Alppiruusu viihtyy, kun valitset oikean istutuspaikan, mutta entä kasvin hoito ja talvisuojaus? Lue neuvot!

Keväällä kukkivat alppiruusut ja atsaleat kuuluvat puutarhojen suosikkeihin. Lue, kuinka alppiruusu saadaan menestymään.

Alppiruusu on ollut meillä suosittu puutarhakasvi jo yli sadan vuoden ajan. Aluksi alppiruusuja kasvatettiin kartanoiden puutarhoissa, mutta pian ne levisivät kaupunkien puistoihin.

Lue myös: Pioni on puutarhan hurmuri – katso pionin istutus-, lannoitus- ja hoitovinkit!

Alppiruusu viihtyy parhaiten metsäpuutarhassa

Ainavihannat alppiruusut viihtyvät puolivarjossa. Huonoin paikka alppiruusulle on avoin, kevätauringossa suojattomaksi jäävä kasvupaikka. Jos tontilla ei ole varjostavia puita, taimi kannattaa sijoittaa vaikkapa pergolan suojaan.

Talon seinustat sopivat jollain lailla. Vaarana on, että katolta keväällä putoavat lumet saattavat rikkoa kasvin oksia. Jos talon varjo on syvää, kasvin kukinta saattaa heiketä.

alpiiruusut

© Seppo Saarentola

Alppiruusun istutus tehdään keväällä

Istuta alppiruusut keväällä, jolloin niillä on koko kasvukausi aikaa juurtua ennen talvea. Astiataimia voi istuttaa läpi kasvukauden, mutta kesäistutukset vaativat säntillistä kastelua – ellei kesä ole sateinen.

Luonnossa sekä alppiruusut että atsaleat viihtyvät happamassa ja kosteassa maassa. Niiden kasvualustaa ei kalkita puutarhassakaan. Kasvualustan parantamiseen on olemassa havuille ja alppiruusuille tarkoitettu kasvualustaseos.

Istuta taimi samaan syvyyteen kuin se on kasvanut ruukussaan. Kastele ja peittele istutusalue kosteutta pidättävällä katteella. Oksahakkeen voi tehdä oman puutarhan aineksista.

Kastele istutusta alkuviikot pari kertaa viikossa sään mukaan. Vettä tarvitaan vähintään kastelukannullinen tainta kohti, jotta maan saa kostumaan pintaa syvemmältä.

Alppiruusun hoito on helppoa

Alppiruusuja lannoitetaan omalla erikoislannoitteellaan keväisin. Lannoittaminen on tärkeintä ensimmäisten vuosien ajan, myöhemmin lisäravinteita ei tarvita joka vuosi.

Leikkaa alppiruusu vain tarvittaessa

Alppiruusu on kauneimmillaan, kun se saa kasvaa luonnolliseen muotoonsa. Joskus sitä on pakko leikata, kun oksat kasvavat ikkunan tai oven eteen tai ne ovat vaurioituneet lumikuorman alla.

Kuolleet ja revenneet oksat voi poistaa milloin tahansa. Alppiruusu kestää myös elävien oksien leikkaamista ja typistämistä keväällä ennen kasvunlähtöä.

alppiruusu

© Jarmo Wright

Alppiruusun talvisuojaus: Varjosta ainavihanta alppiruusu kevätauringolta

Alppiruusua ei talvisuojata, mutta se varjostetaan kevätauringolta, jos luontaista varjoa ei ole.

Kasvi ei saa vettä jäisestä maasta. Mutta haihdunta lisääntyy, kun kevättalvella aurinko  alkaa lämmittää versoja. Erityisen alttiita kevätvaurioille ovat nuoret alppiruusut, jotka eivät ole vielä juurtuneet syvälle.

Alppiruusut suojataan kevätahavalta – auringolta ja tuulelta –  asettamalla oksille varjostusverkkoa tai virittämällä keppien varaan varjostuskangas auringon ja pensaan väliin. Suojat poistetaan vasta, kun maa on sulanut.

Alppiruusun siirto on mahdollista keväällä tai syksyllä

Jos kasvupaikkavalinta ei osunut oikein, alppiruusun voi siirtää. Ainakin nuorten taimien siirto onnistuu hyvin, koska juuristo vielä melko lähellä maan pintaa.

Alppiruusut ja atsaleat, kuten monivuotiset kasvit yleensäkin, siirretään isolla paakulla keväällä ennen kasvuunlähtöä. Toinen vaihtoehto on syksyllä, kun kasvit ovat vaipuneet lepotilaan mutta routa ei vielä ulotu pintaa syvemmälle.

Alppiruusut

Alppiruusut ja atsaleat kuuluvat Rhododendron-sukuun, kuten myös ruukkuatsaleat. Suvun tieteellinen nimi tulee kreikan kielen sanoista rhodon ja dendron, eli ruusu ja puu.

Alppiruusujen lähisukulaisia ovat luonnossamme puolukka, mustikka ja kanerva, jotka kuuluvat Ericaceae-heimoon. Kasvit viihtyvät samanlaisissa olossa ja toistensa seurassa.

Suomessa esiintyy luonnonvaraisena kaksi alppiruusuihin luettavaa lajia: rauhoitettu tunturikasvi lapinalppiruusu ja suopursu.

Alppiruusujen ensimmäinen kultakausi puutarhojen muotikasveina ajoittui 1800-lopulta 1900-luvun alkukymmenille.  Suomeen alppiruusut saapuivat 1800-luvulla. Ensimmäinen alppiruusumaininta löytyy Fagervikin kartanosta, jossa kasvoi vuonna 1872 jo 21 erilaista alppiruusua ja 23 atsaleaa.

Nykyisin alppiruusut ja atsaleat ovat suosittuja etenkin metsäpuutarhoissa.

Lähde: Anu Väinölä ja Osmo Jussila, Alppiruusut (Tammi)

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Alppiruusu viihtyy, kun valitset oikean istutuspaikan, mutta entä kasvin hoito ja talvisuojaus? Lue neuvot!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X