5 asiaa, joita ammattijärjestäjä ei koskaan säilyttäisi omassa kodissaan – nostaa esiin tavaran, jota suomalaiset jemmaavat syyllisyydestä
Ammattijärjestäjän kotoa et löydä esimerkiksi muistoesinelaatikkoa tai lukuisilla kodinkoneilla varusteltua keittiötä. Kiira Vuorinen perustelee, miksi.
Ammattijärjestäjä Kiira Vuorinen järjestelee työkseen ihmisten koteja ja niistä löytyviä tiloja, kuten keittiöitä, vaatekaappeja ja varastoja.
Toisinaan hän näkee kaiken näköisiä ratkaisuja ja asioita, jotka vain lisäävät kodin kaaosta ja hankaloittavat järjestyksen pysymistä.
Kysyimme Vuoriselta, mitä ammattijärjestäjä ei koskaan tekisi omassa kodissaan.
1. Ei säilyttäisi mitään muistoesineitä
Lähes kaikilla meillä on laatikko, johon on jemmattu rakkaimmat muistot. Joillain on jopa kokonainen varasto täynnä laatikoita.
Vuorinen ei säilyttäisi mitään sellaista tavaraa, joiden ainoa paikka on varasto.
”Säilyttäisin vain sellaiset muistoesineet, jotka on niin tärkeitä, että ne kelpaa esille laitettavaksi. Eihän muistoesineillä ole mitään arvoa laatikkoihin sullottuna. Silloin niihin ei tule edes palattua.”
Vuorinen kehottaa pohtimaan, että jos jostain tavaroista ei yksinkertaisesti ole valmis luopumaan, voisiko tavaroita säilyttää paikassa, jossa niihin tulisi oikeasti palattua.
Yksi hyvä vinkki on napata kuva tavarasta, kuten vaikkapa mitaleista, joista luopuminen voi tuntua ikävältä, ja tehdä kuvista albumin puhelimeen. Se helpottaa luopumisprosessia.
Lue myös: Ulla, 81, lopettaisi vouhotuksen kuolinsiivouksesta: tärkeät tavarat kertovat suvun tarinaa
2. Ei säästäisi hutiostoksia
Olipa kyseessä vaate, kosmetiikka tai ruokatarvike, Vuorinen ei säästäisi tavaraa, jota hän ei aidosti käytä.
Tämä pätee myös juuri ostettuihin asioihin eli hutiostoksiin. Esimerkiksi pahan makuista uutuusmysliä tai erikoiskahvia ei tarvitse säilöä hampaat irvessä.
”Syyllisyyden tunne ajaa säilyttämään hutiostoksia. Laittaisin vahingon kiertämään, eli myisin tai lahjottaisin tavaran eteen päin, ja antaisin itselleni näin anteeksi sen, että tuli tehtyä hutiostos.”
3. Ei viikkaisi vaatteita pinoon
Monen suomalaisen helmasynti on viikata vaatteet kaappiin pinoihin, vaikka se on todellisuudessa hyvin epäkäytännöllistä – pinot kun tuppaavat hajoamaan heti, kun välistä vetää yhden vaatteen.
”Se hankaloittaa järjestyksen pysymistä.”
Vuorinen peräänkuuluttaa pystyviikkauksen nimeen, eli vaatteet viikataan pystyyn ulosvedettäviin laatikoihin.
4. Ei hankkisi kaikkia pienkodinkoneita
Löytyykö sinunkin kotoa kaikki laitteet leivänpaahtimesta hiilihapotuslaitteeseen ja airfryerista tehosekoittimeen? Vuorisen mukaan monen suomalaisen mieleen on iskostunut ajatus, että pienkodinkoneita tarvitsee jokaiseen eri käyttötarkoitukseen.
”Sitä hieman kyseenalaistaisin.”
Pienissä asunnoissa lasku- ja säilytystilaa on rajallisesti, joten Vuorinen kehottaa miettimään, tarvitseeko kaikkeen omaa laitetta. Esimerkiksi veden voi keittää kattilassa ja leivän paahtaa pannulla. Harvoin leipova tuskin tarvitsee monitoimikonetta.
Lue myös Anna.fi:stä: Onko sähkönsäästäjän järkeä käyttää pesu- tai tiskikoneen pitkää eko-ohjelmaa? Vastaus on selkeä
5. Ei säilyttäisi ruokatarvikkeita ilman kategorisointia
Eniten käytetyt kuivaruokatarvikkeet Vuorinen säilöö lasipurkkeihin. Kaikki muut on koko hyllyn syvyyden hyödyntävissä laatikoissa. Laatikot hän nimeää aina sen mukaan, mitä tuotteita siellä on.
Tämä tapa vähentää ruokahävikkiä.
”Jos miettii keittiökaappien ylähyllyjä, sehän on varsinainen ruokatarvikkeiden hautausmaa.”
Jääkaapissa tavaroiden pilaantumista nurkkiin ehkäisee niin kutsuttu lazy susan eli pyörivä lautanen. Kun ruokatarvikkeet lastaa tarjottimelle, jääkaapilla saa aina silmäyksen hyllyjen sisältöön.
Kommentoi
Kommentoi juttua: 5 asiaa, joita ammattijärjestäjä ei koskaan säilyttäisi omassa kodissaan – nostaa esiin tavaran, jota suomalaiset jemmaavat syyllisyydestä
Onpa jännää, kun ammattijärjestäjä neuvoo keittämään veden kattilassa ettei tarvitse esim. vedenkeitintä. Ja toisessa jutussa näillä sivuilla toinen ammattilainen neuvoo nimenomaan sähkön säästön kannalta valitsemaan vedenkeittimen.
Ei, ei ja vielä kerran ei. Ei muistoja pidä hävittää! Hääpukua, lasten vanhoja toppapukuja tai isomummon ruokaryhmää ei tarvitse säästää, mutta jälkipolvia ajatellen kamalinta on, jos esim. postikortit, kirjeet, kastemekon tai kahvipannun on joku mennyt hävittämään siksi että ammattijärjestäjä niin sanoo. Juuriaan etsivälle surullisinta on konmaritus. Ihmisen täytyy päästä palaamaan juurilleen niin halutessaan. Muistisairaalle vanhojen asioiden muistelu voi jossain elämän vaiheessa tuoda suurimman ilon. Silloin täytyy päästä hypistelemään ja katselemaan mennyttä elämää muistoesineiden kautta.
Entä järjestäjän mainitsemat pienkoneet: kuka oikeasti kyttää lieden ääressä, milloin leipä on palamatta paahtunut ja milloin voi kytkeä lieden pois päältä veden kiehuttua. Olisipa ottanut esimerkiksi hiilihapotuslaitteen, tehosekoittimen tai airfryerin, kun nekin mainitsi. Olisi samalla voinut perustella monelle, miksi kyseiset kannattaa jättää kauppaan.
Pystyviikkaus on ok, samoin hutiostosten käsittely. Kuuluisa pyörivä tarjotin jääkaapissa taas on vähän niin ja näin. Tarjottimelle on varattava riittävä pyörimistila ja tavarat on saatava asetettua tarjottimelle tukevasti. Ei siis jugurttipurkkitorneja, lapsen jäljiltä kallelleen jääviä rasioita tai puoliksi tarjottimelle osuneita leikkelepaketteja.
Ammattilaisen tunnistaa siitä, että hän osaa asettua asiakkaan asemaan antaessaan neuvojaan tai tehdessä häntä koskevia päätöksiä.
Olen käynyt ammattijärjestäjän pitkän verkkokurssin kahdesti, jotta opin ymmärtämään tavaraan, hankintaan ja säilyttämiseen liittyvän psykologian. Omassa some-virrassani on näkynyt useammin kuvia: ”onneksi vanhempani eivät ole konmarittaneet (tätä), katsokaa miten ihana” ja kuvasta näkee, miten syvän onnen tunteen muistoesine aiheuttaa ihmisessä, joka on sen jo kerran aiemmin hylännyt aikuistumisen turbulenssissa. Mikrokuituliinat Clas Ohlssonilla 3 e/3 kpl paketti, pölyistä pyyhitty muistoesine: korvaamaton.
Ammattijärjestäjän näkökulmasta katsoen haluan kirjoittaa muutaman sanan. Jutun otsikointi on varsin erikoinen. Juttu ikään kuin kohdistuu kokonaiseen ammattikuntaan, vaikka kyseessä on Kiiran koti ja ajatukset. ”Viisi asiaa, joita ammattijärjestäjä Kiira ei koskaan…” Otsikon kaltaisella yleistyksellä ja ”ei koskaan” -argumentoinnilla luodaan erikoisia, jopa harhaanjohtavia ja vääriä ajatuskulkuja.
Ammattijärjestäjä ei ole liitävä ihmeotus, joka säilyttää omassa kodissaan vain ja ainoastaan tänään ja huomenna tarvittavat tavarat ja sanoo heipat kaikelle entiselle. Näin ei ole – jokaiselta aikuiselta ammattijärjestäjältä aivan varmasti löytyy muistoja ja jopa turhaakin tavaraa jostain päin kotia, jopa varastosta. Ammattijärjestäjä ei myöskään koskaan sano asiakkaalle mistä hänen täytyy luopua tai mitä pitäisi tai ei pitäisi omistaa. Ei myöskään ole olemassa yhtä oikeaa tapaa viikata vaikkapa lakanoita, jokainen koti ja asiakas ja asiakkaan tarpeet ja säilytystilat on erilaiset. Neuvoista, keskusteluista, ohjaamisesta, ehdotuksista, kunnioittamisesta, ymmärtämisestä ja auttavista käsistä – esimerkiksi niistä on ammattilainen tällä alalla tehty. Ammattijärjestäjän työ on apua ja tukea, yleensä pitkään jatkuneessa asiakasta rasittaneessa tilanteessa. Tavoitteena on tehdä asiakkaalle selkeä tila tai koti juuri sinne sopivalla tavaramäärällä ja järjestyksellä, kuunnellen asiakasta ja kunnioittaen hänen näkemyksiään, arvojaan – ja tavaroitaan. Jos haluat lisää tietoa koulutetuista ammattijärjestäjistä, kurkkaa http://www.ammattijarjestajat.fi
* tipahti näköjään yksi lause pois yllä olevan tekstin alkupäästä, koskien jutun otsikointia.
”Viisi asiaa, joita ammattijärjestäjä Kiira ei koskaan…” viittaa tietysti siihen, miten otsikointi olisi ollut jutun mukainen ja Kiiraan viittaava. Seuraava kirjoittamani lause tekstissä viittaa alkuperäiseen otsikkoon.
Näpit irti minun muistoistani!
Kun minä olen kuollut, voitte tulla ihmettelemään, ei ennen.
Näpit irti minun ja rakkaitteni elämästä! Se, mikä meillä on, kertoo tarinaa, joka on ainutlaatuinen.
Ja kyllä kiitos, leivänpaahdin, vedenkeitin, vatkain, mikro! Palvelette uskollisesti ja taloudellisesti tässä maailmassa, jossa paras huusholliapu löytyy sähköliikkeestä ja rautakaupasta, se ei ihan nopeasti sano sopimusta irti tai tuittuile, kun apua pyytää.
Älkää tulko meidän huusholliin nyrpistelemään, te, jotka ette tiedä ettekä tunne meitä ollenkaan! HUS!