Sisustus

Kirjailija Riikka Ala-Harjan kotona uutta ovat vain sängyt: ”Sisustusfilosofiani on laiskuutta, ekologiaa ja sitä, ettei ole rahaa"

Kirjailija Riikka Ala-Harjan 1950-lukua henkivä koti on pullollaan roskalavalöytöjä, kavereiden lahjoittamaa taidetta ja sukulaisilta saatuja esineitä.

Kirjailija Riikka Ala-Harja ajoi tasan kahdeksan vuotta sitten Saabillaan muuttokuorman kanssa Ranskan Normandiasta Suomeen.

Lue myös: Hanna Gullichsenin kotona ei pingoteta: ”Meillä saa tehdä vaikka suklaakakkua sohvalla”

Suoraan satamasta hän marssi asuntonäyttöön. Kriteerit tulevalle kodille olivat selvät: asunnon pitäisi sijaita Helsingin Munkkivuoressa, lähellä ranskalais-suomalaista koulua, jotta Selma-tyttären arki olisi sujuvaa.

Asunto olikin sitten se oikea.

”Pidän tästä maisemasta, toisella puolella on mäntyjä, toisella puolella vaahteroita”, hän sanoo.

Asuntohaaveet ovat täyttyneet

Ranskan-kodin portailta pääsi tallustelemaan suoraan kilometrien mittaiselle hiekkarannalle, meren pauhun äärelle. Munkkivuoressa humisevat vain vaahterat.

Riikka ei kuitenkaan katsele taaksepäin haikaillen.

”Asuntojen suhteen mulla on käynyt hyvä tsägä. Olen saanut asua nuorena Kalliossa ja Töölössä, myöhemmin kuusi vuotta vanhassa puutalossa Vartiosaaressa, ja sitten seitsemän vuotta vanhassa, 1920-luvun kalastajan talossa Ranskassa. Ei minulla ole mitään toteutumattomia asuntohaaveita.”

Keittiötä piristää keltainen seinä. Seinänvärin kanssa Riikalla on ollut on-off-suhde. Heti asunnon ostettuaan hän maalasi seinän sitruunankeltaiseksi. Ranskan-vuosien jälkeen hän tarvitsi reipasta keltaista elämäänsä. Sitten Riikka maalasi keittiönkaapit vihreänharmaaksi ja seinä muuttui valkoiseksi. Nyt sama keltainen on taas palannut. ”Se piristää ja toimii vihreään taittavien keittiönkaappienkin kanssa ihan hyvin.”

Koti on Riikalle tärkeä, sillä hänellä ei ole erillistä työhuonetta. Luova työ tapahtuu täällä, perunalaatikon päällä.

”Joko seison ruokapöydän päälle virittelemäni perunalaatikkoseisomapöydän äärellä tai makaan sängyssä läppärin kanssa. Olen just sellainen viisikymppinen terveysintoilijatäti, joka mieluummin makaa kuin istuu.”

Makuuhuoneen sisustus on hiipinyt mukaan jopa Riikka Ala-Harjan En Saab (Otava) romaanin. Makkarin seinällä väijyvä Akseli Gallen-Kallela -kopio esiintyy nimittäin Riikan uutuuskirjassa.

”En ollut ajatellut maalausta lainkaan kirjoittaessani, mutta niin vain se livahti alitajunnasta vahingossa kirjaan.”

Riikka yhdistelee taidetta ennakkoluulottomasti. Isoisän Hämeen läänin meijeritalouskilpailun palkintona vuonna 1933 saama Gallen-Kallela-kopio on makuuhuoneen kunniapaikalla.
Riikka maalasi kesällä makuuhuoneen seinän tummanvihreällä sävyllä, jonka hän poimi kattovalaisimen kuvioista. Kuoli puheväleissä -betoniteos on Riikan suosikkeja.

Riikan kotona kaikki kiertää

Munkkivuorelainen kerrostalo oli alun perin Metsämiesten säätiön rakennuttama. 1950-luvun lopussa valmistuneessa talossa asui pitkään vuokralla metsäalan opiskelijoita ja työntekijöitä.

Nyt valtaosa asunnoista on omistusasuntoja. Ja aika monessa kolmiossa asuu samankaltainen kombo.

”Tämä taloyhtiö on sellainen yh-äitien keskittymä”, Riikka nauraa.

Lue myös: Sisustussuunnittelija Vera Öllerin kodissa on rohkeat värit ja näyttäviä pintoja: ”Kauniit näkymät voi tuoda myös kodin sisälle”

Munkkivuoressa on viehättänyt kylämäinen tunnelma. Riikan puheessa vilahtelevat ”jääkaapinkantaja helit” ja muuta avuliaat naapurit, joista on vuosien saatossa tullut ystäviä. Ja aikamoisia esineiden lahjoittajia.

”En ole ostanut tänne mitään muuta uutena paitsi sängyt”, Riikka laskeskelee.

Kirjahylly on ystävän vanha. ”Hän ei halunnut enää sitä kotiinsa, sillä hänestä Philippe Starck on jo ihan out. Minä sitten uhrauduin”, Riikka nauraa.
Varpu-tädin tekemä viltti värittää kierrätyskeskuksesta löytynyttä sohvaa. Sohvan yllä komeilee Elina Brotheruksen teokset. ”Elinalla oli ongelma, että minne hän teokset laittaisi – sain ne ikuisuuslainaan”

Esineet ovat etsiytyneet paikalle ties mistä. Osa huonekaluista on roskalavalöytöjä, kuten keittiön pöytä ja tuolit, jotkut taas ovat lahjoituksia kavereilta ja sukulaisilta. Riikka on adoptoinut niin kodittomaksi jääneen designkirjahyllyn kuin ystävältä yli jääneen kattovalaisimenkin.

”Sisustusfilosofiani on ristisiitos laiskuutta, ekologiaa ja ihan sitä, ettei ole ollut hirveästi rahaa. Pikkuhiljaa eri asiat ja esineet vain ovat kulkeutuneet tänne.”

Seinillä on lahja- ja lainataidetta

Ja niin on kulkeutunut myös taide. Seiniltä löytyy niin Rosa Liksomin, Elina Brotheruksen, Matti Hagelbergin kuin Anne Hämäläisen teoksia. Ne ovat lahjoja, ”ikuisuuslainoja” tai muistoja yhteisistä projekteista.

Yksi suosikeista on makuuhuoneen seinällä oleva ”Kuoli puheväleissä”. Kyseinen betoniteos on edesmenneen arkkitehti Hannu Korhosen ja kirjailija Kari Hotakaisen yhteistyötä.

Hotakainen oli ihastunut lauseeseen hautajaisissa, joissa vainajan oli kehuttu kuolleen puheväleissä. Kiehtovan kirjallisen sisällön lisäksi Riikkaa viehättää teoksen materiaali.

”Tykkään tosi paljon betonista. Mukanani maailmalla on kulkenut betonipatsas, johon on ikuistettu pääni. Olen kirjoittanut novellinkin siitä, miten matkustan ympäri Eurooppaa betoninen pääni mukanani.”

Betonipatsas on kulkenut Riikan mukana koko aikuisiän ajan.

Minne betonipää seuraavaksi matkustaa, sitä ei voi vielä tietää.

”Nyt olemme tässä, mutta eihän elämästä koskaan voi tietää, mihin se vie.”

Juttu on ilmestynyt Dekossa 10/2019. Haluatko lukea lisää modernista asumisesta ja sisustamisesta, nähdä ihania skandikoteja ja saada uusimmat ideat ja trendit kotisi päivittämiseen? Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla!

Kommentoi

Kommentoi juttua: Kirjailija Riikka Ala-Harjan kotona uutta ovat vain sängyt: ”Sisustusfilosofiani on laiskuutta, ekologiaa ja sitä, ettei ole rahaa"

Sinun täytyy kommentoidaksesi.