Marin pikkukaksio Puu-Vallilassa on taidetta täynnä: ”Taide ei ole elitistien yksinoikeus”

Mari Strangin koti yllättää. Kukapa arvaisi, että aikanaan työläisten asunnoksi rakennetussa vanhassa puutalossa sijaitseva koti on täynnä nykytaidetta.

Kun astuu sisään Mari Strangin kotiin, ei jää epäselväksi, että hänellä on intohimoinen suhde taiteeseen. Kodin jokainen seinä on täynnä teoksia ja lähempi tarkastelu osoittaa, että kyse on 1970- ja 80-luvuilla syntyneiden taiteilijoiden töistä.

Mari perustelee teosten valintaa sillä, että hän jakaa taiteilijoiden kanssa samankaltaisen arvomaailman.

Lue myös: Sisustussuunnittelija Vera Öllerin kodissa on rohkeat värit ja näyttäviä pintoja: ”Kauniit näkymät voi tuoda myös kodin sisälle”

”Meidän sukupolvemme ajattelee, että maailmassa kaikki on mahdollista – se on pitkälti itsestä kiinni. Asioiden halutaan tapahtuvan heti: matkustellaan, eletään elämää populaarikulttuurin vaikuttamana, mutta samalla halutaan myös perhe ja turvallisuutta.”

Samalla asenteella Mari suhtautui myös asumishaaveeseensa.

Vanhassa puutalossa riittää kunnostettavaa. Viimeksi uusittiin osin talkootyönä rappukäytävän edustan pylväät. Ne hankittiin naapurin metsästä ja hiottiin itse.

Haave muuttuu

Espoolaisessa lähiössä lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Mari muutti Helsingin ydinkeskustaan heti, kun se oli mahdollista. Kantakaupungin vilinä kiehtoi häntä. Vuodet Töölössä, Ullanlinnassa ja Kampissa sujuivat mallikkaasti, mutta ehkä jopa yllättäen Marin asumisunelma muuttui.

Hänen päivittäinen työmatkansa kulki ohi Ruoholahden upeiden puuhuviloiden – ja aika pian Mari huomasi haaveilevansa idyllisestä puutaloasumisesta.

”Se ei missään nimessä saanut jäädä eläkepäivien tavoitteeksi. Halusin päästä toteutukseen heti. Valitsin kohteeksi Puu-Vallilan, vaikka asunnot siellä ovat pieniä ja niitä on myynnissä suhteellisen harvoin”, Mari kertoo.

Lue myös: Kenkäsuunnittelija Terhi Pölkki on muuttanut jo liki 30 kertaa – katso kuvat Terhin kodista!

Hän kiersi katsomassa asuntoja taloyhtiöstä toiseen, mutta sopivaa ei vain tuntunut löytyvän. Toisinaan osa asunnon vähistä neliöistä oli heitetty hukkaan, toisinaan Marin ainoaa kriteeriä – paikkaa kunnon ruokapöydälle – ei ollut mahdollista toteuttaa.

Keväällä kaksi vuotta sitten viimein tärppäsi. Kun Mari astui sisään erääseen toisen kerroksen kaksioon, hän oli heti myyty. Pikkukaksio oli remontoitu juuri hänen makunsa mukaan, viimeisinkin neliö oli tehokkaassa käytössä – ja kokonaisuuden kruunasi ihana kakluuni! Vuoden kestänyt etsintä oli tullut päätökseen.

 

Kakluunin vieressä on Marin kirpputorilta hankkima tuoli. Puuosat Mari maalasi valkoisiksi, verhoiluun hän ei koskenut. Kakluunia käytetään lähinnä tunnelman luomiseen, sillä puutaloksi koti on erittäin lämmin.

Moni epäilee, että Mari esiintyy itse sohvan yläpuolelle ripustetussa taulussa. Teos on Rauha Mäkilän Pluffing with My Muffin, eikä taiteilija ole paljastanut mallin henkilöllisyyttä. Mari on teoksesta superliekeissä. Hän ei kuitenkaan osta taidetta sijoitusmielessä vaan tuomaan onnea ja onnellisuutta. Edelliset asukkaat olivat ottaneet eteisen ja olohuoneen välisen hirsiseinän esiin.

Norjalaisen Max Nutsenin signeerattuun vedossarjaan kuuluu kolme Ruotsin kuninkaallisen perheen naista. Keittiössä poikkeuksellisesti mattapintaisen jääkaapin yläpuolella on kuningatar Silvian kuva. Victorian kuvan Mari antoi lahjaksi ystävänsä lapselle.

Se löytyi sittenkin

Huoneisto oli edellisten omistajien juuri remontoima. Olohuoneen ja eteisen väliseinä oli paljastettu hirrelle, keittiötä oli uudistettu ja lattiat oli kunnostettu. Marin tarvitsi vain muuttaa sisään.

Uudessa kodissa Mari löysi ensimmäisenä paikan Niina Mantsisen ryijylle.

”Upea hirsiseinä loi loistavan kontrastin graffitiryijylle. Oli heti selvää, että hirsiseinä ja ryijy kuuluvat yhteen, kokonaisuudessa on myös haluamani moderni twisti. Mantsisen ryijyt ovat fantastinen yhdistelmä nykyisin jo arvostusta saavaa graffititaidetta ja perinteikästä käsityötä”, Mari sanoo.

Ryijyn alta löytyi paikka myös Marin Herttoniemen Vintage Galleriasta varta vasten tähän asuntoon hankkimalle ruokapöydälle. Kun jatkopalat laittaa paikoilleen pöydän ääreen mahtuu kymmenen henkilöä.

”Testattu on ystävien kanssa illalisilla ja perheen kanssa jouluna”, Mari nauraa.

Olohuoneen kruunaa Marin teinihaave, Droogin 85 Lamps -kattovalaisin, jonka hän hankki käytettynä jo parikymppisenä.

Rappukäytävään Mari on vienyt muutaman teoksen, jotka eivät mahtuneet sisälle asuntoon. Hänelle on tärkeää, että taide on nykyään kaikkien ulottuvilla.

Osa Marin taidekokoelmasta on esillä rappukäytävässä. Ylempi taulu on japaninkielinen teos Lähdetkö Tinder-treffeille, alempi on Tiitus Petäjäniemen maalaus. Maria hieman pelottaa, jos teokset olisivat joku päivä lähteneet omille teilleen. Onneksi rappukäytävän ovi on kuitenkin lukittu.

”Taide ei ole elitistien yksinoikeus. Esimerkiksi Facebookissa on tietoa taidenäyttelyiden avajaisista, joihin kaikki ovat tervetulleita. Niitä kiertelemällä voi löytää teoksen, joka puhuttelee ja saa tunteet pintaan. Ja mikä sen mukavampaa, kun kiertää avajaisia ja viihtyä.”

Mari muistuttaa, että myös taidetta voi löytää netin kierrätyspalstoilta.

”Lähdin siltä istumalta kesken työpäivän, kun näin ilmoituksen Jani Leinosen käsinmaalatusta Captain Abstract -muropaketista. Sitä myi eräs taiteilija, koska hän ’ei enää tarvinnut sitä’. En tiennytkään, että taideteoskin voi tulla tarpeettomaksi”, Mari naurahtaa.

Sisäpihan puolella olevan makuuhuoneen ikkunan alla on Marin kunnostamat peltikirjaimet. Elinikäiseen oppimiseen uskova ja sitä itse toteuttava Mari on suorittanut taidekursseja Aalto yliopistossa.

Vahva kyllä puutaloasumiselle

Huonekalut Mari on hankkinut valtaosin käytettynä. Artekin villakangaspäällysteisen sohvan hän löysi Facebookista, sohvapöydän virkaa hoitaa hämeenlinnalaiselta kirpputorilta ostettu laatikko, jossa on säilytetty suksien tervausvälineitä.

Marin nykyiseen elämäntilanteeseen pieni asunto sopii hyvin, mutta loppuelämän koti Puu-Vallilan kaksio silti tuskin on.

”Puu-Käpylässä on enemmän isoja asuntoja kuin täällä Vallilassa. En panisi pahakseni lisäneliöistä. Lisää seinätilaa tarvitsen myös taiteelle, tämän kodin seinät alkavat olla täynnä. Puutaloasumisesta en kuitenkaan luovu.”

Juttu on ilmestynyt Dekossa 8/2019. Haluatko lukea lisää modernista asumisesta ja sisustamisesta, nähdä ihania skandikoteja ja saada uusimmat ideat ja trendit kotisi päivittämiseen? Tilaa lehti nyt tarjoushinnalla!

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Marin pikkukaksio Puu-Vallilassa on taidetta täynnä: ”Taide ei ole elitistien yksinoikeus”

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X