Moni vanhempi siirtää kotihäpeää vahingossa lapsilleen ja kyläilijöiden välttely voi johtaa ikävään kierteeseen – näin pääset oman kodin häpeilystä eroon
Kyläilykulttuurin katoaminen on yksi syypää siihen, että yhä useampi häpeää omia nurkkiaan. Moni myös oppii lapsuuden kodista mallin, että elämisen merkit on syytä piilottaa vierailta.
Kotihäpeä on monelle suomalaiselle tuttua. Se on sitä, kun omaa kotiaan katsoo paheksuen.
Kun nurkat ovat täynnä kasoja, paikat repsottavat sieltä sun täältä ja verhotkin ovat ihan kulahtaneet, ei todellakaan huvittaisi kutsua ketään kylään. Pahimmassa skenaariossa joku tupsahtaa paikalle kutsumatta.
Kyläilijöiden välttely on itse asiassa ikään kuin itseään toteuttava ennuste: kotia hävetään enemmän, mitä vähemmän vieraita käy, arvioi psykologi Katja Myllyviita. Hän on perehtynyt häpeän tunteeseen teoksessaan Häpeän hoito (Duodecim 2022).
”Mitä vähemmän kutsumme vieraita kylään, sitä tietoisemmaksi tulemme kodista. Ennen vanhaan kylässä käytiin viikoittain, ja jo pelkästään se tapa ehkäisi omien nurkkien häpeilyä”, Myllyviita sanoo.
Tänä päivänä vieraita kutsutaan viikkokaupalla etukäteen ja kyläilyihin valmistaudutaan pitkän kaavan mukaan. Kodin pitäisi olla kaunis ja puunattu, ja se nostaa paineita.
”Sehän on kauhistus, jos joku tulee ilmoittamatta”, Myllyviita sanoo.
Tietämättömyys suojaa kotihäpeältä
Myllyviita arvioi, että sosiaalisen median kuvasto ja kauniit sisustuslehtikuvat vain pahentavat kotihäpeää. Kauniissa kotikuvissa ei näy kasan kasaa, vaan kaikki on täydellisessä harmoniassa. On trendikästä ja tuoreita kukkia.
”Se unohtuu, että nämä somekodit on lavastettu sellaiseksi. Kuvasto on jopa melko luonnotonta. Kun omassa kodissa näkyvät elämisen merkit, se aiheuttaa häpeää”, Myllyviita sanoo.
Myös tieto lisää tuskaa tässä tapauksessa. Mitä enemmän on kartalla siitä, miltä ajankohtainen ja trendikäs koti näyttää, sitä alttiimpi on kokemaan häpeän tunnetta omista nurkista.
”Niistä asioista otamme enemmän paineita, jotka ovat meille tärkeitä, kuten hyvännäköinen koti. Tietämättömyys suojaa näissä asioissa, mutta sitäkään ei voi suositella, että menkää takaisin tynnyriin.”
Tarve kulisseille siirtyy sukupolvelta toiselle
Myllyviitan mukaan omaa kotiaan koskeva häpeä voi myös juontua jo kaukaa lapsuudesta: jos omat vanhemmat ovat suhtautuneet kotiin armottomasti, asenne siirtyy helposti lapsille.
”Vanhemmat siirtävät usein omaa häpeää ja riittämättömyyden tunteita sekä kulissin rakentamisen tarvetta omille lapsilleen. Näistä ei puhuta ääneen, mutta lapset lukevat vanhempiaan.”
Lapset esimerkiksi näkevät, jos äiti kireänä ja stressaantuneena puunaa kotia kuntoon muita ihmisiä varten.
”Se on malli lapselle siitä, kuinka paljon pitää nähdä vaivaa ja täytyykö koti meikata kuntoon, jottei arki näy muille.”
Huoleton koti luo turvallisuuden tunnetta vieraille
Miten omaan kotiin voisi sitten suhtautua armollisemmin? Myllyviitalla on yksi tärkeä muistutus heille, jotka häpeilevät kotiaan: ihmiset eivät tule katsomaan kotia, vaan sinua. Asiaa kannattaa miettiä myös toisin päin.
”Jos olet itse käynyt kylässä, mitkä asiat vierailuissa ovat olleet sinulle merkityksellisiä?”
Yleensä on niin, että mitä läheisempi henkilö ja luotettava ystävä, sitä rennommin kodin voi näyttää sellaisena kuin se on. Siitä tulee myös turvallinen olo vierailijalle. Sitä tunnetta on hyvä ja arvokasta vaalia, kun vieraita tulee.
Toki sekin päätös on täysin sallittu, että ei halua näyttää kotiaan kaikille.
”Koti on intiimi paikka ja jokaisella on oikeus pistää piiloon ne asiat, joita ei halua muille näyttää. On hyvä tiedostaa, kenet haluaa päästää näkemään sotkuja”, Myllyviita sanoo.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Moni vanhempi siirtää kotihäpeää vahingossa lapsilleen ja kyläilijöiden välttely voi johtaa ikävään kierteeseen – näin pääset oman kodin häpeilystä eroon