Päivänhatut kukkivat kuukausia

Keltakukkaiset päivänhatut (Rudbeckia) ovat kotoisin Pohjois-Amerikan preerialta. Ne kukoistavat, kun kasvupaikan olot muistuttavat auringonpaisteessa kylpevää ruohotasankoa.

Päivänhatut versovat myöhään keväällä, mutta kukkivat kauan syyskesällä. Ne suosivat tuoretta maata, mutta sietävät hyvin myös kuivuutta. Alustan täytyy läpäistä vaikeuksitta vettä.

Kolme komeaa päivänhattulajiketta

Sädepäivänhattu ’Goldsturm’ (Rudbeckia fulgida var. sullivantii) kukkii Etelä-Suomessa heinäkuun puolivälistä lokakuuhun. Kukinto koostuu mustista kehräkukista, joita kehystävät oranssinkeltaiset kehälehdet.

Sädepäivänhattu on vain 80 senttiä korkea ja jäykän pystyversoinen, joten se kestää hyvin tuulta ja sadetta. Lajike on melko talvenkestävä kasvaessaan läpäisevässä alustassa.

Syyspäivänhattu (Rudbeckia laciniata) on kestävä laji, joka leviää rönsyillä ja siementämällä. Se kasvaa noin 150-senttiseksi, muttei yleensä tarvitse tukea.

Syyspäivänhatun varret haarautuvat latvasta ja päättyvät keltaisiin, mustakupuisiin kukintoihin, jotka avautuvat elokuussa. Yksinkertaiset kukinnot kestävät sadetta paremmin kuin kerrannaiskukkaiset lajikkeet, joita sanotaan kultapalloiksi.

Kultapallo ’Goldball’ on saanut nimensä pyöreistä keltaisista kukinnoistaan. Se kukkii elokuun alkupuolelta syksyn ensipakkasiin.

Lajike on terve ja kestävä Lappia myöten. Yli kaksimetrinen kultapallo on kuitenkin tuettava seinän vieressäkin, eikä sitä kannata istuttaa tuuliselle paikalle.

Kultapalloiksi kutsutaan myös muita syyspäivänhatun kerrannaisia lajikkeita, kuten ’Goldquelle’. Tämä lajike ei kaipaa lainkaan tukea, sillä se on vain metrin korkuinen.

Lähde: Taimistoviljelijät ry, kuva: Jarmo Wright