Puutarha

Liljakukko on kaunis mutta kohtalokas pihan ja puutarhan salamatkustaja – näin torjut tuholaisen

Toimi keväällä nopeasti, niin liljakukko ei ehdi munia. Helposti tunnistettava aikuinen on vasta esimakua, toukat tekevät varsinaisen tuhotyön.

Liljakukko on uskomattoman kaunis kirkkaanpunainen koppakuoriainen, jota kukaan ei kuitenkaan halua ihailla omassa pihassaan tai puutarhassaan. Se on nimittäin liljakasveja syövä vieraslaji ja tuhoeläin, joka tekee hetkessä hävitystä, jos sitä ei pysäytä ajoissa.

Erikoistutkija Erja Huusela Luonnonvarakeskuksesta huomauttaa, että liljakukko lähtee talven jälkeen liikkeelle touko-kesäkuussa, kun ilma lämpenee noin 15 asteeseen.

Talvipiiloistaan esiin ryömivät liljakukot on parasta pysäyttää ennen kuin ne ehtivät munia, sillä lehtien alapinoilla varttuvat toukat kaivavat lehtiin ikkunoita, jotka tummuvat. Lehti nuutuu ja kuolee.

Lue myös: Sipulikukat leviävät koreaksi kukkamatoksi, kunhan valitset oikeat lajit oikeille paikoille – ja jätät tämän yleisen virheen tekemättä.

Liljakukko syö yleensä vain liljakasveja, mutta toisinaan sille maistuvat myös tulppaanit ja sormustinkukatkin. Se ahmii niin lehtiä, kukkia, nuppuja kuin mitä tahansa muitakin kasvin osia.

Huusela huomauttaa, että jos tuholaisia on paljon, liljat on kaluttu puhtaiksi ennen kuin ne ehtivät kukkia.

Liljakukko on helppo tunnistaa

Aikuinen on noin 6-8 millin pituinen otus, joka pistää silmään punaisen kiiltävän kilpensä vuoksi. Sillä on musta pää, jalat ja tuntosarvet.

Liljakukon munat ovat puolestaan huomaamattomampia, noin millin mittaisia punaisia ja pitkulaisia täpliä, jotka muuttuvat pikkuhiljaa ruskeiksi. Niistä kuoriutuu mustapäisiä, pitkulaisia oranssinsävyisiä toukkia, jotka suojautuvat vihollisiaan vastaan limalla ja ulosteella.

Sekä munat että toukat piilottelevat kasveissa lehtien alapinnoilla, joten kasveja on hyvä käännellä.

Jos silmä ei erota itse otuksia, liljakukon vierailun huomaa siitä, että liljojen lehtien reunoihin ilmestyy reikiä.

Lue myös Anna.fi: Juokseeko kodissasi sokeritoukkia? Näin inhottavista mutta vaarattomista ötököistä pääsee eroon – 6 vinkkiä.

Liljakukkojen torjunta on paras tehdä keväällä

Liljakukko on viime vuosina yleistynyt ja levinnyt kaikkialle Oulun korkeudelle asti. Se lentää puutarhasta toiseen ja matkustaa myös kasvien ja sipulien kyydissä, kun niitä siirretään.

Liljakukosta pääsee eroon pahaiten ns. mekaanisella torjunnalla eli keräämällä toukkia ja aikuisia keväällä varhaisessa vaiheessa.

Kerätyt otukset murskataan tai niiden päälle kaadetaan runsaasti kiehuvaa vettä. Samalla on hyvä pyyhkiä lehtien alapinnoilta rätillä mahdolliset munat pois.

Taimitarhoilla liljakukkoa myrkytetään ammattimaisin keinoin, mutta kuluttajille myrkkyjä ei enää myydä.

”Torjunta-aineiden käyttämistä on rajoitettu, koska niissä on aina se riski, että samalla tehdään haittaa muulle eliöstölle”, Erja Huusela toteaa.

Yksi käytännön torjuntakonsti on asettaa liljojen alle astia tai pyyhe. Kun kasvia heiluttaa, aikuiset liljakukot pudottautuvat maahan, josta ne on helppo kerätä.