Kodinhoito

Kohta se loppuu, kotien jatkuva järjesteleminen – nuhjuisuudesta tulee seuraava trendi, vakuuttaa tulevaisuuden asumisen asiantuntija

Suomalainen hinkkaa kaakeleita, raivaa tavaroita ja putsaa sekä sisällä että ulkona. Mistä jatkuva siivoamisen tarve kumpuaa, ihmettelee toimittaja Riikka Lehtovaara.

En voinut olla tuntematta vahingoniloa, kun törmäsin tammikuussa pikku-uutiseen ­Marie ­Kondosta. Muistat varmaan tämän maailmanmaineeseen nousseen japanilaisen siivousgurun, joka komensi säilömään sukat sievinä rullina ja viskaamaan roskiin tavarat, jotka eivät tuota puhdasta iloa.

Tunnustan, minäkin hurahdin. Heitin konmarittamisen hurmiossa roskiin peltisen nappirasian, jota olin kuljettanut mukanani lapsuudesta lähtien. Rasia symboloi menneisyyden painolastia, joten pois vaan.

En tiennyt, että nappien alla piileskeli lapseni rakas lelu. Se oli siellä jonkinlaisen leikin tuloksena ”haudassa” ja päätyi rasian mukana oikeaan hautaan Tarastejärven jätteenpolttolaitokselle. En ole saanut vieläkään anteeksi. Sitä paitsi ikävöin itsekin nappejani.

Nyt Marie Kondo on kolmannen lapsen saatuaan joutunut tunnustamaan tosiasiat. Tolkutonta järjestystä ei pysty pitämään yllä, joten hän ei enää pyri moiseen.

Miksi me muut yhä yritämme?

Lue myös: Miljoonat ihmiset fanittavat, kun Auri Kananen, 27, siivoaa TikTokissa: ”Olen halunnut tehdä siivouksesta seksikästä”

Pääministeri hoiti koronan, soten ja sodan, mutta imuroi joka päivä

Törmäsin hiljattain internetissä tietoon, jonka mukaan nuoriso ei tuhlaa rahojaan enää rockmusiikkiin ja päihteisiin, vaan siivousvälineisiin. Myös julkkikset ovat eri maata kuin ennen. Siivousguru Auri Kanasta ihaillaan, koska hän siivoaa ilmaiseksi elämänhallintansa menettäneiden ihmisten koteja, eikä hän ole ainoa. Sosiaalisessa mediassa on ­koko joukko siivousvaikuttajia, jotka, no, siivoavat.

Reilut kymmenen vuotta sitten Suomeen syntyi oikein ammattikuntakin, Suomen ammattijärjestäjät, joka perkaa toisten komeroita maksua vastaan.

Minun on myös vaikea ymmärtää, että meillä oli pääministeri, joka hoiti koronan, soten, maksuttoman toisen asteen ja Suomen Natoon, ja kaiken tämän ohella hän imuroi kotonaan joka päivä.

Ja vielä tämäkin: Kotilieden verkkosivuston koko viime vuoden ylivoimaisesti luetuin juttu käsitteli siivoamista. Sen otsikko kuuluu: Viisi asiaa, joita siivoaja ei koskaan tekisi omassa kodissaan.

Miksi siivoamisesta on siis tullut niin vimmattu villitys ja esineistä ongelmajätteen kaltaista ryönää, ­jota pitää jatkuvasti jotenkin hallita?

Kirsi Saarikangas on tutkinut asumisen historiaa.
Kirsi Saarikangas on tutkinut asumisen historiaa.

Kodista tuli asukkaansa näyteikkuna ja yli sata vuotta sitten

Tilastot, jotka yleensä tietävät kaiken, eivät kerro siivousvimmasta mitään. Taidehistorian professori Kirsi Saarikangas sen sijaan tietää yhtä ja toista, koska hän on tutkinut asumisen historiaa.

Kirsi kertoo heti alkuun, että nykyinen siisteyskäsityksemme syntyi jo 1800-luvun lopussa, kun väki alkoi muuttaa maalta kaupunkeihin. Koska kaupunkiasunnot olivat ahtaita ja pimeitä loukkoja, niihin asettui ihmisten mukana myös tuberkuloosi.

Näissä oloissa alkoi orastaa ajatus siitä, että se, millainen ympäristömme on, vaikuttaa myös terveyteemme. Pikkuhiljaa syntyi funktionalismi, jonka mukaan kaunis oli aikalailla sama asia kuin puhdas, käytännöllinen ja selkeä.

Jo 1800-luvun lopussa moderni keskiluokkainen koti alettiin nähdä myös intiiminä paikkana. Maalaistupaan saattoi tupsahtaa kahvittelemaan milloin vaan, mutta kaupungissa piti koputtaa tai soittaa ovikelloa.

”Moderniin porvarilliseen käsitykseen liitettiin ajatus, että koti on ikään kuin persoonallisuuden jatke, näyteikkuna asukkaasta”, Kirsi sanoo.

Näitä muodikkaita ja ajalleen ”oikeanlaisia” koteja esiteltiin jo ­sata vuotta sitten lehdissä aivan kuten nykyisinkin. Ja kun tällä hetkellä seuraa sisustuslehtiä, saattaa näyttää siltä, että nykyaikaisen kodin täytyy olla tavarasta tyhjä laboratorio. Ja sellainen se Kirsin mukaan tavallaan onkin.

Kun Suomeen alettiin 1950-luvulla rakentaa lähiöitä, käytännöllisiin kerrostalokeittiöihin haettiin mallia juuri näistä ­tieteen kamareista.

”1930-luvulla jopa puhuttiin laboratoriokeittiöistä, joissa on kiiltävät valkeat kaakelit ja pinnat, jotka on helppo pitää puhtaana”, Kirsi kertoo.

Kun ihailen sotkua, päästäni kuuluu äidin ääni: Ota myös patterin takaa

Haluamme edelleen asua laboratorioissa. Ja tavallaan hyvä niin. On järkevää, että tavarat ovat paikoillaan eikä nurkissa pesi likaa, mutta historian painolasti aiheuttaa myös paineita.

Kävin hiljattain haastattelemassa taitelijaa, jonka koti oli täynnä tavaraa, suloisessa sekamelskassa. Näkymä yllätti, sillä sellaista ei näe enää usein.

Ensin ajattelin, että herranjumala! Sitten tunsin kateudenpistoksen ja tuumasin, etten itse voisi elää näin rennosti. Kuulin korvissa äitini äänen: ota myös patterin takaa!

Minun ja varmasti monen muunkin ikäiseni naisen maailmassa siivoaminen liittyy ylisukupolviseen nutturankireyteen. Itse olen ainakin muuttunut äidikseni, sillä joka kerran, kun ulko-ovi aukeaa, alan pyydellä anteeksi sitä, etten ole ehtinyt siivota. Vaikka olisinkin.

Teen sitä nykyisin myös kotoa muuttaneille lapsilleni. Kun he tulevat käymään, selitän jo eteisessä, miksei vessoja ole pesty. Heille, joita vielä muutama vuosi sitten uhkailin: viikkorahaa ei tipu, jos huone on kuin Waterloon taistelu.

Näin sovellan kieleemme kotiutunutta uudissanaa, kotihäpeää.

Kimmo Rönkä tietää, miten asuminen muuttuu tulevaisuudessa. 
Kimmo Rönkä tietää, miten asuminen muuttuu tulevaisuudessa. © Arto Wiikari

Vanha maali on pian pop, koska maapallo ei kestä kuluttamista

Tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä lohduttaa minua. Kotihäpeä ei johdu minusta tai äidistäni, vaan tavastamme asua.

Kimmo muistuttaa, että moderni suomalainen koti on kovin nuori. Vielä 50 vuotta sitten teimme tarpeemme ulkohuussissa.

”Se opetti meidät vihaamaan kaikkea vanhaa ja kulunutta ja arvostamaan uutta”, Kimmo sanoo.

Hän huomauttaa myös, että me suomalaiset olemme kotiemme kanssa pahemmassa pulassa kuin moni muu kansa. Esimerkiksi Britanniassa taloissa on ykköskerros, jossa otetaan vieraat vastaan, vieläpä kengät jalassa. Yläkerran makuuhuone sen sijaan saa olla juuri sellainen oravanpesä kuin hyvältä tuntuu.

Tähän kaikkeen on kuitenkin tulossa muutos. Jos asumista aikaisemmin sääteli kulkutauti, nyt trendit määrittelee ilmaston lämpeneminen. Kimmo ennustaa, että siksi nuhjuisuudesta on tulossa Suomessakin muodikasta.

”Käynnissä on iso trendi suorasta taloudesta kiertotalouteen. Pintojen ei tarvitse enää olla niin tiptop, ja vanha maali voi olla ihan tyylikäs. Tämä liittyy siihen, että meidän on pakko pärjätä neljän planeetan sijaan tällä yhdellä.”

Kimmon mukaan lakkaamme olemasta kuluttajia ja meistä tulee hoivaajia ja vaalijoita. Tämä vaikuttaa myös siisteysintoiluun.

Sen lisäksi että siivoamme sisällä, siivoamme myös ulkona, koska piha on olohuone

Sen vielä joten kuten ymmärrän, ­että sisätiloissa siivotaan, mutta me ihmispolot siivoamme nykyään myös ulkona.

Oletteko kiinnittäneet huomiota siihen, mitä pientaloasukas puuhaa viikonloppuisin pihallaan? Siivoaa, totta kai. Hänellä on kädessään harava, lehtipuhallin tai jokin muu tohotin, jolla hän parturoi ja siistii puskiaan.

Valtakunnan tunnetuin puutarhuri Arno Kasvi ärähti alkukeväästä, ­että meidät on villinnyt muoti, jossa pihasta poistetaan kaikki luonnollinen ja elävä. Tilalle tuodaan valtavia terasseja tai katteita.

Marjaana Toivonen toivoo, että oppisimme näkemään kauneutta pusikoissa.
Marjaana Toivonen toivoo, että oppisimme näkemään kauneutta pusikoissa. © Marjaana Toivonen

Kun kysyn Suomen ympäristökeskuksen tutkijalta Marjaana Toivoselta, mistä tämä johtuu, hän vastaa, että luultavasti arastelemme sitä, ­mitä hoitamaton piha meistä kertoo.

”Ajatteleeko naapuri, että ruokkoa­maton puska pihalla kielii kadonneesta elämänhallinnasta”, Marjaana kysyy.

Lisäksi tunnemme pelkoa. Marjaanan mukaan pelkäämme kuollaksemme punkkeja, ampiaisia, hyttysiä tai pisteleviä kasveja. Näitä epämukavuuksia siedetään luontoretkillä, mutta omaan pihaan niitä ei totisesti haluta.

”Pihaa ei nähdä paikkana, johon mennään luontoon, vaan se on enemmänkin olohuoneen jatke”, hän sanoo.

Pihoilla on kuitenkin sikäli merkitystä, että siellä elävät kasvit ovat tärkeä noutopöytä hyönteisille ja sitä kautta koko eliökunnalle. Marjaana uskoo, että voisimme avittaa planeettaamme tarttumalla hiukan useammin haravan sijasta vaikka kirjaan.

”Ihmiset ajattelevat usein niin, että heidän mielestään epäsiistiltä näyttävä alue on laiminlyöty tai rappiolla. Jos he tunnistaisivat näiden aluei­den luontoarvot ja tietäisivät, mitä kaikkea siellä elää, ne nähtäisiin kauniimpina.”

Kimmo Rönkä sanoo saman näin: luonto ei siivoa.

Onneksi tällä hetkellä asumisen kuuma sana on villiinnyttäminen. Luonto hiipii lähemmäs sisätiloja, ja elämä saa näkyä myös pihalla. Olohuoneen ikkunasta ei pian ihailla suurta tyhjää nurmikenttää, vaan kuolleita puita.

”Ne ovat hyönteisten viiden tähden hotelleja”, Kimmo perustelee.

Piispa Mari Leppänen kehottaa siivoamaan sielun komeroita.
Piispa Mari Leppänen kehottaa siivoamaan sielun komeroita. © Kirkon kuvapankki / Jussi Vierimaa

Piispa putsaa mieltään, ei lattioitaan, ja maksaa siivoamisesta lapselleen

Näin pääsiäisen alla armoton kevätaurinko tunkee ikkunasta sisään, tai ainakin yrittää parhaansa. En ole pessyt ikkunoita kahteen vuoteen, sillä se on hankalaa vanhassa talossa, jossa on lukuisia viherkasveja.

Aurinko tekee kuitenkin olon ahtaaksi. Se syyttää ja soimaa minua: sinä laiskuri!

Väitän ettemme pese ja puunaa ympäristöämme vain siisteyden vuoksi, vaan ollaksemme ahkeria. Kunnon ihminen ei makaa katselemassa, miten hämähäkki rakentaa kotiaan katonrajaan.

Luterilainen työn eetos edellyttää jatkuvaa tekemistä.

”No tokkopa noin”, vastustaa piispa Mari Leppänen, jolle soitan, koska haluan hengennaisen vastauksen siihen, mitä me oikeasti siivoamme, kun siivoamme.

Mari ajattelee, että ympäristön järjestäminen on pikemminkin yritys luoda järjestystä kaoottiseen maailmaan.

”Sen lisäksi, että maailmassa on isoja kriisejä, pandemia ja sotaa, myös työelämästä on tullut monella tavalla rajatonta”, Mari sanoo.

”Teemme paljon etätyötä, ja meiltä vaaditaan koko ajan enemmän kykyjä ja taitoja rajata työtä ja lepoa. Siivoaminen voi tuottaa perusturvan tunnetta, kun saa edes jonkin asian järjestykseen.”

Oletko siivonnut sielusi komerot?

Ulkoinen siisteys luo hänen mielestään sisäistä rauhaa. Pääsiäisen ajan paastossa on kyse samasta ­asiasta. Mari ajattelee, että sekin on omanlaistaan siivoamista, ihminen kun voi paastota eli luopua hetkeksi paitsi ruoasta myös esimerkiksi kuluttamisesta, turhista tavaroista tai somesta.

”Ainakin itselleni paasto tuntuu hienolta mahdollisuudelta joka kevät, etenkin kun se liittyy Suomessa vuodenaikaan, jolloin valo lisääntyy. Ajattelen, että se auttaa tunnistamaan, mitä omassa elämässä on liikaa”, Mari sanoo.

Paasto saa ihmisessä aikaan saman kuin moppi lattialla: kun sisäiset komerot puhdistuvat, voi ottaa vastaan ilon, toivon ja valon juhlan.

Marin omassa kodissa siivoaa lukiolainen, ­joka saa siitä taskurahaa. Näin Marille itselleen jää enemmän aikaa keskittyä muuhun, vaikkapa juuri niiden mielen komeroiden putsaamiseen.

Tätä vinkkiä rakastan, sillä tämä ei pakota minua luopumaan esineistäni

Ehkä näin kevään juhlan kunniaksi voisin imuroida ja pyyhkäistä lattioita marttojen suosittelemalla nahkealla ainakin niistä kohdista, joita matto ei peitä. Näin kodista tulee edes näen­näisen siisti ja nurkkiin laskeutuu pesu­aineen puhdas tuoksu.

Vieraiden varalta olen ottanut jo käyttöön konstin, jonka ammattijärjestäjä Ilana Aalto vinkkasi Kotilieden verkkojutussa joulukuussa. Se oli itselleni valtava oivallus ja kuuluu näin: tee pinoja.

Tavaroista ei tarvitse hankkiutua eroon, vaan vain niitä voi pinota päällekkäin siisteihin tasareunaisiin kasoihin. Pölyt pois pinon päältä, ja ­heti näyttää siistimmältä!

Siis pinoamaan. Ikkunoita en ehkä vieläkään pese. Joku roti.

Lue myös Anna.fi: Miksi olen antanut kotini ajautua täyteen roinaa? Matilda, 46, katuu löperöä tavarasuhdettaan ja saa tietää, mitä tilanteelle kannattaa tehdä.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 7/2023.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kohta se loppuu, kotien jatkuva järjesteleminen – nuhjuisuudesta tulee seuraava trendi, vakuuttaa tulevaisuuden asumisen asiantuntija

Lukija331538

Muuten ihan kiva juttu, mutta sokean Marinin fanituksen olisi voinut jättää pois. Aika hulvattomia väitteitä, että Marin hoiti koronan (siis luki ääneen suoraan paperista THL:n tiedotteita ja suosituksia) ja Suomen Natoon (eihän Sanna edes päässyt mukaan NATO-kokouksiin ja sopimuksen allekirjoitustilaisuuteen) jne. Näitä asioita hoitivat sadat ammattilaiset.

”… meillä oli pääministeri, joka hoiti koronan, soten, maksuttoman toisen asteen ja Suomen Natoon, ja kaiken tämän ohella hän imuroi kotonaan joka päivä.” No imurointi on varmaan se Sannan itsensä hoitama juttu, muttei takuulla joka päivä.

Lukija434557

Miksi tähänkin artikkeliin piti vetää Sanna Marin mukaan ja miksi joidenkin pitää joka yhteydessä kommentoida negatiivisesti Marinista. Kyllä tässä jokaisella puolueella ja poliitikolla omat faninsa on Mitä sitten antaa ihmisten fanuttaa ketä haluaa. Kyllä tähänastisista pääministeristä Sanna Marin on saanut kaikkea peetä niskaan ja naljailua sekä negatiivista turhanpäiväistä maalittamista eniten. Ei käy kateeksi pääministerit Sipilä myös joutui kusitolpaksi. Surullista sanat ihmiset vaativat arvokkuutta poliitikoilta ja ovat itse kaikkea muuta, kuin arvokkaita kommenteissaan.

No asiasta viidenteen taas tuli se tärkein päästä toteuttamaan sokeaa ja pinnallista Sanna Marinin arvostelua. Kertoo kyllä taas kommentoijan ilkeydestä tuo loppu kommentti dissata Marin pelkäksi imuroinnin hoitajaksi. Niin ja on tavallista lukea paperista tiedotteita, myös maailmalla ministeri tasolla käytetään paperista muistilistaa ja luetaan paperista tiedotetta. Kun tehtäviä on moneen suuntaan parempi se on käyttää muisti paperia puheen tukena. Ei se ulkolukua ole mikään itsesi arvo muuta, kuin vanhoillisile ulkoluku kansakoulun käyneille.

Vois jo ihmiset siivota päänsä jatkuvalta pakkomieltesestä arvostelu halusta. Kyllä se some negatiivisuus toisia ihmisiä kohtaan kertoo ihmisten mielen häiriöstä. Kun ei ole enää muuta sisältöä elämässä niin muiden arvostelu ja haukkuminen on elämän sisältö joka tuottaa iloa, kun saa pahasti sanottua. Ei kaikista tarvitse pitää, mutta jatkuva arvostelu listojen ja on jo saanut naurettavat mittasuhteet somessa. Siivotkaa juorueukot ja ukot jo se suunne ja olkaa arvokkaita, kun sitä muiltakin vaaditte. Elämä on huomattavasti valoisampaa, kun ei maalita muita ja arvostele.

Jos nyt alkuperäiseen asiaan siivoamiseen menee niin kyllä mielenterveyden kannalta kohtuullisen siisti ympäristö rauhoittaa. Ei nyt tarvitse kaikki olla viimeisen päälle tip top kunossa. Mielestäni siisti koti on ympäristö missä voi rauhoittua. Siivoaminan itselle mielen terveyden hoitamista, kun ympäristöä järjestelee ja kodin hengitys puhdistuu sekä ilma tuoksuu raikkaalle. Samalla asiat menee paikoilleen omassa mielessä ja tulee parempi olo. Usein mielenterveys ongelmaiset kärsii sotkuisesta ja likaisesta ympäristöstä. Lopultaan asunto muuttuu kaatopaikaksi. En ole mikään kätevä emäntä koskaan ollutkaan ja olen kova sotkemaan vaatteet jää helposti ympäriinsä ja tiskipöydälle kasaantuu tiskit. Pidän rauhoittavasta ja siististä kodista ja ympäristöstä. Maailma ympärillä on jatkuvassa kaaoksessa ja mieli stressaantunut on ihana tulla kotiin missä on siistiä. Myös kauneutta ja esteettisiä asioita pitää olla ympärillä yli siisti en ole, mutta hygge ja kotihiiri. Sairastan hankalaa kroonista migreeniä ja olen joutunut olemaan paljon kotona sairastamisen vuoksi. Pidän myös kuluneista ja vanhoista huonekkaluista ja tavaroista joissa on omaa kauneutta. Usein kaaos lisääntyy ympärillä, kun on huonossa kunossa eikä jaksa siivota. Olen siis paljon kotona siksi sopivan siisti ja ympäristö lisää asumismukavuutta ja helpottaa oloa, kun jatkuva kipu on ollut päällä. Toiset rauhoittavat stressiä siivoamalla ja toiset leipomalla ja ruoan laitolla tai viherpiiertämisellä tai pihamaalla puuhastelulla ym. Toisille taas ei se ympäristö ole niin tärkeä missä asuu. En tiedä jotenkin jatkuva somettaminen ja ruutujen edessä oleminen on tunkkaista elämää ja negatiivisen jakaminen somessa ei ole loppupeleissä hyväksi ihmisten henkiselle hyvinvoinnille. Tykkään kyllä siististä ympäristöstä, mutta se siivouksen aloittaminen on välillä hankalaa. En siivoa muita varten vaan oman viihtyisyyden vuoksi. Eläminen saa näkyä, mutta tietty siivottomuus kyllä peilaa mielen sotkuisuutta. Raja on vaikea vetää toiset sietää enemmän sotkua ympärillä kuin toiset. Kokemuksen mukaan kuitenkin aina on tullut hyvä fiilis, kun on saanut siivottua kodin. Eikä likaisten astioiden ja tunkkainen pölyn haju tulvi ensimmäisenä vastaan kun oven avaa.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.