Tainan puutarhassa on niin monta lajia, ettei hän jaksa enää laskea: "Olen onnellinen, että keksin tämän harrastuksen" – katso kuvat rehevästä puutarhasta!
Keräilyn vimma on ajanut Taina Laihon hankkimaan uusia taimia mertenkin takaa. Kokeilevaa tarhuria kiinnostavat kasvierikoisuudet, joita ei joka mökin pihalla näy.
Puutarhassa oli vain kaksi kukkapenkkiä, kun Taina Laiho parikymmentä vuotta sitten muutti miehensä Martti Westerlundin luokse. Raaseporilainen rinnetontti kasvoi nurmikkoa, vanhoja puita ja koriste- ja marjapensaita.
Maalaistalon tytär paloi halusta jatkaa puutarhaharrastustaan.
”Aluksi en halunnut tänne isoja puita, mutta jossain vaiheessa mieli muuttui. Koska puutarhamme sijaitsee etelärinteessä, ilman varjostavia kasveja tänne nääntyisivät sekä ihmiset että kasvit.”
Erikoisuudet kiinnostavat
Nyt rehevässä puutarhassa kasvaa niin monia lajeja ja -lajikkeita, että Taina ei ole jaksanut enää pitkään aikaan laskea niiden määrää.
Hän tunnustautuu kasvien keräilijäksi, eikä intohimoiselle harrastukselle näy loppua.
”Istutan kasvit sinne, mistä sopiva paikka löytyy. Kun tarpeeksi paljon istuttaa, paikka alkaa näyttää lopulta kivalta”, Taina naurahtaa.
Lempikasveja ovat olleet pionit, saniaiset, koiranhampaat, valkovuokot, kolmilehdet, esikot ja monet muut. Kurjenpolvien ja jouluruusujen keräily piti lopettaa, kun ne alkoivat levitä liikaakin.
”Kasvien maailma on niin laaja, että aina löytyy uusi ihastuksen kohde. Puutarhanhoitajan makukin muuttuu vuosien varrella.”
Kokeilevaa tarhuria kiinnostavat ennen kaikkea kasvierikoisuudet. Taimia hän on metsästänyt ulkomaita myöten. Etelämpää tuotujen taimien talvehtiminen ei meillä ole itsestään selvää.
”Japaninvaahterat nostan syksyllä kasvihuoneeseen. Usein siellä viettävät talven myös istutuspaikkaansa vielä etsivät taimet. Keväällä kasvihuoneessa kasvatan vahvat kesäkukantaimet.”
Lue myös Anna.fi:stä: Mindfulnessia parhaimmillaan! Suomalaiset kertovat, mikä puutarhanhoidossa on parasta
Kastelukannu käytössä
Maaperä on sekoitus hietaa ja peltomultaa, joka tiivistyisi kivikovaksi ilman jatkuvaa maanparannusta.
Istutukset saavat kasvuvoimansa kompostista ja hevosenlannasta. Keväisin Taina lannoittaa perennoja veteen liuotetuilla kananlantarakeilla. Koska puutarha viettää etelään, se kaipaa helteillä kastelua. Kastelukannut odottavat valmiina miehen rakentamassa telineessä.
Vain syyspimeän kuukausina puutarha ei pyöri hoitajansa mielessä. Kun viimeiset kukkasipulit ovat maassa, on hetki hengähtää. Heti vuoden vaihduttua alkaa kuitenkin kevätkylvöjen suunnittelu – ja mieli palaa takaisin puutarhaan.
”Olen onnellinen, että keksin tämän harrastuksen – tai oikeastaan tämä harrastus löysi minut. Ilo puutarhasta matkoineen ja -ystävineen on korvannut uhraukset moninkertaisesti.”
Juttu on julkaistu alun perin Kotiliedessä 17/18.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Tainan puutarhassa on niin monta lajia, ettei hän jaksa enää laskea: "Olen onnellinen, että keksin tämän harrastuksen" – katso kuvat rehevästä puutarhasta!