Sisustus

Sukumökin raikastus

Sisarusten yhteinen perintömökki sai uuden ilmeen, jossa myös vanhalla on sijaa. Valkoiset maalipurkit ilmestyivät mökkiin salaa, mutta lopputulos miellyttää kaikkia.

Mökin ilme raikastui valkoisella maalilla, kuva: Jorma Marstio, copyright: Otavamedia

No hei mökki! hihkaisee Anne Vikman itsekseen jo autossa, kun mökki tulee hiekkatieltä näkyviin. Takana pöllyävän tien taakse jää hektinen Helsinki ja kaupungin koohotus. Mökillä vesi haetaan ämpärillä kaivosta ja astiat pestään käsin, elämäntyyli muuttuu omanlaiseksi. - Haluan, että mökillä on askareita jotka määrittävät arkea, siitä tulee ihana fiilis.

Pihalla tuoksuu ruoho, on idyllisen hiljaista ja rauhallista. Mutta ennen kuin Anne pystyy istumaan alas sitä haistelemaan, täytyy tavarat kantaa sisään ja tarkistaa että mökillä on kaikki niin kuin pitääkin.

Ja kun Anne vihdoin istahtaa terassituolille, viereisestä koivumetsästä lompsii isoissa kumisaappaissaan naapurin isäntä Leo vaihtamaan tutun mökkivieraan kanssa kuulumisia. - Leo on ihana, hän on auttanut meidät monesta pinteestä. On vedetty traktorilla autoa mudasta, lainattu tikkaita ja muita työvälineitä, välillä olemme saaneet yllätykseksi puukuorman kotiovelle, Anne kertoo hymyillen.

Kymmenen vuoden roinat roskiin

Annella ja hänen veljellään, mökin toisella omistajalla Janne Purovuolla on pitkä historia Kitun kylällä. Mökki on rakennettu heidän isovanhempiensa kesämökin paikalle.

Tältä mökki näytti ennen remonttia, kuva: Jorma Marstio, copyright: Otavamedia

Näillä mannuilla on leikitty muiden kylän lasten kanssa kesät, lomat. Naapurin Siiri-tädillä käytiin opettelemassa mattojen kutomista liiterissä ja maito haettiin tonkassa naapurustossa toimivalta maitotilalta. Ruoka-aikoina juostiin mummon sopalle jälkiruoan eli talkkunavellin toivossa, joskus jopa jätskin. - Elämä oli yhteisöllistä. Sittemmin kylä on hiljentynyt maatalouden osalta ja nyt täällä käy joitakin mökkiläisiä, Anne kertoo.

Sisarukset päättivät ostaa vanhempiensa vanhan kesämökin vuonna 2012. - En ollut käynyt täällä äitini kuoleman jälkeen, kymmeneen vuoteen. Paikka oli minulle rakas, mutta muistot äidistä olivat liian raskaita kohdata. Vihdoin tulin ystäväni kanssa ja mökillä odotti kaaos. Janne ei ollut yksin jaksanut huolehtia kaikista asioista.

Mökiltä vietiin paljon tavaraa kaatopaikalle, mutta myös joitain vanhoja aarteita säästettiin, kuva: Jorma Marstio, copyright: Otavamedia

Kaikki nurkat olivat täynnä kaupunkikodeista raahattua ylimääräistä tavaraa; grillejä, jääkaappeja, vaatteita, astioita, pöytiä ja tuoleja. Siitä alkoi iso muutos. Tavaraa vietiin kaatopaikalle kolmen peräkärryllisen verran.

Jotain sai myös jäädä. Isoisän maalaama vanha senkki tuli esiin tavararöykkiön alta. Se sai huoneesta kunniapaikan. Maalaamaton senkin yläosa löytyi vanhan mökin ullakolta ja se nostettiin alkuperäiselle paikalleen. - Muistan, että olen pienenä mennyt senkin alle ukkosta piiloon. Senkki odottaa nyt entisöintiä ja palvelee vanhojen astioiden säilytyspaikkana.

Vaivihkaa valkoiseksi

Siivotun mökin tilavuus sai Annen haaveilemaan uudesta sisustuksesta ja maalaamisesta.

Valkoista rakastava Anne sai veljeltään tiukan ohjeistuksen mökin maalaamisesta: - Tästä ei sitten tule valkoista.

Pikkuhiljaa totuus valkeni Jannelle, kun nurkkiin alkoi ilmaantua valkoisia maalipurkkeja. Maalit piti käyttää ja yhden pitkän viikonlopun aikana mökki maalattiin. Kellertävä hämy vaihtui valoisaan ja moderniin valkoiseen. - Yllätyksekseni Janne tykkäsikin siitä, Anne hymyilee ilkikurisesti.

Anne Vikman pitää valkoisesta väristä, kuva: Jorma Marstio, copyright: Otavamedia

Janne sai myös valita verhot korkeisiin ikkunoihin viidestä Annen antamasta vaihtoehdosta. - Verhot tuovat väriä ja nykyaikaa mökkiin. Kuitenkin ne ovat tarpeeksi mökkimäiset.

Kun verhot oli ripustettu, Anne sytytti takkaan tulen, kaatoi lasiin punaviiniä ja istui sohvalle. - Istuin siinä pitkään ja vain ihailin sitä valoa ja raikkautta. Mietin ja ihmettelin, miten huiman muutoksen voi saada aikaan maalaamisella ja tavarasta luopumisella. Tätä ei voisi uskoa samaksi tilaksi.

Rakas puuhastelulista

Lista seuraavista projekteista on jo valmiina. Sauna täytyy kunnostaa, mökki maalata ulkopuolelta, pihaan rakentaa rauhoittumispaikka ja toinen terassi grillaamista varten. Hommat tuovat hymyn emännän huulille. - En osaisi olla vaan paikallaan tai maata sohvalla, puuhastelu on kivaa.

Kun mökkiviikonloppu on ohi, haikeus tarttuu emäntään. Mökiltä on vaikeaa lähteä ja siihen on omat rutiininsa. - Kun olen jo auton ratissa ja kääntynyt hiekkatielle, katson vielä kerran taakseni, kuin varmistaakseni että se on siellä. Sellaisena kuin muistan.

Juttu on julkaistu Kotiliedessä 17/14.

Teksti: Marita Kouhia Kuvat: Jorma Marstio/Otavamedia

Kommentoi

Kommentoi juttua: Sukumökin raikastus

Sinun täytyy kommentoidaksesi.