Puutarhatöiden kevät

Sammakonkutulautat ajelehtivat kiireettä lammella, jota ympäröi juuri lehteen puhjenneen metsän herkkä vihreä.

Satumainen hetki töiden jälkeen, virkistävä ilta-aurinkokylpy. Testaan koivujen väliin viritetyn riippukeinun. Voisin hyvinkin tottua siinä makoilemiseen. Aurinko pukee iltapukuun ympärikaivellun puutarhan.

Joka nurkalla notkuu lapio, talikko tai harava. Kottikärryt viettävät harvinaista lepohetkeä. Ne ovat kärränneet ahkerasti juolavehnän ja muita juuria kymmeniä kärryllisiä parhaina päivinä.

Työt edistyvät. Olemme peranneet kaivinkoneen syksyllä tasoittamaa aluetta rikkakasveista. Kun alkukeväästä tuijottelin aukeaa ja ankeannäköistä työmaata, olin vähällä menettää toivoni, mutta sitten sisuunnuin, kiipesin parimetrisen rikkakasvi- ja juurivoittoisen multavuoren päälle ja aloin vääntää.

Kahden viime viikon vapaahetket ovat menneet puutarhaa hoitaessa. Ruumiillisen työn rankkuudesta huolimatta, tai ehkä juuri siksi, on puutarhatyö parasta lepoa minkä tiedän. Sellaisen viisi tai kymmenen neliöitä rikkaruohoista maata kun päivittäin kääntää, tuntee eläneensä joka solullaan!

Voin kuvitella, että raskaan sarjan nyrkkeilijästä tuntuu ottelun jälkeen samalta kuin minusta rankan puutarhapäivän jälkeen. Nenärustoni on kuitenkin toistaiseksi eheä. Astuttuani kerran rautaharavan piikeille ja selvittyäni vammoitta, muistan laittaa sen turvallisesti seinää vasten!

Vihannesten valitsemista

En ole juurikaan kasvattanut vihanneksia ja juureksia. Se mikä kasvaa maan päällä on ollut tärkeämpää kuin se mikä kasvaa maan alla.

Rautakaupassa siemenostoksilla ollessani saivat keltaiset ja purppuraiset porkkanat minut kuitenkin innostumaan. Päiväunissa siintelevät amerikkalaisten puutarhalehtien suloiset aidatut vihannestarhat: kohopenkkejä, kukkia ja kaikenlaista kaunista syötävää.

Ostin sokerimaissin siemeniä, tilliä, persiljaa, korianteria, salaatteja, rucolaa, kurpitsaa, kesäkurpitsaa, valkosipulia, punasipulia ja pussikaupalla erilaisia herneitä. Ostin myös kuminaa, jota tässä pihapiirissä on kasvatettu joskus suuremmassakin määrin. Taloon muuttaessamme oli perähuoneessa kuusimetrinen kuminakuivuri.

Puutarhasta talteen kerätyt vahapavun ja ruusupavun siemenet olen jo kylvänyt sisälle – varmaankin aivan liian aikaisin. Esikasvatuksessa on papujen lisäksi tsinniaa, auringonkukkia, krassia, hajuherneitä, punatähkää, kivikkosuopayrttiä, koristetupakkaa ja iisoppia.

Kattiloista kukkaruukkuja

Puutarhassa tulee vastaan mitä kummallisimpia kasveja. Rikkakasveiksi en kaikkia ympäröivästä luonnosta puutarhaani pyrkiviä alueen alkuperäisiä kasveja haluaisi nimitellä. Minähän tässä kukkineni olen niiden ikiaikaisella reviirillä.

Navetan päädyn oli vallannut jäkälän oloinen tummanvihreä kasvi. Löysinkin kyseisen kasvin netistä.

Tämä pilkkunahkajäkälä oli levittäytynyt tiukaksi matoksi kaikkiin mahdollisiin paikkoihin, pienten kukantaimien juureen ja seinänvierustan soraan. Vaati melkoista sorminäppäryyttä irrottaa jäkälää pikkukukkasten ympäriltä.

Kasa alumiinisia perintökattiloita odottaa syleihinsä kesäkukkasia. Suuri vanha mehumaija pääsee kukilla koristettuna kaunistamaan kesäpihaa. Ruostuneesta parisängynjousistosta tulee seinäke köynnöskasveja varten.

Haluan kesän aikana rakentaa puutarhaan jotakin myyrien paljaaksi kuorimista puunrungoista. Niitä on nyt mukavasti saatavilla. Kuoritusta puusta saa hyvin säilyviä kukkakeppejä!

Olen puutarhaa peratessani istuttanut talteen kukkien taimia. Konnantatarin juuristo on palasissa pressun päällä. Parilta neliöltä saan jaettavaksi taimia parille kymmenelle.

Uneksin edelleen jättikuormasta rikkakasvitonta käyttövalmista multaa, mutta kuorma-autolla saa ajaa perille vasta kun kelirikkomerkit katoavat tien varrelta.

Puutarhassa kukkii vuohenjuuri, kaunokainen, esikko, pikkusydän, kevätlinnunsilmä, narsissi ja orvokki. Ja unelmissa sata muuta!

Kuvat: Matti ja Kaisi Koivumäki