Puutarha

Päivänkakkara kuuluu kesään – katso ohjeet päivänkakkaroiden istutukseen ja hoitoon!

Päivänkakkara yhdistetään kauneimpaan keskikesään ja pilvettömältä taivaalta helottavaan auringonpaisteeseen.

Puolisen metriä korkea päivänkakkara (Leucanthemum vulgare) kukkii kesäkuun puolivälistä pitkälle heinäkuuhun. Kauan kestävä ja runsas kukinta tuottaa paljon itäviä siemeniä, joiden avulla päivänkakkarat leviävät helposti uusille kasvupaikoille.

Lue myös: Neilikka kukoistaa pihalla ja maljakossa – katso hoito-ohje ja tutustu eri lajikkeisiin

päivänkakkara

Päivänkakkara: istutus ja hoito

Päivänkakkara sopii istutettavaksi puutarhaan 35 sentin välein, kunhan otetaan huomioon sen voimakas leviäminen.

Kasvi menestyy ohuehkossa, niukkaravinteisessa ja kuivassa multakerroksessa, myös tuore maaperä käy. Runsaasta lannoituksesta ei ole hyötyä, vaan se päinvastoin tekee varsista hontelot ja helposti lahoavat.

Päivänkakkara pitää auringosta, mutta se kasvaa myös varjoisammassakin paikassa. Varjoisa paikka voi vaikuttaa kasvin kasvuun ja kasvin värien voimakkuuteen.

Tavallista päivänkakkaraa ei tarvitse kastella. Kasvi on herkkä liikakastelulle, se voi nääntyä liikaan märkyyteen, jolloin sienitaudit ja tuholaiset voivat tuhota kasvin.

Päivänkakkara on kestävä perenna, joka talvehtii vihreinä lehtiruusukkeina. Ruukuissa kasvavat taimet kannattaa istuttaa avomaalle loppukesästä, antaa niiden talvehtia maassa ja nostaa keväällä ylös, jos ne haluaa istuttaa ruukkuun.

Isopäivänkakkara kukkii kahdesti

Isopäivänkakkara (Leucanthemum x superbum) on koristekasvi, joka muistuttaa paljon päivänkakkaraa. Isopäivänkakkara on nimensä mukaisesti päivänkakkaraa isompi, ja se saattaa kasvaa metrin mittaiseksi.

Isopäivänkakkarat kukkivat pitkään keskikesällä. Terälehtien lakastumisen jälkeen alasleikatut kasvit kukkivat vielä toistamiseen syyskesällä.

Isopäivänkakkaroita on useita lajikkeita. Niiden kasvualustan tulee olla hyvin vettä läpäisevä, 30–40 senttiä syvä ja keskiravinteinen. Isopäivänkakkarat istutetaan 30 sentin etäisyyksin ja jaetaan muutaman vuoden välein.

Vain 25-40-senttiset lajikkeet eli prinsessankakkarat istutetaan 25 sentin välein. Ne eivät kaipaa tukea, kun taas korkeimmat, noin metrin mittaiset, isopäivänkakkarat kaatuvat herkästi etenkin kasvaessaan liian ravinteikkaassa maassa.

Punainen päivänkakkara eli punapäivänkakkara on talvenarka

Punapäivänkakkara (Tanacetum coccineum) kuuluu nykyisin pietaryrttien sukuun. Kukkavarsineen noin 70 sentin korkuisen lajin pitkulaiset lehdet ovat pietaryrtin tavoin kapealiuskaiset.

Vaaleanroosa- tai karmiininpunakukkainen punapäivänkakkara on selvästi talvenarempi kuin valkokukkaiset päivänkakkarat, mutta näyttävä kukinta houkuttaa istuttamaan sitä aurinkoisten perenna- ja kesäkukkaryhmien väriläiskäksi.

Taimet sijoitetaan hyvin salaojitettuun kohopenkkiin 30 sentin välein.

Lähde: Luontoportti ja Plantagen

Juttua muokattu 5.8.2020: Juttua täydennetty.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Päivänkakkara kuuluu kesään – katso ohjeet päivänkakkaroiden istutukseen ja hoitoon!

Maikki Toivakasta

Minulla on punapäivankakkara menestynyt vuosia,ilmeisesti sama jota täälläpäin sanotaan krysanteemiksi on muuten jänisten herkkua.Valkokukkaistasen sijaan en ole saanut menestymään, penkit on multavat eikä vesi seiso, perennat yleensä on kasvaneet jakukkivat hyvin. Innostusta riittää aina laittaa uutta ja erilaista…

Marja

Minulla Kempeleessä punapäivänkakkarat ovat kukkineet joka kesä runsaasti, vaikken tee mitään niille. Ensin yritin siemenistä kasvattaa, ja lopputulos oli surkea. Sitten onnistuin saamaan muutaman taimen, josta levisi kasvusto. Meillä on jänisaita kaiken ympärillä. Omalla pihalla näkee sekä rusakon että metsäjäniksen ja vielä jonkin citykaninkin. Koiria on aivan liikaa, muttei niistä ole jäniksen vähentäjiksi.

Sinun täytyy kommentoidaksesi.