Fredrika Runeberg metsästi puutarhaansa kasveja 1800-luvulla Euroopasta asti - kotipuutarha Porvoossa on loistava puutarhamatkakohde
Fredrika Runeberg loi kotinsa yhteyteen Porvooseen lajistoltaan monipuolisen puutarhan, jonka omenapuut saivat nimet perheen lasten mukaan.
Fredrika Runeberg, kansallisrunoilija Johan Ludvig Runebergin vaimo, loi puutarhakeitaan kotinsa yhteyteen vuonna 1852, kun perhe muutti kotitaloonsa Porvooseen. Puutarhaa on viime vuosina entisöity alkuperäiskasveja ja ulkoasua kunnioittaen.
Kesäaikaan puutarhan ovet aukeavat yleisölle ilmaiseksi, mikä tekee siitä loistavan kohteen puutarhamatkalle.
Lue myös: Puutarhamatka Hollantiin vie väriloiston ja sipulikukkien keskelle – ota talteen 5 kohdetta
Tontin vanhimmat puut ovat 1800-luvun alkupuolelta
Kun Runebergit vuonna 1852 muuttivat Porvoon taloonsa, Engelin piirtämässä kaupunginosassa oli pystyssä vain muutama rakennus. Runebergien koti sijaitsee tyypillisellä empireajan tontilla, jossa asuinrakennus sijoittuu kadun varteen ja yhtenäinen rivistö talousrakennuksia on yhdellä laidalla pihaa. Puutarhalle on 2000 neliön tontilla varattu runsaasti tilaa.
Puutarhan vanhimmat puut ovat 1800-luvun alkupuolelta, jolloin maat olivat pappien viljelysmaata. Mahtava korkeaksi kasvanut mustamarjaorapihlaja on säilynyt tätä ajalta. Jonkinlainen puutarha oli olemassa jo edellisten asukkaiden jäljiltä. Talon alapuolella puutarhassa kivilohkaremuuri on alkuperäinen, samoin sireenimaja.
Lue myös: Ota puutarhasanasto haltuun! Nämä termit jokainen kotipuutarhuri haluaa tietää
Fredrika Runeberg nimesi omenapuut kuuden poikansa mukaan
Fredrika muokkasi pihasta aluksi keittiöpuutarhan, jossa suurperheen tarpeiksi kasvatettiin hedelmäpuita, marjapensaita, piparjuurta ja muita hyötykasveja. Uudet omenapuut hän nimesi kuuden poikansa mukaan. Pihalla edelleen kasvava harvinainen raparperi on sittemmin saanut viralliseksi nimekseen Fredrikan raparperi. Fredrika istutti myös keltaisia ja punaisia vadelmia, joista tekemäänsä hilloa hän käytti leivonnaisissaan, joita nykyisin kutsutaan Runebergin tortuiksi.
Puutarhan nykyisen muodon Fredrika suunnitteli vuonna 1868. Käytävien ja kasvialueiden muodot ovat peräisin tältä ajalta. Tämä gardenesque-tyyli geometrisine istutuskuvioineen, jota meillä ei oltu aikaisemmin nähty, tuli Englannissa suosituksi jo 1830-luvulla. Silloin perustettiin myös penkkien nurmireunukset, joita bellikset ja päivänkakkarat somistavat. Idean renuksiin Fredrika sai nähtävästi ruotsalaisesta puutarhalehdestä.
Fredrika Runeberg keräsi harvinaisuuksia ulkomaita myöten
Kansallisrunoilijamme puoliso Fredrika oli itsekin kirjailija, tunnettu varsinkin historiallisista romaaneistaan. Hän oli aikaansa edellä ja pystyi kielitaitoisena käyttämään puutarhan hoitoon aikaa, rahaa ja tietämystä enemmän kuin aikalaisensa. Fredrika puhui kotimaisten kielten lisäksi sujuvasti ranskaa, saksaa ja englantia. Se mahdollisti kasvien metsästämisen eri puolilta Eurooppaa.
Myös maailmalle lähteneet pojat lähettivät taimia ja siemeniä äidilleen. Roomasta hän sai keisaripuun, Ranskasta Malmaisonin ruusun siemeniä. Fredrikalta on jäänyt runsaasti kirjeitä, joissa hän kertoo kasviensa kuulumisia joulukaktuksen kukkimisesta vadelmien kypsymiseen. Yhdessä kirjeessä hän suree, ettei lukuisista yrityksistään huolimatta onnistunut hankkimaan yhtä ajan suosikkia, kaksi kertaa kesässä kukkivaa kerrannaista Smiths yellow -ruusua. Ruusujen, pionien, tuoksuherneiden, sitruspuiden, keisaripuun ja kellopasuunan vaiheet hän kuvailee tarkoin. Arkisempia kasveja ei kirjeissä mainita.
Kotimaassa Fredrika sai taimia ja siemeniä myös Helsingin kaupungin ja Turun akatemian ylipuutarhureilta. Porvoossa hän vaihteli pistokkaita varsinkin naapurissa asuvan Ville Vallgrenin äidin Emilian ja Stensbölen kartanon Wilhelmiina Rotkirchin kanssa.
Kesäksi kasvit vietiin veneellä saareen
Poikien ollessa pieniä Runebergit viettivät kesät läheisessä Kroknäsissa. Koska Fredrika ei luottanut ruukkukasvejaan kenenkään muun hoitoon, ne otettiin mukaan. Fredrika ja kasvit matkasivat yhdessä veneessä, Runeberg ja pojat toisessa.
Paluumatkalla kasveja oli aina kaksin verroin, kun niiden hoidolle oli Kroksnäsissä enemmän aikaa. Siellä vietettiin lomaa.
Runoilijakaan ei kirjoittanut, vaan ”leikki mökkiläistä”, kalasteli ja metsästi. Vanhasta turvekatosta muokattiin kukkapenkkejä, joihin siemenet ja pistokkaat istutettiin.
Fredrika Runeberg omistautui puutarhanhoidolle
Vuodesta 1869 Runebergit viettivät kesät Kroksnäsin sijaan kaupungissa ja molemmat viihtyivät yhä enemmän puutarhassa. Vaikeasti kuuroutunut Fredrika Runeberg muokkasi kukkivan tuoksukeitaan, josta poimi joka päivä kauneimman kukan salin pöydälle.
Fredrika rentoutui puutarhan rauhassa kukkiensa kanssa keskustellen. Hänen lempikukkiaan olivat ruusut ja pionit, runoilijan kielot, leukoijat ja tuoksuherneet. Vanhoista lajikkeista täällä edelleen voimissaan ovat hento neidonruusu, venäläinen Pohjolan kuningatar, ihanasti tuoksuva Minette alba ja näyttävä Empress Josephine, joka on kasvanut lähes kolmemetriseksi.
Ruusuja täällä oli Fredrikan aikaan maassa ja ruukuissa aina vähintään 40 lajiketta. Puutarhan ruukkukasvit talvehtivat entisessä poikien huoneessa, josta tehtiin kukkahuone. Sen lämpötila pidettiin muita huoneita matalampana.
Lue myös: Annalan kartano Helsingissä on loistava puutarhamatkakohde – Koe puutarha 1800-luvun tyyliin
Museossa on myös sisällä näyttäviä kasveja
Runebergien koti avattiin museoksi pian heidän kuolemansa jälkeen vuonna 1882.
Kodista löytyi paljon kirjoja puutarhanhoidosta, huonekasveista ja rakennelmista, mikä kertoo Fredrikan erikoisen aktiivisesta kasviharrastuksesta. Tunnelmallisissa huoneissa ihastuttavat edelleen näyttävät tapetit, kalusteet, tulisijat ja myös monet perinteiset ruukkukasvit, joiden alkuperäisiä yksilöitä on pistokkaissa säilynyt tänne saakka. Suoria jälkeläisiä ovat peikonlehdet, oleanterit, pelargoniat, joulukaktukset, rahapuut ja yön kuningatar. Keväällä pistokkaita on runsaasti eri puolilla museota ikkunalaudoilla.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Fredrika Runeberg metsästi puutarhaansa kasveja 1800-luvulla Euroopasta asti - kotipuutarha Porvoossa on loistava puutarhamatkakohde