskella penkillä kirjaa lueskellen, tai nauttia perheen kanssa pikniklounasta nurmikolla. Ruusupergola, oikeita patsaita, tuoksuvista kukkasista tarkkaan sommiteltuja istutuksia. Puiston sydämessä pieni aurinkosähköllä toimiva suihkulähde.

Aidattu yrtti- ja vihannestarha hedelmäpuineen, marjoineen, pensaineen ja kukkineen, kaikki myrkytöntä ja syötävää.

Metsäpuutarha, jossa sopivat uudet tulokkaat täydentävät alkuperäisen luonnon kasvustoa, harvinaisempia mutta talvenkestäviä lehtipuita, kukkivia pensaita ja ympäristöön sopivia kukkia: lehtosinilatvoja, kurjenpolvia, esikoita, orvokkeja, vuokkoja ja narsisseja.

Pieni kirkasvetinen, hiekkapohjainen tekojärvi ja valkea hiekkaranta, kymmeniä kuormia ostohiekkaa. Rantakukkia, muutama iso sileä kivi. Rannalla pieni puinen maja, kaikki puhtaasti 1930-luvun tunnelmissa. Lojumme  ystävien kanssa kuumalla hiekalla pukeutuneina neulottuihin uima-asuihin, juttelemme hauskoja ja nautimme kuumaa teetä villasukkaan kääritystä lasipullosta. Innoittajana vanhat valokuvat Terijoen aurinkoisilta hiekkasärkiltä.

Tai sitten vain koko tontin kattava preeriatarha. Kuivien, kylmien, paahteisten ja tuulisten arojen kasveja, jotka pärjäävät rankoissakin olosuhteissa. Ei nurmikkoa, ei käytäviä, ei kastelua. Kasvit saavat levitä vapaasti ja kasvaa missä ikinä mielivät. Muuli vetää puiset mustalaisvankkurini johonkin tontinkulmaan. Sytytän leiritulet, keittelen pannukahvit ja katselen päivällä pilviä, illalla tähtiä aikani kuluksi.

Kuvat: Matti jaKaisi Koivumäki

Kommentoi

Kommentoi juttua: Unelmien puutarha

Anonyymi

Luodessamme kauneutta ympärillemme saamme vastikkeeksi paljon. Suunnatonta tyydytystä itse tehdystä työstä.Tunteen siitä, että kaikki uurastaminen on ollut vaivan arvoista ja kannattavaa.On kuin maalaisi kaunista taulua, joka saa yhä uusia hohtavia värejä pintaansa. Taulu vain ei valmistu koskaan ja siinä ehkä piileekin sen kiehtovuus ja lumo. Tarja M.

Ellen

Puolitoista hehtaaria. Se on aika iso alue hoidettavaksi. Jos minullla olisi sen kokoinen tontti, 100 x 150 metriä, kyllä miettisin ja harkitsisin melkoisen tovin. Haluaisin helppohoitoisen, mutta kauniin puutarhan, jossa viihtyisivät myös luonnoneläimet, esim. linnut. Hyötykasvejakin laittaisin.

syklaami

Olipa ihana kuvaus puutarhasta. Luen aina välillä puutarha kirjoja. Itselläni on pieni rivitalo puutarha, kesällä vihreä ja vehreä.
Haluaisin sellaisen, jossa olisi kiviä,vettä lähellä,kärhöjä,vähän rönsyilevä,kuitenkin hallinnassa. Siellä olisi penkkejä, puiden alla.
Vähän romanttinen, ei tylsä. Joku katos, ei sekään liian tehty.
Siinä on työtä paljon, mutta jos sitä ei ajattele, niin —
Nyt on vaan ikää sen verran, että taitaa jäädä haaveeksi.

Vastaa käyttäjälle EllenPeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.