Kodinhoito

Maalla-kolumni: Suursiivousta

Maalla-lehden kolumnisti Riitta Lehtimäki on siivonnut niin tosissaan, että kännykkä ei tunnista omistajansa sormenjälkeä.

Remontti ja muutto aiheuttavat paljon työtä ja kaaosta. Mutta sitten kelpaa ihastella uutuuttaan hohtavaa taloa, joka tuntuu siivousvapaalta.

Onhan kaikki tavarat käyty yksitellen läpi ja huonekalut irrotettu paikoiltaan. On tomutettu pianonaluset ja jalkalistat, pöllytetty kirjat ja taulujen takuset, siivottu ilmanvaihtokanavat ja nautittu uudelleen kaakeloitujen pesuhuoneiden raikkaudesta.

Työlästä moinen pesän puljaaminen on. Muutto ja remppa kun ovat edelleen käsityötä.

Tavallisessa arjessa koneet pesevät ja tiskaavat, robotit imuroivat ja huusholli vain kilahtelee koneiden ilmoittaessa olevansa valmiita: tuolla kilisee mikroaaltouuni, tuolla keittolevy tai uuni, jos ei sitten ääntään saata kuuluville tiskikone tai pyykinpesu­kone. Päälle tulevat vielä ovikellon, palohälyttimen, kännykän ja tietokoneen pulinat.

Aina on jossain valmista – tai tulossa uutta tehtävää.

Lue lisää:  Maalla-kolumni: Raivaamisen tunteeton ammattilainen

Suursiivous on jo sanana outo 

Remontti ja muutto vievät meidät takaisin käsityövaltaiseen aikaan, jolloin siivous tehtiin käsin harjoilla, tuulettamalla ja kontillaan rätillä pyyhkien eikä kilistele­mällä. Huonekalut ja matot kannettiin lumipesuun pihalle ja uunien noki ja nurkkien hämähäkinseitit hinkattiin pois.

Nykyään suursiivous on jo sanana outo.

Omat vaivansa on silti nykyajassakin. Remontin jälkeen kun pyyhkii viikkotolkulla mikrokuituliinalla tavaroita, sormet hiertyvät niin karheiksi, että kännykkä ei tunnista omistajaansa vielä muutamankaan viikon päästä.

Nettipankin käyttäminen on yhtä tuskaa, kun masiina ei hyväksy oudoksi muuttuneen Kiljuskan sormenjälkitunnistusta.

Jokainen purkamaton laatikko tuottaa tuskaa

Meirän miehellä oli kynät pituusjärjestyksessä työpöydällä ja vaatteet armeijamaisissa pinkoissa, kun Kiljuska tapasi hänessä kohtalonsa. Luulin, että insinöörit ovat järjestelmällisiä kai­kessa. Erehdys. Meirän miehellä oli vain niin vähän tavaroita, ­että kaikki näytti olevan järjestyksessä.

Toisin on nyt.

Kymmenen kuukautta varastossa ilmeisesti keskenään lisääntyneet tavarat eivät mahdu minnekään. Jokainen purkamaton laatikko tuottaa tuskaa, kun näkee, että mikään varasto- tai komeromäärä ei tule riittämään.

Meirän miehellä on rautakankia, kottikärryjä ja vatupasseja kaksin, jos ei kolmin kappalein. Kiljuska luuli karsineensa turhat rojut, mutta miksi hänellä on matkalaukullinen huiveja ja kahdeksan laatikollista tunnistamatonta paperi- ja konttoriroinaa?

Supertunkijana ja hyllyjen erikoistäyttäjänä tunnettu Kiljuska on ollut kuukahtaa. Kaiken huipuksi perusteellisesti putsattu siivousvapaa huusholli oli vailla villakoiriaan vain puolitoista viikkoa.

Lue Lisää: Maalla-kolumni: Puuhailua vai hullun hommia?

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 5/2023.