Koti

Mökkitalkkari: Näin kunnostat vanhat ikkunat

Vanhojen puuikkunoiden kunnostaminen on työlästä ja hidasta, mutta palkitsevaa. Korjaamisen jälkeen ikkunat voivat olla käytössä vielä monen sukupolven ajan. Lue mökkitalkkarin vinkit!

Varo ikkunakauppiasta. Hän lupaa, että ainoastaan uusimalla ikkunat saat tuvan vedottomaksi ja lämmityskustannukset pienemmiksi. Tämä onnistuu myös vanhojen ikkunoiden kunnostamisella.

On totta, että vanhoista ei tule energiapihejä, mutta ikkunoiden uusiminen tulee niin kalliiksi, että todellista säästöä ei juurikaan synny. Uudet ikkunat eivät myöskään ole antiikkia, kuten talon alkuperäiset silmät.

Monen talon ulkoasu on pilattu ikkunaremontin takia. Vaikka ikkunat tehtäisiin alkuperäisten ikkunoiden mitoilla, on uusissa usein keinotekoinen tuntu ja ristikkokin on voitu tehdä päälle liimatuilla listoilla.

Korjaa ja tiivistä

Surkealta näyttävät vanhat ikkunat ovat lähes aina kunnostettavissa, sillä ne tehtiin aikoinaan korkealaatuisesta ydinpuusta. Skrapaamisen, kittaamisen ja kolmeen kertaan maalaamisen jälkeen ikkunat ovat kuin uudet.

Ikkunoiden vetoisuutta parannetaan tiivistämällä ne liimapaperilla. Älä käytä teippiä vaan vesiliukoista liimapaperia, joka irtoaa kostuttamalla. Tärkeintä on sisäpokan mahdollisimman huolellinen tiivistäminen. Huonetta kohden riittää yksi tuuletusikkuna, muut voivat olla kiinni koko talven. Vanha tapa on ollut kantaa sisäpokat vintille kesäksi. Niitä ei tarvitse pestäkään kuin kerran vuodessa syksyllä.

Ikkunan ulkopuitetta ei ole pakko paperoida kokonaan, jotkut eivät paperoi sitä lainkaan. Ulko-puitteeseen ei tiivisty vettä, jos sisäpoka on niin tiivis, että huoneilman kosteutta ei pääse ikkunoiden väliin. Mahdollinen kosteus pääsee tuulettumaan ulkopokan raoista. Jos ulkopokassa on suuret raot, sekin on hyvä tiivistää, mutta ylös ja alas voi jättää parikymmentä senttimetriä paperoimatonta rakoa.

ikkuna 1970-luku

Lasi on ylellisyystuote

Ikkuna on nykyään itsestäänselvyys, mutta talonrakentamisen historiassa se on melko uusi asia. Lasiruudut yleistyivät suomalaisissa maalaistaloissa vasta 1600-luvulla. Sitä ennen ikkuna oli luukulla suljettu aukko tai ohuena ”lasina” oli puukapuloiden varaan pingotettu sian virtsarakko.

Ensimmäiset ikkunalasit tehtiin puhaltamalla lasikiekko tai pullo, joista leikattiin postikortin kokoisia palasia. Nämä yhdistettiin H-mallisella lyijy- tai puukiskolla toisiinsa. Lopullinen ikkuna oli silti vielä pieni, noin kahden A4-paperiarkin kokoinen.

Ikkunoiden koko suureni hitaasti. Ensin siirryttiin neliruutuiseen ikkunaan, sen jälkeen 6-ruutuiseen ja 1800-luvun lopulla kolmen suuren lasin T-ikkunaan. Suurten maisemaikkunoiden laseja pystyttiin valmistamaan vasta 1900-luvun puolivälin jälkeen.

Perusohjeet ikkunoiden kunnostamisesta löytyvät kaikista Perinnemestarin korjausoppaista. Kaikki mahdollinen tieto ikkunoista on Juulia Mikkolan ja Netta Böökin Ikkunakirjassa.

Ikkunan kunnostaminen – korjaamisen päävaiheet:

Älä säikähdä surkeaa ulkoasua. Vanhat ikkunat on tehty tarkkaan valitusta kovasta ja tiheäsyisestä puusta, joka ei lahoa helposti. Maali voi olla vaikka kuinka huonossa kunnossa, mutta sen voi raaputtaa pois.

Turvallisin tapa vanhojen kittien ja maalien irrottamiseen on infrapunalämmittimellä pehmittäminen. Jos ikkunassa on vain vähäisiä vaurioita, laseja tai kaikkea maalia ei ole välttämätöntä irrottaa. Hyvä lopputulos edellyttää usein koko puitteen ja karmin kaapimista puhtaalle puulle.

Puitteen puuosat on korjattu ja alkuperäiset eläväpintaiset lasit on kiinnitetty pellavaöljykitillä. Kotiverstaalla selviää hyvin maalinpoistosta ja maalaamisesta, mutta vialliset puuosat voi kunnostuttaa ikkunaentisöijällä. Tai voi koko ikkunankin tuupata ammattilaiselle.

Ikkunapuite eli -poka valmiina. Ikkuna on jatkuvasti säiden armoilla, kun sekä sade että kuumana porottava aurinko rasittavat sitä. Vain pellavaöljykitti ja -maali muodostavat hengittävän rakenteen ja pinnan, jonka ansiosta puuhun mahdollisesti pääsevä kosteus voi myös haihtua. Silloin puu pysyy kuivana eikä ala lahota.

Ikkunan herkimmin lahoava kohta on karmin alareuna, koska koko ikkunan vesi valuu sen päälle. Vesi jää helposti seisomaan puitteen ja karmin väliin, jos puitteessa ei ole tippanokkaa, joka siirtää veden pari kolme senttimetriä ulommas.

Ikkuna-ammattilaiset löydät: ikkunaentisoijat.com

Valoa tupaan

Ikkunoiden koko ja malli on vaihdellut sekä teknisen kehityksen että tyyli-ihanteiden mukaan.

ikkuna_lyijypiena
1. Ensimmäiset ikkunat koottiin useista pienistä lasiruuduista. Maalaistaloissa ruutu- ikkunat yleistyivät 1600-luvulla. Kirkoissa ja muissa tärkeissä rakennuksissa lasi-ikkunoita oli käytössä jo reilusti aikaisemminkin
ikkuna empiretyyli
2. Empiren aikana 1800-luvun alussa useimmat ikkunat olivat jo kuusiruutuisia. Tähän asti ikkunan vuorilaudat olivat tavallisissa asuinrakennuksissa melko pelkistettyjä, mutta nyt niihin saatiin jo hieman koristeellisuuttakin
ikkuna T-malli
3. 1870-LUVUN maalaistalon ikkunassa on tuolloin yleistynyt niin sanottu venäläinen eli T-karmi. Karmimallin yleistymisen taustalla oli myös tekninen kehitys, kun ikkunalasia osattiin valmistaa puhaltamalla entistä suurempina pintoina.
ikkuna kertaustyyli
4. 1800-luvun lopulla edellisten vuosisatojen eri tyylit otettiin uudestaan käyttöön ja ne sekoittuvat keskenään; puhutaan kertaustyyleistä. Tämä kaupunkitalon ikkuna, erityisesti sen vuorilaudoitus, on uusrenessanssia: koristeissa on kolmioita, neliöitä, ympyröitä ja pylväitä.
ikkuna jugendtyyli
5. Jugend oli vastaliike kertaustyylien keinotekoisuudelle. Muodot olivat taas yksinkertaisia, ja luonnosta omaksuttiin pehmeästi kaartuva linja, jota käytettiin myös ikkunan vuorilaudoituksessa. Ikkunanpuitteen yläosan pienet ruudut ovat viittaus 1600-luvulle.

 

ikkuna 1950-luku

6. 1900-LUVUN alkupuolella arkkitehtuuri oli vähäeleistä. Sama linja jatkui sotien jälkeen rakennetuissa rintamamiestaloissa, joiden ikkunat olivat mahdollisimman yksinkertaiset aukot seinässä. Ainoa koroste oli voimakas väri, punainen tai turkoosi, jota käytettiin karmissa.

Lue lisää:

Mökkitalkkari neuvoo: näin valitset sopivan laiturin

Maalaa vanha rakennus punamulta- tai pellavaöljymaalilla

Rakennusten julkisivujen värit ja tyylit 1700-luvulta alkaen

Kommentoi

Kommentoi juttua: Mökkitalkkari: Näin kunnostat vanhat ikkunat

Sinun täytyy kommentoidaksesi.