Piia Virtanen osti Pikku Kakkosen Ransun synnyintalon: "Rock'n'roll -henkinen fiftarisisustus hiipi yläkertaan"
Piia Virtanen osti perheineen lapsuudensankarinsa Ransu Karvakuonon synnyintalon. Remontti tuntui välillä toivottomalta, mutta lopputulos hivelee silmää.
”Ajoimme tämän talon pihaan ensimmäisen kerran ankeana syyspäivänä viisi vuotta sitten. Kummitusmaista rakennusta ympäröivät jättimäiset kuuset, osa niistä kasvoi seinissä kiinni. Jussin löytämässä myynti-ilmoituksessa oli ollut entisestä kaupparakennuksesta vain yksi kuva, ja autossa istuessani mietin, että en ikinä halua tänne asumaan.
Toivuttuani ensijärkytyksestä lähdin kuitenkin katsomaan taloa uudelleen Jussin houkuttelemana. Tällä kertaa pääsimme sisälle saakka.
Heti kynnyksen yli päästyämme tajusin, että paikkamme on täällä. Nyt uskon, että talon tunnelmaan voi rakastua, näyttääpä se miltä tahansa.
Meitä viehätti talon sijainti keskellä luonnonrauhaa mutta lähellä Heinolaa ja Jyväskylää ja sen kehno kunto. Sellaiseen olisi helppoa maalata pensselillä oman kodin värit.
Toivottomat hetket remontin keskellä
Remontti ei meitä pelottanut. Meidän molempien jääräpäisyydellä ja timpurintaidoilla voi kirjaimellisesti kaataa seiniä ja rakentaa tilalle uusia.
Lähinnä jännitimme, mitä kaikkea vuonna 1975 tehdyn remontin jäljiltä paljastuisi. Onneksemme pystyimme palauttamaan pintoja ennalleen löytämättä suuria yllätyksiä.
Ensimmäiseksi saivat lähteä kuuset talon ympäriltä. Niiden kaatamiseen tarvitsimme ulkopuolista apua, ettei vahinkoja tapahtuisi. Puiden kaatamista seurasi kahdeksan viikon remontti, minkä jälkeen jätimme vuonna 1968 rakennetun mineriittitalon Heinolassa ja muutimme Sysmään.
Kärräsimme Jussin kanssa vaihtolavalle tuhansia kiloja lastulevyjä ja muovimattoja sekä vähemmän viehättävät keittiökalusteet. 70-luvun villit sävyt sekä kaikkein kamalin vihreän ja oranssin liitto saivat lähtökäskyn.
Pölyn, romun ja levynpalasten keskellä koimme toivottomimmat hetket koko remontissa.
Nukketeatteri, maalaiskauppa ja pankin sivukonttori
Talon tarina on hauska. 1930-luvulla meidän nykyisessä makuuhuoneessamme toimi maalaiskauppa, josta sai ostettua vaikka traktorin niin halutessaan. Täällä oli myös pankin sivukonttori.
Onkiniemen kauppa toimi vuoteen 1973 saakka. Sen jälkeen Eevaliisa Holma-Kinnunen piti täällä nukketeatteria kymmenen vuoden ajan. Vanha kauppatila oli silloin nukkeateljee, jossa saivat alkunsa Karvakuonot Ransu, Eno Elmeri, Riku ja muut. Alakoulun opettajana toiminut Eevaliisa loi nuket ensin opetustarkoituksiin.
Hassuinta on se, että olen käynyt nukketeatteriesityksessä tässä talossa päiväkodin kanssa. Hämärästi muistan meidät vastaanottaneen tyylikkäästi pukeutuneen nukketaiturin.
Elämän jälki saa näkyä
Muovimattojen ja vanerin alta saimme esiin kauniit lautalattiat. Vain yhden huoneen lattian jouduimme uusimaan, mutta jäljelle jääneet purkulaudat käytettiin tarkasti muiden huoneiden lattioiden paikkaamiseen.
Lattioiden pinta hiottiin vain kevyesti, jotta menneen elämän jättämä jälki jäisi näkyviin. Kauppahuoneessa näkyvät yhä kauppiaan jalkojen alla muodostuneet painaumat.
Ulkovarastosta kannettiin takaisin sisälle vanhat, puiset väliovet. Ne kunnostin yksitellen ensin hiomalla ja sitten maalaamalla. Ikkunat oli vaihdettu 1970-luvulla, joten niitä ei kannattanut säästellä. Olemmekin vaihtaneet niitä uusiin ja samalla vähentäneet niiden määrää.
Pönttöuunien kunnostuksessa auttoi isäni. Hän muurasi tulipesät uudelleen peiliä apuna käyttäen. Äitini taas maalasi ainakin kilometrin seinien puolipaneeleita. Ne laitettiin, jotta sähköjohtojen vedot saatiin piilotettua.
Fiftarisisustus rock’n rollilla maustettuna
Sisustuksessa haluan kunnoittaa talon mukana tulleita hilpeitä Karvakuonoja, joista jokaiselle on paikkansa täällä. Leikkisää tunnelmaa päädyimme korostamaan myös kodin seinillä.
Salista löytyy ruusuisia tapetteja ja keittiössä juodaan aamukahvia iloisten pallojen ympäröimänä. Punaiseksi maalattu pönttöuuni on kuin paloposti, eikä sitä voi ohittaa hymyilemättä.
Raikas fiftarisisustus maustettuna rock’n rollilla on hiipinyt yläkertaan meille rakkaan autoharrastuksen mukana.
Ruudullinen muovimatto arvelutti hiukan ennen asennusta: mietin onko se liian rauhaton. Yllättävää, miten hyvin se sopii taloon voimakkuudestaan huolimatta. Lattian pariksi uskalsin maalata punaiseksi sekä katolle nousevan piipunmuurin että Elsan valtakuntaan johtavan välioven.
Mielestäni talon tarinaa korostaa se, että koko sisustuksen mukana ei kulje tasainen värimaailma tai tyyli.
Talonrumiluksesta joutsen
Huonekalumme eivät suinkaan ole löytyneet hetkessä. Osan niistä olimme hankkineet jo ennen tänne muuttamistamme. Kerroksellisuus syntyy niiden tarinoista. Hauskaa, miten ystävätkin tietävät jo kysellä, olisiko meillä täällä kauppalassa tarvetta jo vähän väsyneille huonekaluille.
Yläkerran aulan kalusteet on koostettu ystäviltä ja tuttavilta saaduista aarteista. Teen usein löytöjä myös kirpputoreilta ja antiikkihalleista. Usein muokkaan huonekaluja maalaamalla ne kodin sävyihin sopiviksi.
Näiden vuosien aikana talorumiluksesta on kuoriutunut joutsen. On onni, että saamme jättää tähän taloon omat kädenjälkemme. Seuraavaksi suunnitelmissamme siintää yläkerran kylpytiloihin tehtävä remontti. Odotettavissa on siis lisää purkutöitä ja uudelleen rakentamista.”
Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 1/17.
Kommentoi
Kommentoi juttua: Piia Virtanen osti Pikku Kakkosen Ransun synnyintalon: "Rock'n'roll -henkinen fiftarisisustus hiipi yläkertaan"
Haluan peruuttaa Kotiliesi lehden.