siisteys

Miksi siivousintoilijan lapsesta saattaa kasvaa sottapytty ja päinvastoin? Tutkija selittää, miten siisteys periytyy

Miksi toinen on siistimpi kuin toinen? Kysyimme tutkijalta, periytyykö siisteys.

Sotkuinen koti aiheuttaa harmaita hiuksia monelle. Samaan aikaan osaa ei haittaa lainkaan lattialla lojuva likapyykkikasa. Mistä se johtuu? Juontaako siisteys juurensa siihen, että lapsuudenkodissa jokainen sohvatyyny oli aina ojennuksessa ja keittiöntasot muruttomia? Tuleeko luovan kaaoksen keskellä kasvaneesta automaattisesti sotkuisempi? Periytyykö siisteys?

Mahdollisesti, sanoo käyttäytymisgenetiikkaa tutkinut apulaisprofessori Antti Latvala Helsingin yliopistosta. Latvalan mukaan kaikkien käyttäytymispiirteiden ja psykologisten piirteiden taustalla on perinnöllisiä vaikutuksia. Näin on luultavasti myös siis silloin, kun puhutaan siisteydestä.

”Mutta kunnollista tutkimusta siisteyden periytymisestä ei näyttäisi olevan, eli tämä on kaikki vain valistunutta arvausta”, hän sanoo.

Lue myös: Perheenäidit kehittivät metodin, joka tekee monien inhokkikotityöstä yhtä juhlaa – Mimosa-metodilla ikkunat peseytyvät kuin itsestään

Taipumus siisteyteen voi periytyä, uskoo tutkija

Tietyt persoonallisuuspiirteet, kuten tunnollisuus ja neuroottisuus, korreloivat todennäköisesti siisteyden kanssa. Persoonallisuuspiirteet puolestaan kulkevat osittain geeneissä. Siksi siisteyden periytyminen vaikuttaa Latvalan mukaan uskottavalta.

”Persoonallisuuspiirteitä on tutkittu paljon. Niiden osalta geenit selittävät noin 40 prosenttia ihmisten välisistä eroista persoonallisuudessa”, hän sanoo.

Myös esimerkiksi pakko-oireiseen häiriöön liittyy usein puhtauteen liittyviä pakkomielteitä ja toimintoja. Käsiä saatetaan pestä lakkaamatta, eikä kotiin tuoda vieraita saastumisen pelossa. Pahimmillaan elämää invalidisoivan häiriön taustalla on geneettinen alttius, joka selittää 50 prosenttia riskistä.

Pakko-oireinen häiriö on kuitenkin melko harvinainen sairaus, eikä pelkkä siisteyden ja järjestyksen arvostaminen suinkaan ole merkki häiriöstä. Useimmiten siisteys kulkee eteenpäin muiden persoonallisuuspiirteiden kautta.

”Jos vanhemmilla on ollut poikkeuksellisen vahva tarve pitää paikat siisteinä, lapsilla on todennäköisesti samaa geneettistä taipumusta”, Latvala summaa.

Lue myös: Vähemmän aurinkoa, enemmän pakko-oireita? Asuttamamme leveysasteet eivät ole parhaat mahdolliset mielenterveydelle

Mikä rooli geeneillä on, mikä ympäristöllä?

Geenit eivät kuitenkaan toimi tyhjiössä, vaan vaikutusta on myös kasvuympäristöllä. Siitä huolimatta Latvala ei selittäisi siisteyttä pelkästään jaetulla ympäristöllä.

”Yleensä käyttäytymispiirteissä geenit selittävät noin puolet yksilöiden välisestä vaihtelusta, ja muut tekijät selittävät toisen puoliskon.”

Esimerkiksi Latvala ottaa sisarusten väliset erot. On tavallista, että lapsuudessa sisarukset ovat erilaisia. Toinen pitää jokaisen paperinpalan järjestyksessä, toista ei haittaa sotku lainkaan. Jos kasvuympäristö määräisi taipumuksen siisteyteen, eroja sisarusten välillä ei olisi.

”Tämänkin perusteella veikkaisin, että kasvuympäristön vaikutus siisteyteen on varmaan aika pieni. Eniten vaikuttavat synnynnäiset, yksilölliset taipumukset siihen, kuinka siistinä oman ympäristönsä haluaa pitää.”

Vaikutusta on myös kulttuuriperimällä. Joissain uskonnoissa ja kulttuureissa puhtauteen liitetään uskomuksia, käsityksiä ja tapoja.

”Jos kasvaa kulttuurissa, johon kuuluu vahvasti ajatuksia siisteydestä, ne siirtyvät enemmän tai vähemmän opittuina eteenpäin.”

Lue myös Seura.fi: Vaikuttaako syntymäjärjestys persoonallisuuteen? Mitä tähän sanoo tiede?

Siisti vanhempi, siisti lapsi?

Syntyykö siis siisteistä vanhemmista aina siistejä lapsia? Siisteyttä arvostavien vanhempien suruksi valitettavasti ei. Vaikka geenit ja ympäristö tarjoaisivat edellytykset siisteydelle, ne eivät määrää sen toteutumista. Siksi Latvala on tarkkana periytyvyyden käsitteestä.

”Periytyvyys on hankala termi, joka ymmärretään usein niin, että jokin asia periytyy suoraviivaisesti vanhemmilta lapsille. Se ei ole koko totuus.”

Vaikka käyttäytymiseen olisikin geneettinen todennäköisyys, geenit eivät määritä ketään kokonaan. Siksi lapset eivät ole aina ensinkään vanhempiensa kaltaisia. Sama pätee kasvuympäristöön. Vaikka ympäristö vaikuttaisi ajatteluun, se ei välttämättä heijastu omaan käytökseen.

”Vaikka lapsuudenkodissa olisi ollut siistiä, itse ei ehkä jaksa stressata siisteydestä – tai toisinpäin. Lapsuudenkoti kulkee mukana opittuina kokemuksina, mutta se ei välttämättä määritä käyttäytymistä kovinkaan paljon.”

Voimakkaat kokemukset voivat kuitenkin jättää jälkensä. Jos lapsuudenkodissa on siivottu neuroottisesti, se saattaa näkyä myöhemmässä elämässä ihan päinvastaisella tavalla.

”On mahdollista, että siihen syntyy vastareaktio. Silloin ei missään nimessä halua itselleen samanlaista elämää kuin lapsuudessa. Se, miksi joillekin tällainen vastareaktio tulisi ja joillekin ei, on kuitenkin mysteeri.”

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Miksi siivousintoilijan lapsesta saattaa kasvaa sottapytty ja päinvastoin? Tutkija selittää, miten siisteys periytyy

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X