Koristepuut kaunistavat pihaa

Lehtensä varistavat koristepuut tuovat pihaan rytmiä ja varjoa. Peruslajeista on kehitetty viehättäviä jalomuotoja ja lajikkeita.

Koristepuita voi istuttaa omaan pihaan perinteisesti vaikka tiettyjen merkkipäivien kunniaksi, jolloin perheenjäsenet saavat omat nimikkopuunsa. Puut ovat pitkäikäisiä, joten niihin kätkeytyvät muistotkin säilyvät kauan.

Lajivalikoimaa mietittäessä tutkitaan ensin puun lopullinen korkeus ja leveys, sillä yksikin liian isoksi kasvanut puu voi pian täyttää koko pienen pihamaan. Suurille pihoille sopivat korkeat lajit, jolloin pihaan saadaan puistomaista tunnelmaa. Pienille pihoille valitaan matalakasvuisia ja pilarimaisia puita.

Myös hedelmäpuut toimivat hyvin koristepuina ja tuottavat samalla talouskäyttöön
sopivaa satoa. Pihapensaankin voi leikkaamalla muotoilla pieneksi koristepuuksi, kun oksat karsitaan säännöllisesti rungon ympäriltä ja vain latvatupsu jätetään jäljelle.

Kukkivia ja muodokkaita puita

Koristepuissa on muodoltaan mielenkiintoisia ja kukinnaltaan upeita vaihtoehtoja. Osalla on koristeelliset, liuskaiset lehdet ja osalla värikkäät rungot, kuten tuohituomella kuparinruskea runko tai pienellä samettisumakilla punaruskea ja karvainen runko.

Myös koko kasvi voi olla tummanpunainen, kellertävä tai kirjava. Joidenkin lajien viehättävyys piilee niiden runsaassa kukinnassa ja värikkäissä marjoissa tai hedelmissä. Esimerkiksi koristekirsikoiden ja -omenapuiden kukkien väriskaala vaihtelee puhtaanvalkoisesta vaaleanpunaisen kautta tummaan purppuraan. Kukat avautuvat ennen lehtien puhkeamista touko-kesäkuussa.

Vaahterakasvien koreus näkyy niiden liuskaisissa lehdissä ja upeassa syysvärissä. Pihlajalajikkeiden valttina ovat oranssinpunaiset marjat. Jalavan riippaoksaiset muodot sopivat sekä pienille pihoille että katseenvangitsijaksi pihanurmikolle. Kevään kaunottaria ovat kultasade ja hevoskastanja sekä niiden koristeelliset jalomuodot.

Selvitä kasvuvaatimukset

Taimia hankittaessa selvitetään kyseisen lajin kasvillisuusvyöhyke. Suomi on jaettu ilmastollisesti kahdeksaan vyöhykkeeseen. Jotkut kasvit viihtyvät vain Etelä-Suomessa. I-vyöhyke sijaitsee Rauma-Porvoo-linjan eteläpuolella ja VIII-vyöhyke Enontekiö-Salla-linjan eteläpuolella.

Taimet kannattaakin hankkia mahdollisimman läheltä istutuspaikkaa. FinE-laatumerkin saaneet kasvit ovat varmoja, talvenkestäviä, runsaskukkaisia ja terveitä. Luonnostaan lämpimiä kasvupaikkoja ovat etelärinteet, rinteiden yläosat, hiekka- ja hietamaat, järvenrannat ja runsaspuustoiset seudut. Näin edullisilla paikoilla menestyvät hieman aremmatkin kasvit.

Epäedullisia ja kylmiä kasvupaikkoja ovat notkot ja pohjoisrinteet, savi- ja hiesumaat, ahtaat laaksot ja alavat suoalueet sekä pohjoistuulille alttiit paikat. Tällaisille paikoille valitaankin kestäviä lajikkeita. Pihapuita valittaessa selvitetään myös niiden valovaatimukset. Useimmat lajit menestyvät auringossa ja puolivarjossa.

Istutuspaikan kunnostaminen

Useimmat pihapuut viihtyvät savipitoisessa, kosteutta pidättävässä maassa. Hyvin savinen maa on parannettava hiekalla ja kasvuturpeella. Parannusaineet sekoitetaan lapiolla tai jyrsimellä perusmaan sekaan. Kosteasta kasvualustasta pitävät erityisesti paju- ja jalavasukuiset puut.

On tärkeää, että taimille kaivetaan tarpeeksi suuri istutuskuoppa. Maa kunnostetaan puille 80 sentin syvyydeltä. Jos aiotaan istuttaa useampia puita, kuoppien teko sujuu kätevästi kaivurilla. Tässä vaiheessa maahan sekoitetaan kalkkia ja peruslannoitteeksi esimerkiksi palanutta karjanlantaa tai kanankakkaa. Savi- ja turvemaat kaipaavat aina enemmän kalkkia kuin muut.

Puiden taimet myydään paljasjuurisina ja astiataimina. Paljasjuuriset taimet on saatava maahan aikaisin keväällä heti kun maa on sulanut tai myöhään syksyllä ennen kuin se jäätyy. Astiataimia voi istuttaa pitkin kesää. Kun astiataimia hankitaan, on hyvä tarkistaa, etteivät juuret vielä kierrä tuuheina kimppuina ruukussa. Ruukku poistetaan paakun ympäriltä ennen istutusta, mutta sitä ennen taimi kastellaan kunnolla, jotta paakku säilyisi mahdollisimman ehyenä. Avojuurisia taimia istutettaessa juuripaakun ympäriltä poistetaan muovi tai muu maatumaton pakkausmateriaali. Vioittuneet juuret leikataan pois.

Näin istutetaan

Kuopan pohjalle lapioidaan multaa ja kuoppaan työnnetään pystyyn tukikeppi tai suurille puille kaksikin keppiä taimen ympärille. Ne sidotaan myöhemmin löyhästi kahdeksikon muotoisella lenkillä runkoon.

Kuopan pohjalle lapioidaan multaa ja kuoppaan työnnetään pystyyn tukikeppi tai suurille puille kaksikin keppiä taimen ympärille. Ne sidotaan myöhemmin löyhästi kahdeksikon muotoisella lenkillä runkoon. Multa kastellaan kunnolla ja juuret levitetään tämän jälkeen luonnolliseen asentoon kuoppaan. Kuoppa täytetään ja multa tiivistetään taimen ympärille kevyesti polkemalla. Multaa saa olla niin paljon, että taimen ympärille jää pieni kumpu, joka tasoittuu myöhemmin. Taimi kastellaan vielä kunnolla. Vastaistutetut taimet vaativat runsaasti vettä, kunnes taimet ovat kunnolla juurtuneet.

Kerta-annos puille on jopa 30-40 litraa. Kasvualusta pidetään aluksi taimen ympärillä rikkaruohottomana ja paljaana. Myöhemmin puiden alustat voidaan haluttaessa nurmettaa. Kuorikate sopii istutuksen jälkeen hyvin taimen ympärille katteeksi pitämään rikkaruohot kurissa. Näin myös kosteus säilyy kasvualustassa.

Jatkohoito pidentää ikää

Varsinkin nuorten puiden runkojen talvisuojaus on tärkeää. Rungon ympärille voidaan pingottaa metalliverkko tai kietoa sen ympärille tervapahvi- tai reiällinen muovisuojus estämään myyrien ja jänisten aiheuttamia tuhoja. Kun lumi tallataan tiiviisti puun ympärillä, myyrät eivät mahdu kulkemaan hangen alla.

Pihapuita ei leikata, sillä näin ne pääsevät vapaasti kehittämään tyypillisen muotonsa. Joskus pihapuiden liikakasvua joudutaan kuitenkin hillitsemään lyhentämällä ja kaventamalla latvustoa. Keväisin kaikista koristepuista poistetaan katkeilleet ja lumen painamat oksat. Leikkaus tehdään jo aikaisin keväällä ennen silmujen avautumista.

Alkuvuosina taimet kaipaavat peruslannoitteita. Keväällä annetaan typpipitoista ja syksyllä vähätyppistä ravinnetta, joka lisää niiden talvenkestävyyttä. Aikuisikäisiä koristepuita ei juuri tarvitse lannoittaa, sillä juuret hakevat maasta kosteuden ja kaipaamansa
ravinteet.

Lisätietoa: Inger Palmstierna: Puutarhan puut ja pensaat (Otava) ja Pentti Alanko: Koristepuut ja -pensaat (Tammi).

Teksti: Ulla Kervinen, Kotiliesi 8/2005.