Puutarha

Vaativana kasvina tunnetun mesimarjan kasvatus onnistuu kotipuutarhassakin – poimi asiantuntijan vinkit ja nauti ”rubiinimarjan” hienostuneesta mausta

Mesimarja on harvinainen herkku, jota ei löydy vielä monesta pihasta. Katso asiantuntijan vinkit, joilla mesimarjan kasvatus, istutus ja hoito sujuvat.

Mesimarja eli maamuurain (Rubus arcticus) on harvinainen herkku, jota on viljelty vain vähän, sillä kasvi tunnetaan herkkänä lehtihomeelle ja vaatii ristikkäispölytyksen. Lajikejalostus ja uudet viljelymenetelmät parantavat kuitenkin satoisuutta, joten mesimarjan kasvatus ei ole enää niin vaikeaa kuin ennen.

Mesimarjaan perehtynyt tutkimusprofessori Saila Karhu Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo, mitä pitää huomioida, jos mesimarjan kasvatus kiinnostaa.

Lue myös: Vadelman istutus, kasvatus ja leikkaus: Näin vadelmapensas ja muut vadelmakasvit menestyvät!

Mitkä ovat mesimarjan kasvuvyöhykkeet?

Ruohovartinen, 10–25 senttiä korkea, mattomaisesti leviävä perenna on vaaleanpunaisine, ruusunpunaisine tai sinipunaisine kukkineen myös kaunis koristekasvi puutarhaan. Mesimarja kukkii kaksi kertaa kesässä, ensimmäisen kerran touko–kesäkuussa ja vähäisessä määrin loppukesällä elokuussa.

Viljeltävien lajikkeiden kerrotaan sopivan kasvuvyöhykkeille I–VI. Kosteasta tykkäävä mesimarja menestyy kuitenkin paremmin pohjoisessa kuin eteläisessä Suomessa. Runsain sato tulee Oulun eteläpuolen ja Savon välisellä korkeudella.

”Tutkijat ovat osoittaneet, että mesimarjan siitepöly ei oikein tahdo itää eteläisillä alueilla, koska päiväsaikaan on liian kuivaa”, Saila Karhu sanoo.

mesimarjan kasvatus
Luonnonvaraisesti mesimarjaa kasvaa lähes koko Suomessa, vaikka yksittäiset esiintymät ovatkin pieniä. Kuva: iStockphoto

Missä mesimarjan kasvatus kannattaa tehdä?

Mesimarjaa viljellään mansikan tapaan sekä avomaalla että tunneleissa ja amppeleissa. Mesimarja viihtyy parhaiten multavassa ja hikevässä hietamaassa. Kasvualustan olisi hyvä olla hapan ja kuohkea, mutta mesimarja ei ole happamuuden suhteen kuitenkaan kranttu.

Paras istutusajankohta mesimarjalle on syksy tai alkukevät. Avomaalla kasvupaikka kannattaa valita puolivarjoisalta alalta, jotta paahtava aurinko ei kuivata mesimarjaa liikaa.

Hento mesimarja ei pärjää kilpailussa rikkakasveille, joten kasvualustan tulee olla rikkakasviton.

”Ensimmäisenä vuonna on hyvä laittaa joku kate, esimerkiksi pahvikate, jotta rikkakasvit pysyvät loitolla. Muovikate ei sen sijaan ole hyvä, sillä maavarret eivät pääse kehittymään muovin alla. Lisäksi kotipuutarhoissa tulisi pyrkiä eroon muovista”, Saila Karhu sanoo.

Myöhemmin rikkakasveja tulee kitkeä taimen tyveltä etenkin alkukesästä, jotta pörriäiset löytävät kukat ja pölyttävät ne. Mikäli pölytys jää vaillinaiseksi, eivät marjan kaikki osahedelmät kehity, ja marjoista tulee epämuodostuneita.

Miten mesimarjan istutus onnistuu?

Mesimarja on itsesteriili kasvi eli se vaatii hyönteispölytyksen lisäksi ristipölytyksen tuottaakseen satoa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että eri lajikkeita tai luonnonkantoja on oltava viljelyssä vähintään kaksi.

”Yhdessä amppelissa on oltava kaksi eri lajiketta. Jos lajikkeita on vain yksi, mesimarja kukkii kauniisti, mutta marjoja ei tule ollenkaan tai niitä tulee vain hyvin vähän”, Saila Karhu sanoo.

Myös avomaalla eri lajikkeet tai luonnonkannat tulee istuttaa lähekkäin. Koska mesimarja leviää voimakkaasti maanalaisten juurakoiden avulla, sopiva taimien istutusväli on noin 30–40 senttimetriä. Istutuspaikassa kannattaa huomioida mesimarjan liikkuvainen luonne.

”Mesimarja vaeltaa. Se ei halua kasvaa samassa paikassa montaa vuotta, vaan siirtyy maavarsien avulla eri kohtaan kasvamaan. Jos taimen istuttaa naapurin ja oman tontin rajalle, voi hetken päästä käydä niin, että naapurilla on mesimarjaa ja itsellä ei”, Karhu sanoo.

Tästä syystä kasvustoa voi joutua uusimaan vuosien mittaan istuttamalla juurakkoa uuteen paikkaan. Juurakkoa voi siirtää syksyllä tai keväällä, mutta ei keskellä kesää. Tällöinkin on huomioitava, että uuteen paikkaan istuttaa vähintään kahden eri lajikkeen juurakoita.

Jotta taimista tulee voimakkaita, istutusvuonna olisi hyvä nyppiä ensimmäiset kukat. Silloin taimi satsaa juurtumiseen ja tuottaa paremmin satoa tulevina vuosina.

Mesimarjan hoito: näin kastelet ja lannoitat

Luonnossa kosteikoissakin kasvava mesimarja tykkää tasaisesta kosteudesta, joten multaa ei saisi päästää kuivahtamaan. Koska mesimarja on alun perin luonnonkasvi, se on tottunut vaihteleviin sääolosuhteisiin. Sitkeä kasvi toipuu kuivuudesta useimmiten hyvin ison juuristonsa avulla. Yleensä nuukahtaneiden maanpäällisten kasvustojen tilalle nousee uutta kasvustoa.

Avomaalla mesimarja hyötyy tihkukastelusta, mutta sadetusta kannattaa antaa vain puolen tunnin ajan keskipäivän aikaan. Jos kasvustoja kastelee liikaa, on riskinä sadon pilaava lehtihome tai harmaahome.

Jatkuva sadetus voi lisäksi haitata hyönteisten liikkumista ja vaikuttaa pölytyksen onnistumiseen ja siten satoon.

Mesimarjaa lannoitetaan keväällä, mutta sille voi tarvittaessa antaa kastelulannoitetta muutaman kerran myös kesällä. Elokuun alun jälkeen kasvia ei tule enää lannoittaa.

Mesimarja ei tarvitse kasvaakseen vahvoja lannoitteita. Luken Saila Karhu neuvoo käyttämään tavallista puutarhalannoitetta tai happamaan maan kasveille, kuten pensasmustikalle tai perunalle, tarkoitettuja kalkitsemattomia lannoitteita.

”Jos sille antaa liikaa typpilannoitusta, lehdet voivat kasvaa hyvin rehevästi, mutta silloin satoa ei saada ollenkaan.”

Lue myös Annan juttu: Saskatoon on oikea supermarja – 5 syytä, miksi se on hyvä lisä ruokavalioo

Mesimarjan satokausi alkaa heinäkuussa

Mesimarjan satokausi alkaa tavallisesti heinäkuun puolivälissä ja kestää elokuun loppuun. Parhaimmillaan kasvusto tuottaa satoa noin puoli kiloa per neliömetri. Keskimääräinen sato on kuitenkin huomattavasti pienempi, noin 100–300 grammaa neliöltä.

Marjan väri ei ole tasainen, vaan voi vaihdella lajikkeesta riippuen tasaisen punaisesta, kellertävään ja vihertävään. Väri ei siis kerro välttämättä mitään marjan kypsyydestä.

”Kypsä marja on mehevä ja osahedelmiltään hieman pehmeäpintainen. Jos marja on kova ja kiinteä, se on yleensä vielä raaka”, Saila Karhu neuvoo.

Toisin kuin vadelma, mesimarja ei irtoa kannasta nykäistäessä. Siksi se poimitaan kantoineen.

Kommentoi

Kommentoi juttua: Vaativana kasvina tunnetun mesimarjan kasvatus onnistuu kotipuutarhassakin – poimi asiantuntijan vinkit ja nauti ”rubiinimarjan” hienostuneesta mausta

Sinun täytyy kommentoidaksesi.