Lemmikit

Piikkis on yksi Suomen ihanimmista lemmikeistä! ”Se katsoo kanssani telkkaria illalla aamutakkini sisällä mytyssä”

Afrikkalainen kääpiösiili Piikki-Pommi Pakarinen eli Piikkis sijoittui Kotilieden ihanin lemmikki -kuvakilpailussa toiselle sijalle. Omistajan mukaan yöeläin ei sovellu välttämättä kaikkiin perheisiin.

Jos kuulut eläinvideoiden suurkuluttajiin, olet ehkä saattanut törmätä pätkiin, joissa lemmikkisiilit heittäytyvät selälleen ja nauttivat rapsutuksista kuin koirat.

Äänekoskella asuva afrikkalainen kääpiösiili Piikkis eli Piikki-Pommi Pakarinen on toista maata.

”Sanon aina, että Kiroileva siili -sarjakuva kertoo meidän Piikkiksestä. Se on tuntemattomien seurassa aina vähän piikit pörhöllään, että mitä tollotat, älä yritä tulla lähelle”, sanoo Eija Kivelä.

Vaikka siilillä voi olla jopa 2000 piikkiä, niitä ei tarvitse jatkuvasti varoa. Siili vetää piikit suojakseen vain silloin, kun se kokee olonsa uhatuksi. Eijan ja hänen poikansa, kymmenenvuotiaan Eppu Pakarisen, seurassa Piikkis on nimestään huolimatta harvoin piikit pörhöllään. Eppu on Piikkiksen virallinen omistaja. 

Siili tunnistaa omistajansa hajun perusteella.

”Sitä voi silittää, ja sen kanssa voi olla kainalokkain. Toki tämä siiliyksilö ei ole niin paijattava. Aivan kuten muissakin eläinkunnan eläimissä, myös siileissä on omia persoonia”, Eija sanoo.

Piikkistä Eija kuvailee söpöksi, ystävälliseksi ja rauhalliseksi kaveriksi. Pian kaksi vuotta täyttävä siili hurmasi myös Kotilieden lukijat. Se sijoittui nimittäin toiselle sijalle Kotilieden ihanin lemmikki -kuvakilpailussa.

Lemmikkisiili sopi allergiaperheeseen, johon karvaiset lemmikit eivät sopineet

Afrikkalainen kääpiösiili Piikkis on asunut Eijan ja Epun luona pian kaksi vuotta. Eppu kaipasi lemmikkiä ja säästi lemmikkisiiliin tarvittavat neljäsataa euroa kolmessa vuodessa itse. Siiliin perheessä päädyttiin allergioiden vuoksi.

”Olemme molemmat eläinrakkaita, mutta myös hirveän allergisia kaikille karvaisille eläimille. Ainoa karvainen eläin, jolle en jostain syystä ole allerginen, on lehmä. Pieni kyyttö olisi hirveän kiva pihassa, mutta ei se ole kauhean kauaa pikkuinen”, Eija sanoo.

Vaikka siili saattaa sopia jollekin kissa- tai koira-allergikolle, ei voi sanoa, että siili sopisi kaikkiin allergiaperheisiin. Sekin voi allergisoida, kuten mikä tahansa muukin eläin.

Kun samalta paikkakunnalta löytyi afrikkalaisten kääpiösiilien kasvattaja, Eija ja Eppu päättivät ottaa yhteyttä ja kysyä, voisiko siileihin käydä ensin tutustumassa paikan päällä. Silloin he näkisivät, aiheuttaisiko siilin lähellä oleminen allergista reaktiota. Samalla he saisivat tietoa siilin hoitamisesta.

Silmien kutina tai vuotava nenä eivät vaivanneet kumpaakaan. Eija sopi kasvattajan kanssa siitä, että jos oireita ilmaantuisi myöhemmin, siili pääsisi takaisin kasvattajalle. Elokuussa 2021 perheeseen muutti kahden kuukauden ikäinen siilinpoikanen.

”Jos siiliä koskee silloin, kun sillä on piikit pystyssä, iho voi alkaa joskus kutista. Muuten meillä ei ole ollut oireita”, Eija sanoo.

Pihasiiliä ei saa ottaa lemmiksiksi

Lemmikkisiilit eivät ole koskaan samoja siilejä, joita näemme vipeltämässä pihamaalla vapaina. Eläinsuojelulaki kieltää luonnonvaraisten lintujen ja nisäkkäiden ottamisen lemmikiksi. Myös eurooppalainen siili eli niin sanottu pihasiili on rauhoitettu, eikä sitä saa viedä omaan kotiin elätettäväksi.

Suomessa lemmikkeinä saa pitää kasvatettuja afrikkalaisia kääpiösiilejä ja egyptiläisiä pitkäkorvasiilejä. Piikkis on nimenomaan afrikkalainen kääpiösiili.

Eijan mukaan lemmikkisiilit eivät käyttäytymiseltään juurikaan poikkea luonnonvaraisista pihasiileistä. Yöeläin herää yleensä iltakymmenen aikaan ja käy nukkumaan aamukuuden maissa.

”Siiliä ei pidä turhaan herätellä päivällä. Se stressaantuu ja kärsii siitä. Mekin olemme koittaneet omaksua Piikkiksen rytmin”, Eija sanoo.

Hereillä ollessaan Piikkis juoksee juoksupyörässä. Myös fleece-kangas on Piikkiksen mieleen. Omassa pesässään se tykkää makoilla fleece-viltin tai fleece-pipon alla. Sylissäkin se istuu mieluummin fleece-kangasta vasten.

”Piikkis monesti katsoo mun kanssa illalla telkkaria fleece-kankaisen aamutakkini sisällä mytyssä. Kaikki lämpöinen on siitä mukavaa”, Eija sanoo.

Lue myös: Siili on kotipihan uskollinen vieras, joka hyötyy ihmisen avusta, mutta myös tottuu siihen nopeasti

Lemmikkisiili on pidettävä lämpimänä, jotta se ei vaivu talvihorrokseen

Yksi tärkeimmistä asioista lemmikkisiilin hoidossa on pitää siili lämpimänä. Luonnonvaraisen pihasiilin tapaan myös lemmikkisiili voi vaipua talvihorrokseen, jos sisälämpötila tippuu alle 17 asteen. Lemmikkisiili ei kuitenkaan selviäisi pihasiilin tapaan talvehtimisesta, koska se ei ole kerännyt vararavintoa. Siksi lemmikkisiiliä ei saa koskaan päästää vaipumaan horrokseen.

Piikkis nukkuu kolmekerroksisessa asumuksessa, johon on asennettu lämpölamppu. Se pitää siilin huushollin alakerrassa noin 23–25-asteisen lämpötilan. Iltaisin lamppu sammutetaan, koska yöt siili touhuaa.

Monelle tulee yllätyksenä se, ettei siili ole sisäsiisti lemmikki. Eijalle jätökset matolla ovat tulleet tutuiksi. Piikkis ulostaa usein myös silloin, kun se juoksee juoksupyörässä.

”Sillä saattaa olla välillä sontaa piikeissä ja varpaiden välissä. Siksi sitä pitää välillä kylvettää. Siiliä ei voi kuitenkaan pestä kauhean usein, jotta sen nahka ei kärsi. Se pitää myös kuivata huolellisesti.”

Maitotuotteet voivat aiheuttaa siilille ripulia, joten vanhan kansan neuvot maidon juottamisesta tulee unohtaa. Lemmikkisiilit ovat pihasiilien tapaan hyönteissyöjiä. Piikkiksen herkkua ovat jauhomadot ja torakat. Osan ravinnosta Eija ja Eppu kasvattavat itse.

Eija huomauttaa, ettei lemmikkisiili sovi jokaiseen perheeseen. Sen hoitaminen vaatii aikaa ja perehtymistä, eikä siitä ole yhtä paljon seuraa kuin kissasta tai koirasta. Läheisyys siilin kanssa on erilaista.

”Kaikista rakkaimpia ovat hetket, kun köllötämme yhdessä sohvalla koko porukka”, Eija sanoo.

Lähteenä on käytetty myös Suomen siiliyhdistys ry:n verkkosivustoa.

Lue myös Seura.fi: Mitä siili syö? Näin ruokit siiliä oikein – maito voi koitua herkkusuun kohtaloksi