Kodinhoito

Kun kodin metatyö uuvutti minut, lopetin sen – tämä päätöksestä seurasi

Metatyö eli näkymätön kotityö uuvuttaa perheenäidit – myös minut. Mutta miten kävi, kun annoin hanskojen tippua ja luovuin kodin projektipäällikön työstä?

Äiti, äiti, ÄITI miksi täällä on niin kauhea sotku?

Esikoiseni kysymys havahduttaa minut sohvannurkastani. Rauhallisuuden saareltani, johon kuuluvat viltti, teekupillinen, suora näköyhteys vaalimaani orkideaan ja kuulokkeissa soiva Jari Sarasvuon uusin podcast.

Sotkuinen koti, metatyö.

Ja kas, saareni ulkopuolelle on tosiaan päässyt syntymään kaaoksen merkkejä. Reput ja kengät tukkivat kulkureitin eteisestä olohuoneeseen. Astianpesukone on tyhjentämättä, ja pesualtaassa on likaisten astioiden vuori  Pyykitkin siinä vielä korissaan odottavat viikkaamista ja kaappeihin kuljettamista. Maitopurkki on unohtunut keskelle ruokapöytää vieressään lasi puolillaan lämmennyttä maitoa.

Voi voi, pahoittelen. Mitäpä asialle voisi tehdä, kysyn puolestani lapselta.

Itse olen jo viikon ajan sietänyt ympäristöni epätäydellisyyttä. Sietokykyni on parantunut päivä päivältä.

Lue myös: Nyt se on selvitetty! Top 3 inhotuimmat kotityöt

Lopetin kotitöiden suunnittelun, en tekemistä

En vihaa kotitöitä. Itse asiassa autan mielelläni, kun joku pyytää. Mieluiten suoritan osuuteni hommista, jotka joku muu on suunnitellut etukäteen.

Ja siinä ongelma onkin. Minua ei pyydetä, vaan joudun itse liian usein pyytämään: nostatko maitopurkin jääkaappiin. Vietkö repun omaan huoneeseesi. Kuka keräisi ja viikkaisi pyykit… Koska perhe ei ensimmäisestä tai toisestakaan pyynnöstä reagoi, huomaan helpoimmaksi hoitaa asian itse.

Tämä näkyvä patistelutyö on vain jäävuoren huippu. Olen lopen kyllästynyt kotitalouden ja perheen päälliköintiin: suunnitteluun ja projektinhallintaan.

Mitä ruokia laitetaan ensi viikolla, mitä jääkaapista puuttuu? Onko D-vitamiinia vielä jäljellä? Pitäisikö ostaa omegakolmostakin? Isovanhempien mobilisoiminen lasten harrastuskuljetuksiin. Pitäisikö lakanat jo vaihtaa?

Kuka lähettää joulukukan sukulaisille?  Talvilomareissun ajankohdan suunnittelu. Ja mitäs uusia vaatteita ja varusteita sinne matkalle tarvitaankaan..? Mitä perheen koululaisen syövät lounaaksi joululoman toisella viikolla, kun vanhemmat ovat jo töissä?

Lista on loputon ja pyörii päässä aamusta iltaan.

Mutta nyt olen päättänyt repiä listan ja jättää uuden tyhjän paperin jonkun muun täytettäväksi. Havahtumaan metatyön tekemiseen.

Kotitöiden suunnittelua kalenteriin, metatyö.

Mitä metatyö on?

Kodin ja perheen elämän projektipäälliköintiä kutsutaan metatyöksi. Metatyö tarkoittaa vaikkapa juuri harrastusten sekä ruoka- ja vaatehuollon suunnittelu- ja organisointityötä, joka tehdään ennen varsinaista työtä.

Metatyö on näkymätöntä kotityötä, joka vie yhtä paljon energiaa kuin esimerkiksi siivoaminen vaikka on näkymätöntä. Ja jota tekevät enimmäkseen naiset. Metatyö-sanaa käytti Suomessa ensimmäisenä Jenny Lehtinen Marja Hintikka -ohjelman kolumnissaan vuonna 2015.

Kahden vanhemman lapsiperheessä kotityöt jakautuvat yhä melko perinteisesti. Tuoreimman tasa-arvobarometrin perusteella äiti on useimmin vastuussa niin lastenhoidosta kuin kotitaloustöistäkin, vaikka molemmat kävisivät töissä kodin ulkopuolella. Naiset myös kokevat miehiä useammin olevansa liikaa vastuussa kotitöistä, kertoo THL:n Tasa-arvotiedon keskus. Kotitöiden epätasainen jakautuminen on yksi yleisimmistä avioeron syistä, huomasi teologian tohtori Hanna Ranssi-Matikainen väitöskirjassaan.

Meillä minä ja puolisoni jaamme näkyvän kotityön tasaisesti, mutta piiloon jäävä suunnittelu- ja organisointityö, metatyö, on ollut enemmän minun harteillani. Sen puolisonikin myöntää.

Totuuden nimissä minun on toki kysyttävä myös, liikkuisiko auto koskaan pihasta, jos puoliso ei tankkaisi ja huollattaisi sitä säännöllisesti. Useimpien kotien piirissä on alueita, jotka ovat täysin miehen vastuulla – yleensä auton huolto. (Sohvannurkassani ehdin miettiä sitäkin, että miksi miehen vastuulla on juuri se väline, jolla pääsee pois kotoa?)

Naiset eivät ole mitenkään ylivertaisia metatyön tekijöitä, sanoi Väestöliiton asiantuntija Minna Oulasmaa taannoisessa Helsingin Sanomien kotitöitä käsittelevässä jutussa. Omat organisointitaitonikaan eivät olisi kehittyneet ilman virheiden tekemistä.

Perhe-elämän pyörittäminen ei tule geeneissä, mutta malli vaikuttaa. Omakin äitini projektipäälliköi tehokkaasti lapsuudenperheessäni.

Autoa lukuun ottamatta olen itsekin perhe-elämän alusta asti puristanut lähes jokaisen langan nyrkkiini – antamatta puolisolle edes mahdollisuutta yritykseen, erehdykseen ja onnistumiseen.

Ajoittainen itsekötaaspitääkaikkipäättää-marttyyripaapatukseni ja sen aiheuttama takakireyteni ei tässä valossa ole myöskään ollut kovin reilua tai oikeudenmukaista. Siksi metatyölakkoni olennainen osa on olla itse hyväntuulinen ja suurpiirteinen.

Mitä tapahtui, kun lopetin metatyön?

Mitä viikon metatyölakkoni aikana on tapahtunut?

Kukaan ole maininnut imuroinnista. Päätän luottaa vain siihen, että se siivoaa, jota sotku alkaa ärsyttää eniten. Se en ole minä.

Sekaisempaa kotona on, mutta kukaan ei ole vielä kuollut. Maitopurkki on alkanut siirtyä jääkaappiin ilman mahtikäskyä – siinä vain voi kulua tunti, mutta eipä se maito niin nopeasti talvella pilaannu.

Pyykit roikkuvat kuivina pyykkitelineellä. Kaikki väistelevät niitä sujuvasti suihkuun mennessään. Eikö olisi helpompaa hoitaa esteet pois tieltä, mietin, mutta en sano mitään.

Muutaman ”missä kaikki puhtaat sukat” -kysymyksen jälkeen lapset oppivat hakemaan puhtaita vaatteita telineeltä.

”Eikö voitaisi aina tehdä niin kuin armeijassa, jokainen huolehtii omista pyykeistään”, esikoiseni ehdottaa. Voitaisiinko?

Töissä en edes muista lasten olevan kotona keskenään vielä joululoman vietossa, ennen kuin perheen whatsapp-ryhmässä puoliso ilmoittaa lapsille, että jääkaapissa on lounaaksi makaronilaatikkoa, lämmittäkää mikrossa. Hän tekee metatyötä! Sydän hänelle.

Haetko maitoa, hän viestittää minulle.

Esikoinen ehdottaa suunnitelmia talvilomalle. Päivämäärineen.

Ja kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä.

Mitä metatyön jättäminen muutti?

Sohvannurkassa päähän tupsahtaa mielenkiintoinen vaihtoehtoinen todellisuus: Mitä, jos en olisikaan tehnyt valtaosaa perheen päätöksistä? Tai mitään päätöksiä?

En olisi kehitellyt tarrataulukoita, joilla lapsia palkittiin toivotusta toiminnasta. En olisi päättänyt laittaa lapsia uimakouluun, sirkuskouluun, telinevoimisteluun, tanssiin, pianotunneille ja ties mihin… En olisi lukenut eri suuntauksien kasvatusoppaita, vertaillut kestovaippamerkkejä, opiskellut ruokaympyrää (ja myöhemmin uudelleen kasvissyöjän ruokaympyrää). Kuinka paljon stressiä olisin välttänyt?

Mitä olisi tapahtunut? Olisiko elämä vain soljunut itsestään eteenpäin? Olisiko perheen toinen aikuinen tarttunut ohjaksiin? Olisiko mitään pahaa tapahtunut? Tai – mikä hätkähdyttävintä – olisivatko asiat paremmin kuin nyt? Olisimmeko onnellisempia?

Sitä en saa tietää.

Mutta viikon kokeilun jälkeen tiedän, miltä metatyön jättäminen minusta itsestäni tuntuu. Ei ehkä yllätys, että vapauttavalta. Ajatuksille on enemmän aikaa, keskusteluille on enemmän aikaa, omalle hyvinvoinnille on enemmän aikaa,voin lähteä lenkille tai leffaan päähänpistosta.

Lepäilyä sohvalla, metatyö.

Huomasin, että arki ei romahtanut, vaikka irrotin otteeni langoista. Ei minun arkeni, ei kenenkään muun. Elämä kulkee eteenpäin ilman jatkuvaa kontrollointia.

Mutta sitten tulee päivä, kun esikoinen parahtaa sotkusta. Ja minä kysyn, mitä asialle voisi tehdä.

”Jos minä tyhjennän astianpesukoneen”, vastaa lapsi.

”Minä voin täyttää”, lupaan, ”kiitos muru.”

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kun kodin metatyö uuvutti minut, lopetin sen – tämä päätöksestä seurasi

Äityli50

Kahden aikuisen perheessä metatyöt sentään jakautuvat naisten ja miesten töihin. Yhden aikuisen perheessä se olen minä, joka kuskaan lapset harrastuksiin, käyn kaupassa, laitan ruuat, tankkaan auton ja huollatan auton (jopa tilaan vaihdelaatikon nettikaupasta ulkomailta) jne. Mutta ehkä juuri siksi olen antanut vastuuta myös muille perheenjäsenille. Siinä vaiheessa kun olen kyllästynyt jatkuvaan narinaan puhtaista vaatteista, olen ulkoistanut vaatteiden pesun teineille. Ja kyllä meillä teinit osaavat pestä pyykkinsä jo 12-vuotiaina!
Myös astianpesukoneen tyhjennyksen ja täyttämisen lopettamista olen kokeillut. Niin ja imuroinnin lopettamista, mutta niiden vaikutus käy toisten perheenjäsenten hermoille valitettavasti paljon myöhemmin kuin pyykinpesun lopettaminen. Ruuanlaittokin alkaa sujua muilta paljon aiemmin kuin apk-hommat ja imurointi. Mutta koulutus on vielä kesken. 🙂

Kle1

Naisen ja miehen rooleissa ei sinänsä ole mitään huonoa. Miehenä lopetin talon siivoamisen siinä vaiheessa kun vaimon mielestä siivosin liian tarkkaan ja pitkään. Muissakin hommissa tuli esille se että nainen kuitenkin on se kodin sydän, miehelle on siellä tiettyjä tehtäviä mutta nainen on se joka hoitaa arkea. Mies remppaa ja korjaa. Ei minusta huono jako.

Kessua tutuille

Taas on joku julkisella sektorilla aikaa viettävä kuluerä yrittänyt keksiä ikiliikkujaa, ja keksinyt uuden trendikkään sanan – metatyö!

Kun on miehenä näitä teennäisiä juttuja ja horinoita kuunnellut, kuulostaa ihan tältä ”naistutkimukselta”, jota Suomessa ei enää sukupuolten eriarvoistamiseksi pitäisi edes harjoittaa. Meillähän eletään nykyisin sukupuolettomassa maailmassa, joten kaikki naisen alustalle johtava ”uhriuttava” (piilo)tutkimuskin pitäisi siten kieltää.

Mitä taas tulee tähän ”metatyöhön”, saahan sitä arkipäiväisille asioille keksiä raflaavia ja trendikkäitä nimiä. Mitä tulee parisuhteisiin ja kotityöhön, en yhtään ihmettele miksi homma ei nykyisin toimi, kun jokaista elämään kuuluvaa normaalia asiaa ajatellaan liian tietoisesti ja tieteellisen harkiten. Voisiko vielä vähän enemmän stressata asioilla – sen muutenkin itse luodun – suorituskeskeisen parisuhteen keskellä?

”Miehenä lopetin talon siivoamisen siinä vaiheessa kun vaimon mielestä siivosin liian tarkkaan ja pitkään”

Sekin on oma valinta, lähteekö parisuhteeseen tossu alle vai ei! Itse en lähtisi, jos nainen alkaa mussuttamaan siitä, että siivoan asuntoa ”väärin”. Ei muuta kuin lapikasta sellaiselle eukolle.

Vastaa käyttäjälle Kessua tutuillePeruuta vastaus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.