Oletko jo kuullut no dig -menetelmästä? Puutarhurit kuhisevat nyt tästä uusvanhasta tavasta, joka saa inspiraationsa luonnosta – ja päästää lapion eläkkeelle

Luomupuutarhuri ja puutarhatoimittaja Heidi Haapalahti kertoo, miten trendikäs ja maata säästävä no dig -penkki syntyy. 

No dig -menetelmä on viime aikoina ollut kaikkien puutarhatrendejä seuraavien huulilla. Puhutaan no dig -viljelystä ja no dig -penkeistä. Sanapari tarkoittaa suomeksi ”ei kaivamista”.

Vaikka käytössä on uusi termi, kyse ei ole lainkaan uudesta asiasta. Tapa pohjautuu vanhaan luontoystävälliseen permakulttuuriin, jollaista on harrastettu myös kompostikateviljelyn nimellä.

Menetelmässä on kyse siitä, että lapio jätetään varastoon. Maata ei rikota. Sitä ei kynnetä eikä käännetä.

Luomupuutarhan saloihin vihkiytynyt luomupuutarhuri ja puutarhatoimittaja Heidi Haapalahti kertoo, että menetelmä jäljittelee luontoa. Metsään kasvaa uusia puita ilman, että joku kävisi siellä kyntämässä.

”Menetelmän suosio perustuu varmaan siihen, että se on varsinkin savimaassa tosi kätevää ja myös luonnonmukaista. Monelle on tullut yhä tärkeämmäksi viljellä maata niin, ettei samalla tuhoa sitä”, hän sanoo.

Lue myös: Permakulttuuri tavoittelee hallittua kaaosta – Tästä villiä luontoa imitoivassa viljelytavassa on kyse.

No dig -penkki valmiina

Permakulttuuritarhuri Ulla-Maija Takkunen on rajannut penkkinsä puunrungoilla. Kuva Heidi Haapalahden kirjasta Luomutarhuri. Kuva: Teija Tuisku

No dig -menetelmä omassa puutarhassa

Vuoden 2022 alussa ilmestyneessä Luomupuutarhuri-kirjassaan Heidi Haapalahti neuvoo rakentamaan no dig -penkin maan päälle näin:

  1.  Nypi näkyvät rikkaruohot ja levitä pohjaksi paksu kerros tiiviiksi pakkautuvaa maatuvaa materiaalia, esimerkiksi vaahteranlehtiä. Käsittelemätön pahvikin käy.
  2. Kasaa pohjan päälle vähintään 20-senttinen kerros oksia, keppejä ja risuja.
  3. Peitä oksakerros kasvijätteillä, kompostilla, vanhalla mullalla tai ylipäänsä eloperäisellä aineksella niin, että koko penkistä tulee noin puolen metrin paksuinen.
  4. Peitä koko komeus muutaman sentin paksuisella multakerroksella, esimerkiksi vanhalla puutarhamullalla. Kata lopuksi kasvisilpulla, heinällä tai oljella.
No dig -penkki

No dig -penkin pohja rakennetaan tiiviistä, hitaasti maatuvasta materiaalista, esimerkiksi päällystämättömästä pahvista, josta on poistettu mahdolliset teipit. Kuva kirjasta Luomutarhuri. Kuva: Teija Tuisku

Haapalahti huomauttaa, että permakulttuurin periaatteiden mukaan penkkiin käytetään kaikkea sellaista, mitä pihasta sattuu löytymään.

”Jos ei satu olemaan kompostia, sekaan voi laittaa ruohonleikkuujätettä, kuivuneita rikkakasveja, mitä tahansa maatuvaa orgaanista ainetta, joka lannoittaa kasveja.”

Pahvia näkee käytettävän pohjassa paljon, vaikkei se Haapalahden mielestä ole parasta mahdollista materiaalia.

”Permakulttuurin ajattelun mukaisesti pahvi kannattaisi ennemmin kierrättää, eikä sitä luonnossakaan ole, mutta jos ei satu olemaan käsillä muuta, pinnoittamattoman pahvin käyttäminen ei ole suuri synti.”

Penkki olisi Haapalahden mukaan hyvä tehdä syksyllä, jolloin tarhurilla on aikaa ja puista pudonneita lehtiä ja muuta kasvijätettä paljon. Kevään etuihin kuuluu toisaalta se, että komposti on täynnä tavaraa.

Penkki painuu kasaan ajan kuluessa, joten talvella painunutta penkkiä voi korjailla keväällä.

Lue myös Anna.fi: Näin aloitat laatikkoviljelyn! Laatikkoviljelyn perustaminen ja 5 muuta vinkkiä, joiden avulla nautit ensi kesänä oman laatikon satoa.

No dig -penkki saattaa näyttää risuiselta ja epäsiistiltä

Puutarhurilta maan säästämiseen perustuva menetelmä vaatii hiukan uudenlaista asennetta, etenkin jos tottunut ja tykästynyt kovin järjestelmälliseen tyyliin.

”Omista standardeista tai kontrollista täytyy uskaltaa vähän luovuttaa, koska penkkiin voi ilmestyä rikkaruohoja, ja monen silmään tällainen kohopenkki voi näyttää risuiselta ja epäsiistiltä.”

”Kyllä minä rikkaruohotkin nipsaisen pois, jos niitä ilmaantuu. No dig -penkistä ne irtoavatkin helposti nykäisemällä, koska maa pysyy katteen alla pehmeänä.  Ne voi jättää penkin päälle kuivumaan”, Heidi Haapalahti neuvoo.

No dig -penkkiä ei tarvitse kasvukaudella juurikaan hoitaa. Katteen ansiosta se pysyy kosteana, joten se ei vaadi yhtä aktiivista kastelemista kuin vaikkapa viljelylava.

Puutarhakuvissa no dig -penkin katteena näkee usein olkea. Se on kaunista, mutta ainakin kaupungeissa hankala löytää.

”Olki ei sinänsä olekaan katteeksi yhtä hyvää kuin vaikkapa nurmikkosilppu. Oljessa ei ole itsessään ravinteita, joten se vain peittää maata, pidättää kosteutta ja estää rikkakasveja pääsemästä penkkiin”, Haapalahti huomauttaa.

Avainsanat

Keskustelu

Olen kuullut jo 70-luvulla mutta silloin sitä kutsuttiin kateviljelyksi. Edelleenkin hyvä nimitys englanninkielisen sijaan mutta ehkä on hienompaa käyttää kansainvälistä nimitystä. Itselle se kertoo jotain toimittajan ammattitaidosta ettei osata tai haluta käyttää suomenkielistä nimeä asialle.

Olen jäävi ottamaan kantaa toimittajan ammattitaitoon, mutta jutun alussa todetaan tällä tavalla: ”Vaikka käytössä on uusi termi, kyse ei ole lainkaan uudesta asiasta. Tapa pohjautuu vanhaan luontoystävälliseen permakulttuuriin, jollaista on harrastettu myös kompostikateviljelyn nimellä.”

Joskus on hyvä tehdä juttuja uusillakin termeillä, koska ne saattavat olla niitä termejä, joiden kautta nuori sukupolvi tutustuu vanhoihin juttuihin. Ja kun katsoo esimerkiksi niitä termejä, joilla asioita haetaan googlesta, no dig on nykyisin ahkerasti käytössä.

T. Riikkam toimittaja

Kommentoi juttua: Oletko jo kuullut no dig -menetelmästä? Puutarhurit kuhisevat nyt tästä uusvanhasta tavasta, joka saa inspiraationsa luonnosta – ja päästää lapion eläkkeelle

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X