Huippukokki Anu jätti New Yorkin, muutti Naantaliin sukutilalle ja löysi unelmiensa miehen

Huippukokkina työskennellyt Anu nautti cityelämästä. Mutta kun mittariin tuli 30 vuotta, hän alkoi haaveilla, että voisi astua kotiovesta ulos suoraan omalle pihalle. Ja sitten tuli Heikki, joka sekoitti pakan vielä kerran.

Vielä reilut kymmenen vuotta sitten Anu Vaissi-Harismaan, 44, elämä oli aivan erilaista kuin nyt. Tarmokas kokki teki pitkää päivää helsinkiläisten fine dining -ravintoloiden keittiöissä, palasi yömyöhään keskusta-asuntoonsa ja ehti seuraavana aamuna hädin tuskin olla pari tuntia vapaalla, kun oli taas jo lähdettävä töihin.

Muutamaan otteeseen uranosteessa oleva keittiöalan ammattilainen kävi kartuttamassa kokemustaan myös New Yorkin Manhattanilla sekä rikkaille amerikkalaisille suunnatussa golf-hotellissa Pohjois-Irlannissa.

Nyt Anun päivät täyttyvät toisenlaisesta kiireestä. Suvun maatila Tammisto Naantalissa on Anun käsissä muuttunut huolella hoidetuksi majoitus- ja juhlapalveluyritykseksi.

”Tykkäsin cityelämästä, mutta vähitellen aloin kaivata sitä, että voisin astua ovesta omalle pihalle. Kerrostalossa asuminen tuntui vaikealta, varmaan siksi, että juureni ovat maalla”, Anu kertoo.

Täällä asuvat

Anu Vaissi-Harismaa, 44, ja Heikki Harismaa, 63, kissat Herpertti ja Helka. Anu emännöi sukutilallaan Tammistossa majoitus- ja ­juhlapalveluyritystä. Maanviljelijä Heikki pyörittää Rymättylässä omaa yritystään.

Koti

Vuonna 1868 rakennettu 360 neliön talo ­Rymättylässä. ­Heikin vanhemmat ­ostivat Raulahden tilan 1970, ja Heikki tuli isännäksi 2007. Anun ­lapsuudenkoti, vuonna 1916 rakennettu ­Tammisto ­Naantalissa, toimii ­yrityskäytössä.

Anu oli muuttanut 17-vuotiaana pois kotoa, opiskellut kokiksi ja myöhemmin myös hotelli-, ravintola- ja suurtalousalan esimieheksi.

Anun äiti Pirkko Vaissi oli aloittanut majoitustoiminnan Tammiston tilalla jo 1990-luvulla. Kun hän alkoi lähestyä eläkeikää, eikä sukutilalle ollut tiedossa jatkajaa, Anu päätti palata maalle kesän ajaksi 2008. Koeaika jäi muodollisuudeksi, eikä paluuta ole tarvinnut sen jälkeen miettiä.

Anun lapsuudenkoti, vuonna 1916 rakennettu Tammisto Naantalissa, toimii nykyään pelkästään juhla- ja majoituskäytössä. 

Anun lapsuudenkoti, vuonna 1916 rakennettu Tammisto Naantalissa, toimii nykyään pelkästään juhla- ja majoituskäytössä. Kun Anu ja Heikki rakastuivat, Anu muutti asumaan Rymättylään Heikin kotitilalle.

Lampaat Tidii, Rilla ja Tadaa toimivat Tammiston vieraiden kesälemmikkeinä.

Lampaat Tidii, Rilla ja Tadaa toimivat Tammiston vieraiden kesälemmikkeinä.

”Muistan vielä tarkkaan hetken, jolloin tajusin, mistä onni löytyy. Leikkasin Tammiston pihalla ruohoa, kun tuli yhtäkkiä voimakas tunne, että tänne minä kuulun”, Anu kertoo.

Anu remontoi synnyinkotinsa viimeistä piirtoa myöten uudelleen. Työnkuva laajeni kokista emännäksi, jonka työpäiviin kuuluu ruoanlaiton lisäksi myös siivousta, kiinteistönhuoltoa, markkinointia ja vieraiden kanssa seurustelua.

Lue myös: Kalevi osti kartanon kysymättä vaimoltaan – kaupat tehtiin uimahallin porealtaassa: ”Ihan tähän en ollut varautunut”

”Etukäteen en osannut kuvitellakaan, miten paljon työtä pelkästään 400-neliöisen talon lamppujen vaihtaminen vaatii. Aina kädessä on vääränlaisella kannalla varustettu lamppu juuri kyseiseen valaisimeen”, Anu päivittelee.

Anu huolehtii töissä siitä, että vieraille on tarjolla herkullista syötävää.

Anu huolehtii töissä siitä, että vieraille on tarjolla herkullista syötävää.

Tammiston eteisaulassa on vanha runokirja, josta Anu valitsee esiin kauniin runon aina vuodenajan mukaan.

Tammiston eteisaulassa on vanha runokirja, josta Anu valitsee esiin kauniin runon aina vuodenajan mukaan.

Rakkaus paljasti hauskoja yhteensattumia

Aika pian muuton jälkeen Anulle alettiin vihjailla, että hän tarvitsisi tilalle isännän. Kävi kuitenkin niin, että löytyi isäntä, jolla oli tila jo valmiiksi itsellään.

Heikki Harismaa oli käynyt läpi hieman samanlaisen ­polun kuin Anukin, ollut töissä eri yrityksissä ja matkustellut, mutta päätynyt lopulta viljelemään vanhempiensa tilaa Rymättylään ja pyörittämään sieltä käsin omaa yritystään.

Rymättylän tila on rakennettu nälkävuosien aikana ruokapalkalla. Heikin vanhemmat ostivat sen vuonna 1970.

Rymättylän tila on rakennettu nälkävuosien aikana ruokapalkalla. Heikin vanhemmat ostivat sen vuonna 1970.

Kun Anu ja Heikki rakastuivat, Tammiston ­ tila jäi pelkästään yrityskäyttöön ja Anu muutti asumaan Rymättylään.

”Luulen, että tein vaikutuksen Heikkiin sillä, että seurustelun alussa autoin häntä laittamaan pari­pyörät traktoriin. Hän oli ehkä pitänyt minua kaupunkilaishienohelmana.”

Keittiö on ainut tila, jonka Anu ja Heikki ovat ehtineet remontoida yhdessä. Ruokakomeron vanha ovi on löytynyt Tammiston ulkorakennuksen vintiltä.

Keittiö on ainut tila, jonka Anu ja Heikki ovat ehtineet remontoida yhdessä. Ruokakomeron vanha ovi on löytynyt Tammiston ulkorakennuksen vintiltä.

Vaikka pari päätyi yhteen sattumalta, kävi ilmi, että ­Heikki olikin oikeastaan naapurin poika, jota Anu ei vain ollut aikaisemmin tavannut. Heikin suku kun oli aiemmin omistanut tilan aivan Tammiston naapurissa Naantalissa.

”Meillä on Tammiston keittiössä huhmare, jonka Heikin isoisä on aikoinaan antanut lahjaksi äidilleni. Olin käyttänyt sitä monesti tietämättä, että sillä oli yhteys tule­vaan puolisooni.”

Saarekkeen ylle haluttiin hyvä valaistus, jotta sen ääressä näkee lukea aamun lehteä.

Saarekkeen ylle haluttiin hyvä valaistus, jotta sen ääressä näkee lukea aamun lehteä.

Selvisi monta muutakin yksityiskohtaa, jotka jälkikäteen tuntuvat suorastaan kohtalonomaisilta: Heikin äiti oli ollut kouluaikoina Anun kotitalousopettaja, ja Heikki oli tuntenut Anun edesmenneen isän. Kummastakin ­talosta löytyi saman myyjän myymä 1900-luvun alun puhelin. Ne ovat edelleen tallella.

Perhe jäi perustamatta työnteon huumassa

Anu tekee kesäkaudella Tammistossa töitä aamuvarhaisesta iltamyöhään ja päivystää yötkin puhelimen ulottuvilla. Perhejuhlat työllistävät ja vuodepaikkojakin tilalla on kolmisenkymmentä.

Lue myös: Satavuotias maatila oli lähes pilattu 60-luvun remontilla – näin uusi isäntäpari pelasti hirsitalon

Heikillekin kesä on sesonkia kylvöineen, sadonkorjuineen ja yritysvieraiden kestityksineen.
”Olisi vaikeaa sovittaa tämäntyyppistä elämäntyyliä yhteen jonkun palkkatyötä tekevän kanssa. Nyt ei tarvitse tuntea syyllisyyttä siitä, että koko kesä menee töissä, kun puolisolla on samanlaista”, Heikki sanoo.

Tupa on  säästetty alkuperäiskunnossaan.  

Heikin äiti toivoi sukupolvenvaihdoksen yhteydessä,että tupa säästettäisiin alkuperäiskunnossaan. Huonekalut ovat peräisin Heikin suvusta.

Töistä pääsee hetkeksi irti iltaisin, kun lämmitetään ­sauna, grillataan ja käydään uimassa omassa rannassa.

”Minulle ollaan kateellisia, kun minun ei tarvitse ­lähteä tammikuun pakkasilla aamukuudelta lämmittämään ­autoa. Toisaalta minulla ei ole kesällä yhtään vapaapäivää”, Anu sanoo.

Pariskunnalla onkin tapana tehdä kunnon irtiotto kotimaasta joka talvi ja lähteä reissuun jonnekin, jossa on aurinkoista ja lämmintä.

”Meitä yhdistää Heikin kanssa sekin, että olemme molemmat maailmankansalaisia. Vaikka olemme tavallisia maalaisjuntteja, rakastamme nähdä maailmaa.”

Anu sanoo, että ei ole elämäntyylinsä vuoksi varsinai­sesti luopunut mistään, mutta työnteon huumassa on käynyt niin, että pariskunta ei ole tullut hankkineeksi yhteisiä lapsia.

”Kun muut perustivat perheen, minä tein keittiössä pitkää päivää. En siis ole kokenut normaalia perhe-elämää farmari-Volvoineen ja Prismoineen. Mutta en ajattele, ­että se olisi ollut uhraus.”

Kiire on erilaista maalla kuin kaupungissa

Vaikka Naantalin ja Rymättylän maisemat olivat Anulle lapsuudesta tuttuja, kaupungissa vietetyt vuodet ehtivät antaa perspektiiviä. Anu uskookin, että ennen paikalleen asettumista teki hyvää käydä katsomassa, minkälaista elämä on muualla. Oli helpompaa aidosti valita oma elämäntyylinsä, kun oli vertailukohtaa.

Anulla ja Heikillä on omalla pihalla uimaranta sekä näköalapaikka, jossa istuskellaan iltaisin työpäivän jälkeen.

Anulla ja Heikillä on omalla pihalla uimaranta sekä näköalapaikka, jossa istuskellaan iltaisin
työpäivän jälkeen.

”Jos olisin jäänyt maalle, en osaisi arvostaa tätä. En ­olisi nuorena voinut kuvitellakaan muuttavani Rymättylään, jota pidettiin ihan landena. Mutta nyt täällä on ihanaa.”

Vaikka yrittäjillä on aina paljon tekemistä, kiire on erilaista kuin kaupungissa.

”Kun ajoin Helsingissä pyörällä töihin, olin aina ihan raivona kaikesta, eikä minulla ollut aikaa odotella liikennevaloissa. Palattuani maalle kesti vuoden, ennen kuin pääsin irti sisäisestä kiireestäni.”

Anu ei kaipaa elämästään pääkaupunkiseudulla mitään, koska nyt elämän palaset ovat loksahdelleet kohdalleen. Uusi rooli emäntänä on myös monipuolisempi. Nykyään Anu tietää, minkälaisia kesäkukkia kannattaa istuttaa mihinkin kasvupaikkaan, jotta ne selviävät kesästä hengissä.

Myös Heikille on tärkeää, miten maalla näkee kättensä jäljen: ”Kylvö ja sadonkorjuu alkaa jostain ja loppuu johonkin. Näkee lyhyellä aikavälillä, että jotain tulee valmiiksi.”

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 3/2020.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Huippukokki Anu jätti New Yorkin, muutti Naantaliin sukutilalle ja löysi unelmiensa miehen

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X