Moderni maatila toimii kuin liikeyritys

Maataloustuesta pidetään melua aina, kun sen suuruudesta neuvotellaan. Monien on vaikea ymmärtää tukien perusteita, vaikka Suomen sijainti maailman pohjoisimpana maatalousmaana asettaa tuotannolle ankarat reunaehdot.

Lankisen tila Varsinais-Suomessa on malliesimerkki modernista, monialaisesta maaseutuyrityksestä, jollaisia Suomesta löytyy jo useita. Ruoan tuottamisella ei Lankisista ole sitä asemaa, mikä sille kuuluisi. Syyt ovat heidän mielestään ohuessa ruokakulttuurissamme ja esimerkiksi poikkeavassa nälkähistoriassamme.

– Nälkä on muistissa vielä kulttuurisella tasolla. Siksi tärkeää on vain se, että vatsa saadaan täyteen, vaikka gallupeissa väitettäisiin laadullakin olevan väliä, Tiina Varho-Lankinen sanoo.

Tuottajille sen sijaan on monesta syystä tärkeää, että ruoka on kotimaista. Paitsi, että se työllistää ja asuttaa maaseutua, se mahdollistaa ruoan alkuperän jäljittämisen, ylläpitää ruoan laatua ja pitää kuljetusmatkat kohtuullisina.

Suomessa on 65 800 maatilaa. Niistä on viljatiloja 28 478, lypsykarjatiloja 12 455 ja lihantuotantoa harjoitetaan runsaalla 4 000 tilalla, siipikarjataloutta puolestaan 762 tilalla.

Suurin osa maatiloista on perheviljelmiä. Tilojen määrä on laskemaan päin, ja niiden koot ovat kasvamassa.

Lue lisää aiheesta Kotilieden numerosta 1/2010. Mitä mieltä sinä olet suomalaisesta maataloudesta ja kotimaisesta ruoantuotannosta?

Tilaa uutiskirjeemme niin saat sähköpostiisi säännöllisesti tietoa uusimmista jutuistamme ja kilpailuistamme.


Teksti: Tiina Stenius

Keskustelu

  1. pinkku

    Mielenkiintoinen artikkeli!

  2. eilamarjatta

    Olen samaa mieltä, tämä on kiinnostava artikkeli. Kyllä Suomi tulisi pitää
    omavaraisena ruuan suhteen.

  3. Ellen

    Tottakai maatila toimii kuin liikeyritys. Näin se on ollut kautta aikojen. Jos maatilaa ei hoideta ja se ei tuota, käy huonosti ja maatila on äkkiä entinen maatila.
    Olen samaa mielta eilamarjatan kanssa. Suomi tulisi pitää omavaraisena ja ruoan tuottamista kannattaa tukea. Kun ruoka tuotetaan Suomessa, meidän valvontaorganisaatio pystyy sitä valvomaan pellolta pöytään saakka eli tuotantoketjun kaikissa vaiheissa. Tiedämme, mitä syömme.
    Lisäksi maatila on hyvä kasvuympäristö. Olen itse maatilalta kotoisin ja usein kaiholla muistelen lapsuutta ja nuoruutta. Sain olla tekemisissä luonnon ja erilaisten kotieläinten kanssa.

  4. Nanni

    Itsekin maatilalta kotoisin olevana mielenkiinnolla luin artikkelin nykypäivän maatilasta, josta maalaisromatiikka usein on kaukana. Ruuan omavaraisuus ja maaseudun asuttaminen ovat tärkeitä asioita. Nautin suuresti, kun itsellä on edelleen mahdollisuus nauttia maaseudun rauhasta ja luonnosta aina halutessani.

  5. lenko

    Toivon maataloustuotannon siirtyvän luonnonmukaiseen tai biodynaamiseen viljelyyn. Sellaista toimintaa valtio voisi avustaa ja tuet pois myrkkytiloilta. Monasti on ostettava ulkomailta tuotua luomua kun kotimaista vaihtoehtoa ei ole. Mieluimmin kotimaista, lähialueella kasvatettua ja luomu/bio-tuotetta.

  6. Konsta2005

    Kuka se kissan hännän nostaa ellei kissa itse, olipa erittäin omahyväinen artikkeli.

  7. reettaisabella

    Antakaa vaan tuet maataloudelle, mikä niille kuuluukin. Sen verran tiedän, että työ on raskasta eikä lomia ole, niinkuin meikäläisillä ”normaalissa” työssä käyvillä. Syön mielelläni suomalaista ruokaa, olen ostanut vihanneksia ja lihaa vain suomalaisilta tuottajilta vuosikaudet. Kaupassa olen katsonut, että tuote on suomalainen. Maksan mieluummin enemmän, kuin ostan ulkomailta tuotettua. En mielestäni maksa liikaa, koska en polta tupakkaa enkä juo alkoholia enkä käy myöskään ravintoloissa ”hummaamassa”. Tykkään laittaa hyvää ruokaa hyvistä suomalaisista tuotteista!

  8. Ceres

    Todella asiallinen kirjoitus nykypäivän maataloudesta. Yksi asia jäi kuitenkin vaivaamaan, miten nämä tuotantoeläimet teurastetaan. Mikä on se tapa nykyään? Kun eläinten hoito on ajateltu näin hyvin koko elinkaaressa, niin miten se sitten päättyy. Ihan täytyy ihmetellä, että pikku tipusilla oli niin paljon tilaa, olikohan ihan jokapäiväinen tilanne vai oliko tipuja tavallista vähemmän jostain erityisestä syystä.

  9. Maajaana

    Konsta2005, tervetuloa karjatilalle taikka ihan meidän kasvinviljelytilalle vaikka vaan viikoksi töihin, niin tiedät oliko omahyväinen kirjoitus vai ei. Muussa tapauksessa voit puolestani jatkaa gm-soijan, oliiviöljyn, intiaanisokerin, pop-cornin ja corn-flakesin pupeltamista ihan kaikessa rauhassa… koka-kolalla alas kurkusta huuhdottuna tietty. Teille muille kommentoijille tuotan ruuan raaka-aineita ihan hyvillä mielin: kevätvehnää jauhoihinne, rapsia ruokaöljyynne ja ohraa puuroihinne ja saunaoluisiin (ja metsästäni puuta tulostuspapereihinne ja senälaudoiksenne).

    Viljelijä saa kaurakilosta 0,08 euroa, katsokaapa ensi kerralla ruokakaupassa mitä maksaa kilo kaurahiutaleita (ne ovat kauroja jotka on litistetty valssimyllyssä ja pussitettu kilon paperipusseihin). Kyllä siinä huomaa, onko maajussi omahyväinen vaiko joku muu…

  10. Heikki K

    Maatalous on erikoinen yritys, kun sitä tuetaan niin, että varmasti pärjää. On vaikka minkälaista tukiaista ja avustusta. Oliko niitä nyt satoja. Siinä saa tehtaan tyttö ja poika pinnistää paljon, että tukiaisrahat sadaan kokoon esim. vientikaupan kautta. -Koko EU on yhtä maatalouspolitiikkaa.
    Suomen ongelma on, ettei täällä ole suotuisaa viljellä. On vain pakosti viljelty, että on tultu toimeen.
    Omavaraisuus on vähän kiikun kaakun. Kun siitä kuuluisasta suomalaisesta rukiistakin puolet tuodaan ulkomailta.

  11. Elätti?

    Maataloustuet ovat loppuviimeksi kuluttajatukea. Jos näet maanviljelijä hinnoittelisi tilalta lähtevät maataloustuotteet samalla tavalla kuin yrittäjä hinnoittelee myymänsä tuotteet, olisi niiden hinnat pilvissä. Kellään ei olisi varaa ostaa ruokaa. Kun alkutuotantoa tuetaan, voidaan viljan, maidon, munien ym hinnat pitää alhaisina, teollisuus pystyy ostamaan niitä ja muokkaamaan niistä kohtuuhintaisia tuotteita kauppojen hyllyihin. Siinä sivussa viljelijä elättää niukinnaukin perheensä ja pysyy poissa työttömyyskortistosta ja muilta työmarkkinoilta ihmisten työpaikkoja ja työttömyyskorvauksia viemästä. Maanviljelijäkin on nykyään myös kuluttaja, koska maatiloilla ei ole enää entisaikojen omavaraistaloutta – se jäi kai jonnekin 70-luvun alkuun. Oman tuotantosuuntansa ulkopuoliset elintarvikkeet maanviljelijät ostavat samasta vähittäiskaupasta samaan vähittäishintaan kuin oikeatkin ihmiset.

  12. uusi elämä

    Maanviljelijä ei tosiaan ole elätti! Kumma miten tehdastyöläiset jaksavat kadehtia maanviljelijää. Itse olen ollut viljelijänä 10 v. työtä oli hirveästi, mutta rahaa en nähnyt koskaan. Kaikki mitä tuli, oli pakko investoida tilaan.
    Palkkatyö on lastenleikkiä siihen verrattuna, mitä viljelijäperheessä tehdään.
    Hatunnosto kaikille maanviljelijöille! Teette kaikkein arvokkainta työtä, mutta joudutte kuuntelemaan haukkumisia.

  13. 50-luvun lapsi

    Lapsena syötiin leipäressua ja lämmitöstä leipäpalojen kera, velliä ja uunipuuroa. Suolalahnaa ja kapakalakeittoa oli menussa myös. Yltäkylläisyys ja järjettömät ruokakaupan hyllyt eivät ole vielä kovin vanha ilmiö. Vieläkin kaikki syötävä tulee maatiloilta koto- tai ulkomailta ja kaikkialla maksetaan tukea, että joku yleensä viitsii viljellä. Jos se olisi niin hyvä business, niin kuin välillä kuulee, luulisi olevan tunkua lopettaville tiloille ympäri maailman, mutta ei vaan jostain syystä ole. Yrittävistä ja osaavista viljelijöistä on pula kaikkialla. Ei globaalit firmat ota vastuuta ympäristöstä tai köyhistä nälkäänäkevistä lapsista Afrikassa. Kyllä se yksittäinen ammattiviljelijä perheineen on varsinainen vastuunkantaja kaikkialla maailmassa. He tarvitsevat ja ansaitsevat saamansa tuen. Muistakaa, että hädän hetkellä kannattaisi jokaisella olla ainakin yksi maajussi ystävänä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Alibi
Anna
Deko
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti