Sisustus

Jugend oli kapinaliike – ideoita ammennettiin karjalaisista käsitöistä ja maalaistaloista

Perinnemestari Hannu Rinteen johdolla suomalainen talokanta tulee tutuksi! Kun älymystö kyllästyi 1800-luvun kertaustyyleihin, arkkitehtuuri palasi luontoon.

Taiteilijat ja intellektuellit kyllästyivät 1800-luvun jälkipuolella kertaustyylien vanhaa kopioivaan suunnitteluun. Samaan aikaan ilmassa väreilleen kansallistunnon kannustamina haluttiin luoda oma aito suomalainen tyyli. Eurooppalainen yläluokka oli seurannut keskiajan jälkeen kansainvälisiä sisustus- ja rakennustyylejä (renessanssi, barokki, rokokoo, kustavilaisuus, empire ja biedermeier). Kun porvariston asema vahvistui 1800-luvulla, se lainasi surutta osia edellisistä. Kertaustyylien aikana haluttiin uusrenessanssia julkisivuun, uusrokokoota salonkiin. Se, että vanhoja tyylejä sotkettiin keskenään ja suunnittelun päämääränä tuntui olevan ennemminkin runsaus kuin tyylikkyys, synnytti useissa Euroopan maissa älyllistä nurinaa ja taiteellisia kapinaryhmiä.

Englannissa käynnistyi Arts and Crafts -liike (taide ja käsityö), joka korosti käsityöläisyyttä, Ranskassa vannottiin art nouveau’n nimeen (uusi taide), ja Saksassa uusi tyyli sai nimityksen Jugend (nuoruus).

Käsityöläisyys kunniaan

Suomeenkin syntyi edistyksellisten suunnittelijoiden ryhmä, joka arvosti teollisen tuotannon sijaan käsityöläisyyttä, luonnonmateriaaleja, perinteistä muotokieltä ja vanhoja rakennuksia.

Uusi tyyli oli taatusti erilainen kuin kertaustyylit, mutta ei aivan omaperäistä: ideoita ammennettiin muun muassa karjalaisista käsitöistä ja maalaistaloista. Oman historian uudelleen löytämisen vaikutuksesta Suomessa puhutaan kansallisromantiikasta, joka on jäyhempää kuin eteläeurooppalainen dynaaminen jugend.

Oikeastaan molemmat tyylit elivät yht’aikaa. Esimerkiksi Helsingin Katajanokalla on rinnakkain kivitaloja, joista toisen sisäänkäynti on jykevä kuin keskiaikaisen maalaiskirkon ovi. Sitä kehystävät valtavat graniittiharkot, ja itse ovessa on massiiviset sepän takomat saranat. Viereisessä jugendtalossa voi olla rapattu julkisivu ja oven kahta puolta kevyesti kaareutuvat pylväät, jotka kannattelevat siroa erkkeriä.

Taiteilija-ateljeet

Kansallisromantiikka ja jugend olivat erityisesti taiteilijoiden suosimia tyylejä. Aikakauden kuuluisimpia rakennuksia on arkkitehtikolmikon Gesellius-Lindgren-Saarinen Kirkkonummelle suunnittelema kansallisromanttinen Hvitträsk (1903, pääkuvassa). Usean rakennuksen kokonaisuudessa oli kolme asuntoa ja yhteinen toimisto-osa.

Kansallisromantiikan hirsiarkkitehtuuria edustavat muun muassa Akseli Gallen-Kallelan Kalela (1895) Ruovedellä ja Pekka Halosen Halosenniemi (1902) Tuusulan rantatiellä. Molemmat taiteilijat suunnittelivat itse talonsa.

Tuusulassa sijaitsee myös Lars Sonckin suunnittelema Jean Sibeliuksen perheen kotitalo Ainola (1904, pohjapiirros), joka on modernimpi ja edustaa puhtaasti jugendia.

Jugend talo on dynaaminen

Uusi tyyli mullisti arkkitehtien käsityksen huonetiloista. Rakennuksen pohjapiirros ei ole säännöllinen, vaan siitä erkanee kuisteja, erkkereitä, porrastorneja, jopa kokonaisia huoneita.

Huoneet eivät ole enää selvässä rivissä, vaan erikokoiset huoneet ja välitilat lomittuvat toisiinsa. Hvitträskissa suorastaan eksyy, kun eri asunnot ja yhteiset tilat ovat eri kerroksissa, puolikerroksissa ja portaikkojen takana.

Yläkerrassa on torneja ja parvekkeita, jotka puhkaisevat monilappeisen katon. Myös savupiippu on koristeltu.

Tyylisuunta on kokonaistaideteos

Kansallisromantiikkaan ja jugendiin kuuluu ajatus kokonaistaideteoksesta, jossa koko rakennus pohjapiirustuksesta tarjoiluvatiin on samaa muotokieltä.

Pohjapiirros on monipolvinen, ikkunapielet kapenevat dynaamisesti, ovessa on vapaata kasviornamentiikkaa ja vati on kuin lumpeenlehti. Ihannetapauksessa kaikki on syntynyt tekstiileitä myöten saman suunnittelijan luovuudesta.

Juttu on julkaistu Kotiliesi 27/2016 -lehdessä.