Puutarha

Sannaliina alkoi slow flowers -viljelijäksi ja nyt hänen kotipihallaan kasvaa tuhansia tulppaaneja – tästä on kyse

Tiesitkö, että leikkokukkasi tuodaan Suomeen usein maailman toiselta puolelta? Slow flowers -filosofia pyrkii tekemään kukkabisneksestä vihreää.

Harmaa arki piristyy välittömästi, kun pöydälle nostaa kukkakimpun. Mutta kun neilikat ja ruusut lennätetään Suomeen Kolumbiasta asti, arjen luksuksella onkin vastuuton varjopuoli.

Vastaiskuna epäekologiselle kukkabisnekselle on syntynyt Slow Flowers Finland -yhteisö. Se koostuu suomalaisista pienviljelijöistä, jotka kasvattavat kukkia avomaalla luonnon rytmiä mukaillen.

Avomaalla kasvatettavien leikkokukkien viljely perustuu luontoa kunnioittaviin ja kestäviin viljelymenetelmiin. Tarkoituksena on siis tehdä kukkabisneksestä vihreämpää, kertovat yhteisöön kuuluvat viljelijät Sannaliina Mononen ja Maiju Koskela.

Lue myös: Kukka kuumaan veteen? Ei uskoisi, mutta tämä käsittely saa kukat kestämään – nappaa vinkki kestävän kukka-asetelman tekoon

Haasteena pohjoinen sijainti ja lyhyt kasvukausi

Alun perin filosofia on rantautunut Suomeen Yhdysvalloista. Mononen ja Koskela inspiroituivat Instagramin slow flowers -tileistä ja päätyivät niiden innostamina viljelijöiksi muutamia vuosia sitten.

”Yritin löytää uutta työtä puutarha-alalta, mutta kasvisten viljely ei kuulostanut kannattavalta bisnekseltä. Mietin, voisiko noista kukista löytyä työ, jolla voisi elättää itsensä”, Mononen kertoo.

Haasteena oli kuitenkin pohjoinen sijainti ja lyhyt kasvukausi. Sekä Mononen että Koskela osallistuivat amerikkalaisen Floret Flower Farmin virtuaaliselle kukkaviljelykurssille, josta he saivat rohkaisua siihen, että viljely voi onnistua missä tahansa.

Ja niin se on onnistunutkin. Siuntiossa asuva Mononen on erikoistunut erikoisiin tulppaaneihin, ja avomaalla kasvavat tuhannet tarhatulppaanit kukoistavat touko–kesäkuussa. Vihtiläisellä Koskelalla puolestaan on tuotantopeltoa, jossa kasvaa kaikenlaisia kukkalajeja daalioista kosmoskukkiin.

Tällä hetkellä yhteisöön kuuluu Suomessa noin 30 viljelijää. Osa myy kimppuja, osa myy tukkumyyntinä kauppiaille ja osa tekee hääsidontaa. Kuka tahansa voi alkaa viljelijäksi, mutta yhteisöön otetaan lisää jäseniä kerran vuodessa.

”Ainoat kriteerit ovat, että viljely olisi kaupallista toimintaa ja kyseessä ei olisi itsepoimintapelto, jolloin kukan laatua ei voida taata.”

Lue myös: Kuivakukat ovat taas trendikkäitä – näin keräät, kuivaat ja säilöt herkät kukkaset 

Filosofiaa voisi verrata eettisesti ja lähellä tuotettuun ruokaan

Lähituotanto on tervetullutta kukka-alalle, joka on erittäin tehotuotettua. Kukkien tehotuotannossa käytetään esimerkiksi valtavat määrät myrkkyjä, joille altistuu työntekijöiden lisäksi luonto.

”Maailma ei kukilla pelastu, mutta slow flowers pyrkii siihen, että leikkokukka-ala ei olisi niin vahingollinen, mitä se todellisuudessa on. Moni ei ole tietoinen siitä, miten viherpesty ala on niin eettisesti kuin ympäristönkin kannalta”, Mononen sanoo.

Usein leikkokukkia tuotetaan esimerkiksi Etelä-Amerikassa, josta kimput lennätetään Suomeen.

”Se ei ole kestävää, että Suomen leveyspiireillä kulutetaan muualta tuotuja leikkokukkia talven ympäri.”

Slow flowers -tuotanto on lähellä ja paikallista. Viljely kunnioittaa ympäristöä, koska siinä ei käytetä esimerkiksi isoja kasvihuoneita, myrkkyjä tai sähköä.

Etuna on myös se, että lähiviljely mahdollistaa sellaisten näyttävien ja erikoisten kukkalajien kasvattamisen, jotka eivät kestä pitkiä kuljetusmatkoja, koska niiden maljakkokestävyys on lyhyt.

Kysy eettisiä kukkia omalta kukkakauppiaalta

Yhteisön nettisivuilta pääsee tarkistamaan listan pienviljelijöistä ja sen, missä päin Suomea he sijaitsevat. Monella viljelijällä on omia kauppoja, joista kukkia voi tilata.

”Omaa kukkakauppiasta voi myös hieman tökkiä ja pyytää, voisiko myyntiin saada parempia vaihtoehtoja”, Mononen sanoo.