Huonekasvit

Vermikuliittia, kookoskuitua vai kissanhiekkaa – nyt meni mullanvaihto vaikeaksi!

Mullan vaihtaminen tarkoittaa tänä keväänä kirjaimellisesti mullan vaihtamista toiseen alusmateriaaliin. Joko otit tuntumaa kookoskuituun, vermikuliittiin tai savirouheeseen? Kotilieden kokenut kasviekspertti Paula Ritanen-Närhi opastaa uusien villitysten viidakkoon hukkuvaa kasvien ystävää: "Kokeilla saa, mutta järkeäkin voi käyttää." Näin hänelle itselleen kävi multakokeilussa.

No ei ole tämäkään homma enää helppoa. Ennen vanhaan huonekasvien ystävä pärjäsi sillä, että laittoi ruukkuun sitä multaa, mitä kotona sattui olemaan, avasi aamulla verhot  ja muisti joskus kastella rehuja. Mullanvaihto tarkoitti juuri siitä, miltä kuulostaakin: mullanvaihtoa.

Annas olla, enää ei ole mikään niin kuin ennen.

Kun nyt seuraa viherharrastajien puuhailua, mullasta on tullut lähes kirosana. Tai ainakin siitä tavallisesta, niin sanotusta kukkamullasta, jota myydään lähikaupassa hiirenloukkujen ja sytytyspalojen vieressä.

Jos multaa vielä käytetään, sen pitää olla vähintään kaktusmultaa tai orkideamultaa. Moderni viherpeukalo korvaa mullan kokonaan kookoskuidulla tai savirouheella.

Lannoitteeksi merilevää ja kahvinporoja?

Minkäänlaiselle kasvupohjalle kasviparkaa ei tietenkään altisteta ilman lantrinkia, vaan sekaan sotketaan vermikuliittiä, männynkaarnaa, perliittiä ja lekasoraa.

Lannoitteeksikaan ei enää riitä perinteinen substral, vaan kasveja hellitään merilevällä ja kahvinporoilla.

Siis mitä ihmettä? Mihin tätä kaikkea hifistelyä tarvitaan? Ovatko kasvit tulleet hulluiksi, vai pelkästään niiden omistajat?

Kysytään puutarhaekspertiltä!

Onneksi apu on lähellä. Kotilieden Paratiisi takapihalla -blogin ikioma asiantuntija ja tv-tuttu puutarhatoimittaja Paula Ritanen-Närhi rientää auttamaan. Hänellä on sekä taitoa että tervettä järkeä samassa päässä.

Paula Ritanen-Närhi on tuttu kasvo sekä Kotilieden lukijoille että tv:n katsojille.
Paula Ritanen-Närhi on tuttu kasvo sekä Kotilieden lukijoille että tv:n katsojille. © iStock

Paulaa hiukan naurattaa.

Hän vastaa, että kaikista yllä mainituista aineksista on hyötyä huonekasvien ja puutarhan hoitamisessa, mutta huomauttaa samaan syssyyn, että ilmankin niitä saa kasvinsa kukoistamaan vallan mainiosti.

Jokainen, joka on joskus elänyt viherkasvin kanssa, tietää, että mullalla on taipumus sitoa vettä ja tiivistyä. Jos kasvualustasta tulee kovin tiivis, juuristo kärsii hapenpuutteesta ja liikakosteudesta, jolloin herkkien kasvien juuret saattavat mädäntyä.

Siksi vanhankansan ihmiset ovat lisänneet mullan sekaan hiekkaa.

”Vermikuliitti, perliitti, savirouhe ja kevysora ovat epäorgaanisia maanparannusaineita, joita käytetään hiekan tavoin kasvualustan kosteustasapainon hallintaan. Vermikuliittia ja perliittiä on käytetty vanhastaan kylvösten ja pistokkaiden kasvualustoissa. Kevytsora on klassinen vesiviljelytuote. Savirouhe on itselleni uusi, en ole kokeillut”, Paula sanoo.

Entäpä kookoskuitu? Se tuntuu olevan nyt suurinta hottia. Sillä korvataan niin multa kuin turvekin. Kuitua myydään höyhenen kevyinä briketteinä, joihin kotona sitten sekoitellaan litrakaupalla vettä.

”Kokeilin siementen kylvöä kookoskuidusta valmistettuihin briketteihin, mutta silloin tulos ei ollut kummoinen. Aion kokeilla toisenkin kerran, sillä tiedän kookoskuitua käytettävän paljon eli joku onnistuu”, Paula sanoo.

”En vaihda multaa joka vuosi, vain tarvittaessa”

Omassa kodissaan ja puutarhassaan ammattilainen pärjäilee kuitenkin hyväksi koetuilla vanhoilla konsteilla.

Siemenet Paula Ritanen-Närhi kylvää hiekkapitoiseen, laihasti lannoitettuun multaan. Pistokkaat hän juurruttaa ennen istuttamista vesilasissa.

Paula ei harrasta edes säännöllistä mullanvaihtoa.

”Huonekasvini kasvavat tavallisessa kukkamullassa, jota ne saavat keväisin pinnalleen huvenneen tilalle. Kun ne kaipaavat lisää tilaa, istutan ne isompaan ruukkuun. Joskus jaan ja istutan palasia eri ruukkuihin, jolloin ne saavat tuoretta multaa.”

Summa summarum: Paula lohduttaa, että luonto hoitaa homman. Kasveja voi halutessaan autella erilaisilla kasvupohjilla ja möyhentäjillä, mutta loppujen lopuksi niiden menestymiseen vaikuttavat kasvualustan lisäksi monet muut tekijät, kuten kasvupaikan valoisuus, lämpötila ja kastelu.

”Jos on kovin runsaskätinen kastelija, kasvualustan läpäisykyvystä on hyötyä. Liika vesi pääsee silloin varmemmin pois juuristosta. Itse käytän paljon vanhanajan saviruukkuja, jotka antavat anteeksi pienen liikakastelunkin.”

Paula testasi viime keväänä, itävätkö siemenet ja kasvavatko taimet eri tavalla, jos ne kylvää hiekkapitoiseen kylvömultaan, taimettumista edistävään erikoismultaan tai ihan tavalliseen kukkamultaan.

Lopputulos oli selvä: Kuukauden kuluttua kylvöstä kasvien ulkonäöstä ei voinut päätellä, mihin ne oli kylvetty. Hiekkapitoisessa mullassa taimia piti tosin kastella hiukan useammin.

Kasveihin höpsähtäminen on kuitenkin siitä mukava harrastus, että erilaisten kokeilujen tekeminen on sallittua, eikä kukaan (ehkä kasvia lukuun ottamatta) menetä henkeään, jos kokeilu epäonnistuu. Erilaisten kasvupohjien sekoittelusta ja kokeiluista voi tulla koko harrastuksen suola.

Lue Paratiisi takapihalla -blogia!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Vermikuliittia, kookoskuitua vai kissanhiekkaa – nyt meni mullanvaihto vaikeaksi!

Sinun täytyy kommentoidaksesi.