Lemmikit

Koira ei tuhoa tavaroita ilkeyttään – ammattilaiset paljastavat parhaat vinkkinsä, joilla arvoesineet pysyvät poissa pennun hampaista

Hups, päätyikö kenkä pennun suuhun? Koiran käyttäytymisen asiantuntijat kertovat miksi koira pureskelee esineitä vimmaisesti – ja miten siltä voi välttyä jatkossa.

Viattoman näköinen koiranpentu voi kirvoittaa omistajastaan ärräpäitä, jos sen hampaisiin on huomaamatta päässyt livahtamaan jotain kiellettyä. Kovan kohtalon voivat kokea niin villasukat, huonekalujen jalat kuin postitkin. Mistä koiranpennun tuhoamisvimma johtuu?

”Itse en kutsuisi ilmiötä tuhoamisvimmaksi”, aloittaa eläintenkouluttaja Petra Saarman. ”Koiralla ei ole draivia tuhota asioita. Draivi tulee siitä, että se on utelias ja haluaa tutustua ympäristöönsä.”

Ongelmakoirakouluttaja Jenny Jalonen on samoilla linjoilla.

”Pennut tutustuvat maailmaan ja sen mielenkiintoisiin asioihin hampaillaan. Siinä missä ihmislapsi voi ottaa esineen joko käsiinsä tai suuhunsa, koiranpennun on tehokkainta lähestyä asiaa suullaan”, Jalonen kuvailee.

Lue myös: Apua, koira vetää hihnassa! Koirankouluttaja kertoo 4 vinkkiä, jotka auttavat

Myös pennun kasvavat hampaat voivat aiheuttaa ikeniin kutinaa ja ärsytyksen tunnetta, mikä voi lisätä pennun järsimisintoa.

Kun kaikki materiaalit ja muodot ovat pennulle uusia ja ihmeellisiä, se voi päätyä mutustelemaan omien lelujensa lisäksi myös muutakin kodin irtaimistoa. Joskus koiranomistaja saattaa ajatella pennun tuhoavan arvotavaroita ihan piruuttaan.

”Koira ei ymmärrä design-huonekalujen arvoa tai eroa sallittujen ja ei-sallittujen asioiden välillä. Ihmisen on hyvä hyväksyä, että vastuu on hänellä itsellään”, Saarman sanoo.

Usein koiria kiinnostavat etenkin omalta rakkaalta ihmiseltä tuoksuvat esineet: kengät, vaatteet ja vaikkapa kaukosäätimet. Tämän on tutkimuksissa havaittu liittyvän erityisesti koiran pentumaisuuteen. Koira on aikuisena fysiologisesti ja psyykkisesti noin neljän kuukauden ikäisen pentusuden tasolla. Kesyyntymisen vuoksi koiran kiintymys kohdistuu kuitenkin ensisijaisesti ihmiseen, joten ihmiset hajut ovat koiralle tärkeä turvallisuuden tunnetta lisäävä tekijä.

Miksi toiset koirat järsivät tavaroita innokkaammin kuin toiset?

Minkä tahansa ikäinen koira voi tuhota esineitä, jos sillä ei ole mahdollisuutta toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan arjessa. Pentuiässä suurin vimma sijoittuu tyypillisesti luovutusiän ja kuuden kuukauden iän välille. Silloin koira vielä opettelee, minkä tyyppiset esineet ovat sille tarkoitettuja.

Jotkin pennut ovat kuitenkin muita innokkaampia tutustumaan maailmaan suulla. Siihen vaikuttaa esimerkiksi koiran rotuominaisuudet ja rodun alkuperäinen käyttötarkoitus. Esimerkiksi koirarodut, joille on jalostettu järeä purukalusto ja paljon puruvoimaa, voivat olla taipuvaisempia käyttämään suutaan.

”Metsästämiseen jalostettu terrieri, joka on persoonallisuudeltaan aktiivinen, voi tarvita paljon ruokavirikkeitä, joita se saa repiä, ja saalisleikkejä lelujen kanssa. Seurakoira taas voi kaivata enemmän sosiaalista vuorovaikutusta ja tyytyä isoon sylittelymäärään”, Jalonen vertaa.

Toisaalta persoonallisuuden piirteitä ei sovi vähätellä. Joskus terrieriyksilö voi olla työintoista seurakoiraa huomattavasti rauhallisempi. Oman pennun tavasta tutustua ympäristöönsä voikin oppia paljon.

”On hyvä havainnoida omaa pentua. Kuinka utelias se on tutustumaan ympäristöönsä? Miten se tutkii maailmaa hampaiden käytön lisäksi?” Saarman sanoo.

Lue myös Seura.fi: Eläinten koskettava ystävyys – Aatu-kissa lopetti syömisen, kun sen rakas koirakaveri ja suojelija Kelmi kuoli: ”Se vain kyyhötti surkeana”

Unohda kuppiruokinta, aloita virikkeellistäminen

Vaikka koiranpennun tapa tutustua maailmaan hampaidensa avulla on luonnollinen, se voi aiheuttaa omistajalleen harmaita hiuksia. Miten hampaiden käyttöä voisi suunnata johonkin toivottavampaan kuin isoäidin perintömattojen mutustamiseen?

Matka kannattaa aloittaa tutustumalla siihen, mihin oman koirarodun jalostus on keskittynyt, Jalonen vinkkaa:

”Metsästysrotujen pentujen kanssa on pohdittava koiran mahdollisuuksia leikkiä saalisleikkejä leluilla, kun taas moni paimenkoira kaipaa vauhdikasta leikkiä ihmisen kanssa. Jokaisen pennun omistajan olisi tärkeää keskittyä näiden lisäksi erityisesti siihen, että pennulla on mahdollisuus järsiä, kaivaa, haistella ja etsiä ruokaa erilaisten ruokavirikkeiden avulla.”

Sekä Jalonen että Saarman peräänkuuluttavat ruokahetkien virikkeellistämistä. Koiran ruoka kannattaa tarjota erilaisista aktivointileluista, nuuskumatoista tai vaikkapa pahvilootista – kunhan huolehtii, ettei pentu syö temmeltäessään myös pahvia. Myös kotoa löytyvistä arkisista esineistä voi kehitellä aktivointileluja. Pyyhe- ja vilttimytyt toimivat hyvin herkkupiiloina.

Pennulle kannattaa tarjota ruokavirikkeitä pari–kolme kertaa päivässä ainakin 15 minuutin ajan. Puuhailu kehittää koiran ongelmanratkaisukykyä ja käynnistää pennun kehon palautumisprosessin.

Lepo onkin toinen tekijä, johon on hyvä kiinnittää huomiota.

”Jos koira on jatkuvasti ylivirittynyt ja sen on vaikea rauhoittua, hampaiden käyttö eskaloituu. Silloin moni ajattelee, että koira tarvitsee vain enemmän ja enemmän tekemistä. Siitä on kuitenkin harvoin kyse. Koiranpentu voikin kaivata lisää lepoa ja nukkumista”, Saarman sanoo.

Miten ennaltaehkäistä koiran aiheuttamaa tuhoa?

Kun koiran virikkeellistäminen ja lepo ovat tasapainossa, huomio kiinnittyy käytännön keinoihin, joilla turhaa tuhoa voi estää. Ennaltaehkäisy on silloin A ja O. Kaikki ylimääräinen tavara kannattaa kerätä pois koiran hampaiden tieltä jo ennen kuin vahinkoa ehtii tapahtua. Halutessaan koiran tilaa voi joskus rajata porttien tai suurien pentuaitauksien avulla.

”Jotkut ajattelevat, että koiran pitäisi altistua kaikille ei-toivotuille tilanteille, jotta se oppisi, mitä ei saa tehdä. Tämä on ihan höpöhöpöä. Kun tilanteita ennaltaehkäisee, koiralle ei edes pääse syttymään ajatuslamppua, että hei, tämä kenkien pureskelu onkin kivaa”, Saarman toteaa.

Eläinkaupoissa on myynnissä pahanmakuisia aineita pureskelun estämiseen. Joskus huonekalujen jalkoihin levitetään jopa tabascoa. Näihin Saarman suhtautuu varauksella.

”En itse käyttäisi karkotteita kovinkaan matalalla kynnyksellä, jos ollenkaan. Ajattelen, että pennun uteliaisuus ja reipas toimintakyky ovat toivottuja ominaisuuksia. Karkotteet antavat koiralle negatiivista palautetta.”

Koiran perässä juokseminen ja jatkuvan ei-sanan hokeminen voi sekin kostautua. Leikkisä koiranpentu voi oppia, että asioiden jyrsiminen saa ihmisessä aikaan hauskaa toimintaa. Kieltämisen sijaan pennulle kannattaa opettaa luoksetuloa. Silloin pennun voi kutsua pois tekemästä jotain kiellettyä ja palkita jollain aidosti palkitsevalla – koirasta riippuen namilla, leikillä tai vaikkapa rapsutuksilla.

Ole armollinen itsellesi ja koirallesi

Vaikka omistaja näkisikin kovasti vaivaa pitääkseen rakkaat esineensä turvassa, vahinkoja sattuu. Pennun suusta voi pitkän työpäivän jälkeen löytyä juuri se lempivillapaita. Silloin on kyse inhimillisestä erehdyksestä – ei siitä, että koira olisi tarkoituksella halunnut olla hankala.

”Helposti sitä ajattelee, että minä olen tehnyt jotain väärin, että pennussa on jotain vikaa tai minä en ole osannut tarpeeksi hyvin kertoa sille, mitä se saa tehdä”, Saarman sanoo.

Pennunomistajan tuskanhikeä voikin helpottaa tieto siitä, että koiranpennun pureskelussa on kyse tutkitusta ilmiöstä ja luonnollisista kehitysvaiheista. Itselleen tai pennulle ei kannata olla turhan ankara.