Kodinhoito

Uunitoukan tuloa omaan kotiin on vaikea ehkäistä – hävittämisen kanssa ei kannata aikailla

Siellä joku taas vilistää lattialistan alle, kun yöllä sytytät vessan lampun. Unenpöpperöisillä silmillä uunitoukkaa voi olla vaikea erottaa sokeri- ja paperitoukasta.

Heti alkuun helpotuksen sananen: uunitoukka on sukulaisiaan sokeritoukkaa ja paperitoukkaa harvinaisempi kotien kiusa, koska laji tarvitsee lisääntyäkseen tasaisen, vähintään 25–30 asteen lämpötilan.

Kotitalouksia useammin uunitoukkaa tavataankin erilaisissa tuotantolaitoksissa: leipomoissa, ravintoloissa, tehdaskiinteistöissä ja muissa paikoissa, joissa on lämpöä kehittäviä koneita ja tarjolla tärkkelyspitoista ruokaa.

Silloin tällöin uunitoukka löytää tiensä asuintaloihin ja alkaa kasvattaa populaatiotaan, jos kiinteistössä on tarpeeksi lämmin tila uunitoukan lisääntyä.

Sellainen paikka voi kerrostalossa olla vaikkapa kellaritiloissa oleva yhteissauna, jota lämmitetään usein, tai kylpyhuone, jossa  lattialämmitys hohkaa päällä jatkuvasti.

Jopa 40 asteen lämmössä viihtyvän uunitoukan lempipaikkoja ovat myös hellan ja uunin ympärys sekä pattereiden lämmittämät jalkalistat.

Muuhun taloon uunitoukat levittäytyvät rakenteiden sekä putkien ja viemäreiden läpivientien kautta. Vanhemmissa, painovoimaisen ilmastoinnin kerrostaloissa ne voivat ainakin lämpimän kesän aikaan levitä myös ilmanvaihtohormiston kautta.

Uunitoukka vipeltää öiseen aikaan

Uunitoukka kuuluu sukulaisineen toukkasukahäntäisten hyönteislahkoon. Vähän yli sentin pituinen aikuinen on virtaviivaista ja hopeanhohtoista sokeritoukkaa isompi, tanakampi ja pörröisempi, mutta paperitoukkaa pienempi. Poikkijuovaisen  vartalon takapäässä on kolme pitkää sukasta.

Sokeri- ja paperitoukan tavoin uunitoukka on aktiivisimmillaan öisin. Se onkin helpointa huomata, kun keskellä yötä laittaa yhtäkkiä valon päälle. Silloin uunitoukat vilistävät lattialla valoa pakoon viemäreihin tai lattialistojen alle.  

Uunitoukka syö hiilihydraatteja, paperia, ihmisen kuollutta ihosolukkoa ja tärkkelyspitoisia aineita, kuten jauhoja ja kirjanselkämysten liimaa. Se voi sotkea ruokia, vahingoittaa papereita ja kirjoja ja tahria vaatteita – sille kun saattavat maistua myös puuvilla ja silkki. 

Jos uunitoukan saa kämppäkaverikseen, kyse on huonosta tuurista, ei siivouksen puutteesta tai pölyn määrästä.

Uunitoukan tuloa omaan kotiin on vaikea ehkäistä, koska se kulkeutuu koteihin ihmisen, muuttolaatikoiden tai matkatavaroiden mukana. Parhaiten sen lisääntymistä ehkäisee pitämällä lämpötilan maltillisena, esimerkiksi alentamalla lattialämmityksen lämpötilaa.

Mitä isompi otus on, siitä vanhemmasta yksilöstä on kysymys. Uunitoukan kehitys munasta ensimmäiseen toukkavaiheeseen kestää muutaman viikon, toukkavaihe 2–3 vuotta. 

Lue myös: Oletko muuttamassa? Näin varmistat, ettet vie kodin tuholaisia vanhasta asunnosta uuteen – tämä kriittinen virhe voi vesittää koko projektin

Uunitoukan torjunta-aine hävittää myös sokeri- ja paperitoukat

Hyvä uutinen on se, että uunitoukka on suhteellisen helppo hävittää, ja samalla kertaa hoituvat myös mahdolliset paperi- ja sokeritoukat.

Vieraitten muuttoa muualle ei kannata jäädä odottelemaan, sillä uunitoukat ovat pitkäikäisiä – ne saattavat elää jopa seitsemänvuotiaaksi – ja kasvattavat nopeasti populaatiotaan.

Kerrostalossa kannattaa ottaa ensin yhteys isännöitsijään, joka kartoittaa tilanteen eli sen, missä on lisääntymisen kannalta otollinen paikka ja onko uunitoukkia nähty muissakin asunnoissa. Jos esiintymiä on paljon, myrkytys on syytä tehdä kaikissa asunnoissa yhtä aikaa.

Työn suorittaa ammattimainen tuholaistorjuja, joka käsittelee torjunta-aineella viemärit, lattialistat ja läpiviennit. Huonekalut täytyy vetää pois lattialistojen edestä ja lemmikit viedä myrkytyksen ajaksi pois.

Torjunta-aine kuivuu kahdessa tunnissa, jonka jälkeen se on lemmikeille ja ihmisille vaaratonta. Samalla kertaa kannattaa myrkyttää kaikki alueet tai asunnot, joissa havaintoja uunitoukista on tehty.

Käsittely tehdään kaksi kertaa neljän viikon välein siksi, että jos munavaiheessa olevat yksilöt eivät liiku eivätkä siten myöskään altistu torjunta-aineelle. Toiseen käsittelyyn mennessä ne ovat kehittyneet toukka-asteelle ja lähteneet liikkeelle, jolloin ne altistuvat torjunta-aineelle ja kuolevat.

Jutun asiantuntijoina toimivat Antitecin tuholaistorjujat Jarimatti Kesälahti ja Tero Haikonen.