Lemmikin rakkaus

Aivot paljastavat, että ihminen rakastaa lemmikkiään samalla lailla kuin lastaan – ja siitä on lukuisia terveyshyötyjä

Et ole hassahtanut, vaikka kutsut itseäsi kissasi äidiksi tai koirasi isäksi. Osut naulan kantaan – ja nyt siitä on tieteellistä näyttöä.

Ihminen tuntee lemmikkiään kohtaan samaa rakkautta kuin lastaan kohtaan. Asia pystytään toteamaan tieteellisesti sekä hormonitasojen mittauksella että aivojen magneettikuvauksissa.

Lue myös: Stressaat vähemmän, nukut paremmin – näin monilla tavoilla lemmikki parantaa terveyttäsi

Amerikkalaisessa tutkimuksessa äidit katsoivat kuvaa lapsestaan ja koirastaan. Kummassakin tapauksessa äidin aivoissa aktivoituvat lähes samat avioalueet. Siis ne, joissa syntyy sähköistä toimintaa rakkauden tunteita koettaessa.

Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen farmakologian professori Outi Vainio sanoo, että rakkauden tunne on todellinen.

”Joskus kuulee vähättelyä, että ihmisen eläimeen kohdistama tunne ei ole aito. Mutta on se. Tämän osoittavat aivokuvantamisen lisäksi myös oksitosiinitutkimukset.”

Lemmikki parantaa omistajan terveyttä monella tavalla

Lemmikin aiheuttama hyvän olon kokemus näkyy ihmisen kehossa monin mitattavin tavoin. Pelkkä lemmikin silittäminen lisää hyvän olon hormoniksi kutsutun oksitosiinin tuotantoa.

Erityisen paljon oksitosiinia erittyy silloin, kun ihminen katsoo lemmikkinsä silmiin, kipulääkäri Helena Miranda kirjoittaa kirjassaan Ota kipu haltuun.

Asiaa on tutkittu koirien kanssa. Oman rekun silmiin katsominen kolminkertaistaa omistajan oksitosiinimäärän.

Mutta kehossa tapahtuu muutakin hyvää lemmikin läheisyydessä. Stressihormoni kortisolin taso laskee ja verenpaine alenee. Lemmikin seura ehkäisee omistajansa sydän- ja verisuonitauteja. Se myös nopeuttaa esimerkiksi sydäninfarktista toipumista.

Tosin terveyshyötyjen saaminen riippuu lemmikin ja omistajan suhteesta.

”Mitä positiivisempi tunneside koiran omistajalla on lemmikkiinsä, sitä suurempia terveyshyötyjä hän saa”, koirien ja niiden omistajien suhdetta kartoittanut lääketieteen ja kirurgian tohtori Heimo Langinvainio sanoo.

Lue myös: Testaa, mikä lemmikki sopii sinulle!

Koira rakastaa ihmistään

Oksitosiini on hormoni, jota erittyy sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Se on erityisen tärkeä liima äidin ja lapsen tai emon ja pennun välillä.

Oksitosiinia vapautuu sekä ihmisen että lemmikkieläimen aivolisäkkeen takaosasta.

”Tämä on yhteinen fysiologinen ominaisuutemme, joka on hyvin vanhaa perua ja säilynyt lajien kehittyessä”, Vainio sanoo.

Vainion oman ryhmän tutkimus vahvisti, että myös koirilla oksitosiini on ratkaisevassa roolissa, kun se kiintyy omistajaansa.

”Rakkauden ja kiintymyksen tunteet ylittävät lajirajat. Koira rakastaa ihmistään yhtä lailla kuin ihminen koiraansa.”

Koirat kokevat tutkimusten mukaan ihmisen huomion suurimpana palkintona. Jopa suurempana kuin herkut.

”Näin on siitäkin huolimatta, että koirat ovat ahneita – tai kauniisti sanottuna ruokamotivoituneita. Ilmiö koskee myös ihmistä. Toisen ihmisen hymy palkitsee meitä enemmän kuin suklaa”, Vainio sanoo.

Kiinnostuitko aiheesta? Kotiliedessä 19/2019 pureudutaan kiisteltyyn aiheeseen eli köyhän oikeuteen pitää lemmikkiä. Vähävaraiset lemmikinomistajat kertovat, miten heihin suhtaudutaan ja miten he selviävät, kun lemmikin elättäminen lohkaisee ison osan tuloista. Voit nyt kuunnella koko jutun podcastina!

Kuuntele juttu ”Köyhän paras ystävä”:

Avainsanat

Keskustelu

On epäitswkästä jättää lisääntymättä.

PikkuLasten asemassa on tapahtunut suurin muutos. Ja nuorten vanhempien.

Ennen vanhaan nuorten vanhempien oletettii in pitävön kakaransa kovassa kurissa, laittavan heidät töihin pienestä saakka. 5 v oli maalla jo kovaa valuuttaa työn muodossa.

Nuoret vanhemnat tekivät lisöksi työt, hoitivat jo viisikymppisten vanhempiensa kotitöitä ym

Nykyöön nuoret vanhwmmat kuvittelevat wttä ovat ainoita jotka ovat tehneet lapsia ja se jo sinänsä oikeuttaa erityisoikeuksiin.

Ei puhettakaan että kunnioitettaisiin muita ihmisiä, vaan jopa saatetaan tahallisesti kiusata.

Hiekkalaatikolla on sääntö että lainaaminen ilman lupaa on ok ja iaompana ei kunnioitwta mitään, sotketaan kaikki yhteinen ja viedään metsiin roskia, otetaan luvatta metsistä kuusia, puita ym arvokasta.

Ihmeellistä röyhkeyttä. Samaa röykeyttä tapaa koiranomistajissa, jotka eivät kaikki noudata kultaista käskyä. Monikin hankkii koiran jotta ylimääräiset ihmiset jättäisivät liikkumatta tai ainakaan notkumatta oman puhan liepeillä, mutta koiran kanssa sitten häiritään muiden kotirauhaa.

Ehkä liika kiintymys koiraan aiheuttaa ”häirikkökoiria”, koska ne luulevat olevansa laumanjohtajia. Jos ottaa koiran, se on koulutettava niin, ettei muille aiheudu haittaa tai pelkoa ärhentelevästä ja haukkuvasta koirasta. Monen omistajan lässyttäminen koiralleen on todella kauheaa ja samalla kornia, koira EI ole ihminen, vaan eläin. Mutta itsekkyys on päivän sana, MEIDÄN koira saa haukkua ja paskoa naapureitten portinpieleen, eijä MINUN tarvitse korjata jätöksiä.

Hei Sally, samalla logiikalla liika kiintymys lapsiin, aviomieheen tai omaan äitiin saa aikaan räksyttäviä lapsia, aviomiehiä ja äitejä. Kyllä se on niin, että kiintyä tai rakastaa ei voi koskaan liikaa. Silti, käytöstavat on osattava, niin koirien, lapsien, aviomiehien kuin äitienkin. Tai meidän liikaa kiintyneiden.

Ikäviä kommentteja. On parempi, että pysytte kaukana eläimistä. Minäkin pysyn lapsista.

Rakastan koiria ja kissoja sekä melkein kaikkia Luojan luomia eläimiä-ja olen huomannut voivani hyvin ja onnellisempana pitäessäni koiria.On ihana rapsutella koiraamme ja katsella Minniä monet kerrat päivässä silmiin…jatkuvat säryt ja kivut helpottavat huomattavasti.Aikaisemman koirani Eetun ansiosta kuntouduin hirvikolarista-useampi lenkki päivittäin sai jalat toimimaan oikeanlailla.Tytön kissojani rapsuttelen ja jututtelen aina tavatessamme-ja on niin kauniita tunteita tavatessamme.Tuplaten-tytön ja hänen perheensä ja lapsenlapsemme tapaamisen lisäksi-hyväolonhormoonit lisääntyy…

Lemmikit ovat meilläkin tosi tärkeitä perheenjäseniä. Kyllä se kuitenkin lapsi on, joka on ykkönen ”arvoasteikossa”, ja lemmikit sitten perässä.

Usein nimenomaan lapsettomien näkee sanovan, että ”lemmikit ovat meille yhtä rakkaita kuin omat lapset”. Näiden ihmisten ei ehdottomasti kannata lapsiakaan hankkia, jos edelleen lapsi ja lemmikit ovat samalla viivalla. Älkää käsittäkö väärin: ilman muuta eläimet ovat tärkeitä ja rakkaita. Todennäköisesti vanhemmaksi tullessa myös tämä ”tasavertaisuuden käsite” muuttuisi. Terve vanhempi asettaa lapsensa ykköseksi: vaikka lemmikistä luopuminen olisi kauheaa, lapsen vakavan allergian kohdatessa pitäisi olla päivänselvää, jääkö perheeseen lapsi tai lemmikki. Vaikka lemmikin kuolema voi aiheuttaa hyvin vakavaa surua – mikä on ihan ymmärrettävää – en kuitenkaan usko perheellisen ajattelevan, että lapsen ja lemmikin kuolema olisivat ihan toisiinsa verrattavissa musertavuudessaan.

Tarkoitus ei ole väheksyä kenenkään tunnekokemusta. En vain vielä (onneksi) ole törmännyt perheelliseen, joka sanoisi, että perheessä lemmikit ja lapset ovat aivan tasa-arvoisia ja rakkauden tunne yhtä voimakas. Tätä hokevat vain lapsettomat.

Kommentoi juttua: Aivot paljastavat, että ihminen rakastaa lemmikkiään samalla lailla kuin lastaan – ja siitä on lukuisia terveyshyötyjä

Vastaa käyttäjälle Sally Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X