Eeva-Marian ja Erkin paratiisi kukoistaa Nuorittajoen rantatöyräällä – komea puutarha lyö ällikällä!

Pohjoisen kesä on lyhyt mutta sitäkin antoisampi, tietävät Nuorittajoen rantatöyräällä Pohjois-Pohjanmaan Ylikiimingissä asuvat Eeva-Maria ja Erkki Pöyskö.

Aamu-usva hälvenee ­vähitellen Nuo­rittajoen yläpuolelta. Sairaanhoitajana työskentele­vällä Eeva-­Maria Pöysköllä on vapaapäivä, mutta hän on herännyt jo aamuviideltä kuvaamaan usvan verhoamaa rakasta maisemaa.

”Kuvaaminen on minulle vähän kuin päiväkirjan pitämistä. Otan kuvia harva se päivä, enimmäkseen kodistamme, pihapiiristä ja lähiluonnosta. Niistä näkee, kuinka paljon vuodet eroavat toisistaan, miten korkealle jokivesi nousee ja kuinka paljon pihapiiri on muuttunut”, hän sanoo.

Samaa jokimaisemaa ovat ennen Eeva-Mariaa ja hänen puolisoaan Erkki Pöysköä ihailleet lukuisat aikaisemmat Pöysköjen sukupolvet. Heitä on asunut näillä Rantapirtin tiluksilla Pohjois-Pohjanmaan Ylikiimingissä jo yli 400 vuotta. Tai ehkä kauemminkin, mutta Ylikiimingin kirkonkirjojen ensimmäiset merkinnät suvusta ovat vuodelta 1646.

Kiiminkijoen pisimmän sivuhaaran Nuorittajoen virtaus on Pöysköjen talon kohdalla melko hiljainen, vaikka paikka sijaitseekin kahden kosken välissä. Laituri on yksi Pöysköjen lempipaikoista. Laituri on yksi Pöysköjen lempipaikoista. 

Kiiminkijoen pisimmän sivuhaaran Nuorittajoen virtaus on Pöysköjen talon kohdalla melko hiljainen, vaikka paikka sijaitseekin kahden kosken välissä. Laituri on yksi Pöysköjen lempipaikoista.

Rantatöyräällä kohoavan punamultaisen päärakennuksen vanhimmalla osalla on ikää yhtä paljon.

”Talomme on seudun vanhimpia, kaikki tietävät sen. Pappani oli oman aikansa lääkärin korvike, eräänlainen jäsenkorjaaja. Pihaan saattaa vieläkin tupsahtaa ihmisiä, ­jotka ovat käyneet hoidattamassa täällä sijoiltaan mennyttä olka­päätä tai muuta vaivaa”, Erkki kertoo.

Eeva-Maria ja Erkki ovat tottuneet siihen, että vanhassa talossa on aina remontoitavaa. Viimeksi taloon tehtiin uusi katto muutama vuosi sitten.

Eeva-Maria ja Erkki ovat tottuneet siihen, että vanhassa talossa on aina remontoitavaa. Viimeksi taloon tehtiin uusi katto muutama vuosi sitten.

Eeva-Marian isä oli tervamestari, jonka opissa Erkki vihkiytyi perinnetaidon saloihin. Nyt hän on itse mukana Oulun tervaviikoilla.

Eeva-Marian isä oli tervamestari, jonka opissa Erkki vihkiytyi perinnetaidon saloihin. Nyt hän on itse mukana Oulun tervaviikoilla.

Lue myös: ”Komian tähären!” sanoo Heikki, joka kunnosti 27 metriä pitkää sukutaloa 25 vuotta

Talvisin siivotaan otsalampun valossa

Eeva-Maria ja Erkki muuttivat taloon, Erkin mummulaan, vuonna 2002. Samana vuonna tiluksilla vietettiin myös heidän hääjuhlaansa.

Ennen kuin Eeva-Mariasta ja Erkistä tuli pari, he olivat tunteneet toisensa jo pitkään, sillä Eeva-Maria on kotoisin samalta kylältä.

Heistä molemmista tuntui tärkeältä säilyttää sukutalo. Se oli päässyt huonoon kuntoon, sillä Erkin iäkäs Helvi-täti oli asunut sitä pitkään yksin.

Ensimmäisenä työnään Eeva-Maria ja Erkki vaihtoivat ­talon takapuolen pari alinta hirttä. Ne olivat hiutuneet melkein sahanpuruksi, ja koko rakennus uhkasi kaatua.

Tupa on talon vanhin osa, alun perin se oli savupirtti. Eeva-Maria harrastaa trumpetin ja pianon soittamista. Musiikille on eniten aikaa talvella.

Tupa on talon vanhin osa, alun perin se oli savupirtti. Eeva-Maria harrastaa trumpetin ja pianon soittamista. Musiikille on eniten aikaa talvella.

Me arvostamme vanhaa enemmän kuin uutta. Kai vähän kuuluu asiaan, että voi asua tällaisessa museossa.

Pikkuhiljaa ja hienovaraisesti taloa on muutettu modernimmaksi. Kesällä käyttövesi lämpenee aurinkopaneelien avulla ja paksujen lattialankkujen alla kulkevat lattialämpöputket, mutta talvisin Pöysköt lämmittävät taloa yhä puulla.

Talon vanha puoli, entinen mustaseinäinen savupirtti, on nyt pariskunnan kodin viihtyisä tupa, jossa kello tuntuu raksuttavan mennyttä aikaa. Pöysköt ovat halunneet säilyttää kotinsa nostalgisen tunnelman sukuperintönä emännältä toiselle siirtynyttä kliiviaa myöten.

”Me arvostamme vanhaa enemmän kuin uutta. Kai vähän kuuluu asiaan, että voi asua tällaisessa museossa.”

”Nautin levollisesta tunnelmasta, mutta talvisin ­sisällä on oikeasti niin hämärää, että pitää siivota otsalamppu ­päässä”, Eeva-Maria nauraa.

Eeva-Maria käyttää puuhellaa päivittäin ruoanlaittoon, sähköliesi on Pöysköjen keittiössä lähinnä laskutilana.

Eeva-Maria käyttää puuhellaa päivittäin ruoanlaittoon, sähköliesi on Pöysköjen keittiössä lähinnä laskutilana.

Satanen lapaan rikkaruohon löytäjälle

”Vanhassa talossa on aina niin paljon laittamista, että ­pitää kävellä aamulla melkein silmälaput päässä kasvimaalle, ­etteivät tekemättömät työt pistä matkan varrella silmään”, Eeva-Maria vitsailee.

Keväästä lähtien hänet löytääkin varmimmin kodin piha­piirin paraatipaikalle levittäytyneestä hyöty- ja kukkatarhasta. Postimerkin kokoisesta läntistä on vuosien saa­tossa kasvanut vihanneksia, yrttejä ja kesäkukkia pursuava paratiisi.

Unikot, samettikukat, kesäleimut ja muut itse siemenistä kasvatetut kesäkukat kukoistavat eurooppalaisten linnojen muotopuutarhoja muistuttavassa jämptissä järjestyksessä.

”Käyn penkit läpi haralla vähintään kerran viikossa ja joskus vielä konttaankin, että saan rikkaruohot var­masti pois. Tykkään siististä ilmeestä. Erkki aina sanookin, että satanen lapaan sille, joka täältä rikkaruohon löytää”, Eeva-Maria nauraa.

Rannan komeimmalle paikalle perustetun puutarhan vaaliminen on Eeva-Marian intohimo.

Rannan komeimmalle paikalle perustetun puutarhan vaaliminen on Eeva-Marian intohimo.

Hän aloittaa taimien kasvatuksen jo helmikuussa kelloköynnöksen ja malabarinpinaatin siemenillä, mutta kevät pohjoisessa etenee tuskastuttavan hitaasti. Joskus toukokuun puolivälissäkin satelee vielä lunta. Kun lumi vihdoin sulaa, Eeva-Marialla on kova kiire puutarhatöihin.

Maaperä on täällä niin hienoa hietaa, että se on melkein savea. Se on erinomaista viljelymaata. Vaikka Nuorittajoki virtaa liki ja sen tulvahuiput nousevat joskus kovinkin korkealle, vesi ei ole koskaan yltänyt talolle asti.

Perimätieto tosin kertoo, että taloa on jouduttu siirtämään piirun verran kauemmas jokitörmältä, kun maa ­alkoi eroosion vuoksi uhkaavasti huveta talon alta.

Pöysköt ­eivät tiedä, milloin tämä tarkalleen ottaen tapahtui, mutta jotain ajankohdasta voi päätellä siitä, että siirtotöihin tulleille miehille oli maksettu palkka viljatynnyreinä.

Jonttu-koira on nykyään kanojen kaveri, mutta nuorempana kotkot kiinnostivat sitä välillä liiankin paljon. 

Jonttu-koira on nykyään kanojen kaveri, mutta nuorempana kotkot kiinnostivat sitä välillä liiankin paljon.

Lue myös: Hirsiseiniä, kitschiä ja poptaidetta: keräilijöiden kodissa tyylit sekoittuvat iloisesti  

Kanaset kuuluvat talon tunnelmaan

Kasvimaata kiertää verkkoaita, jota on Erkin laskujen mukaan jatkettu jo ainakin pariin kertaan. Ilman aitaa ­vapaina paarustavat kanaset kuopsuttaisivat matoja etsiessään ­kaikki kasvit nopeasti nurin.

Pöysköt ottivat ensimmäiset kanansa heti taloon muutettuaan. Eeva-Marian mielestä kotieläimet kuuluvat ehdot­tomasti vanhan talon tunnelmaan, ja toisaalta kotkot ovat paljon helppohoitoisempia kuin esimerkiksi lehmät.

Kanojen ottamien hiekkakylpyjen muistona nurmikossa on siellä täällä paljaita länttejä. Se ei Pöysköjä haittaa, varsinkin kun kanat pyöräyttävät munia niin usein ja säännöllisesti, ettei niitä tarvitse koskaan ostaa kaupasta.

Välillä munia kertyy niin paljon, että Pöysköt antavat ­niitä eteenpäin. Eeva-Marialla on tapana sujauttaa munarasiaan aina höyhenen tai kaksi. Siitä lapset tietävät, että munat ovat ihan oikeiden kanojen munimia.

Keväällä myös cockerspanieli Jontulta on kasvi­maalle pääsy kielletty, koska sen on hankala hahmottaa, missä pienten taimien rivistöt kulkevat. Myöhemmin kesällä se osaa jo tepsutella polkuja pitkin.

Joskus Eeva-Maria tosin huomaa, että koiran kuononpää on epäilyttävän multainen. Siitä tietää, Jonttu on taas käynyt jemmaamassa kasvimaan kuohkeaan penkkiin kanoilta varastamansa leivänkannikan.

Kanojen ulkotarha pysyy kuivana valokatteen ansiosta. Suuren osan päivää kanat kuitenkin kuopsuttavat pitkin pihaa.

Kanojen ulkotarha pysyy kuivana valokatteen ansiosta. Suuren osan päivää kanat kuitenkin kuopsuttavat pitkin pihaa.

Majuri, Zetor ja muut vempeleet

Vanhoista koneista innostunut Erkki on valjastanut ­isänsä 1950-luvulla ostaman traktorin, Majuri Fordsonin, halontekokoneeksi. Polttopuut tehdään oman metsän puista.

Pihalle on pysäköitynä myös Zetor-traktori, jolla ­Erkki hurauttaa tapaamaan muita alueen zeto­risteja, sekä säihkyväksi puunattu Fiat 128 Special, jonka Eeva-Maria sai mieheltään huomenlahjaksi. EVE-75-nimikkorekisterikilvillä varustettu pikkuauto toimii nykyään kesäautona.

”Koneiden kunnostaminen on yksi intohimoistani. Pelastin Fiatin sukulaismieheltä ja pistin uudestaan kuntoon.”

Erkki pitää hyvää huolta vanhoista traktoreistaan. Vihreän Zetorin vieressä seisoo Fordson Major eli ”Majuri”.

Erkki pitää hyvää huolta vanhoista traktoreistaan. Vihreän Zetorin vieressä seisoo Fordson Major eli ”Majuri”.

Eeva-Mariakin pitää vanhoja tavaroita arvossaan. Hän on koonnut talon vanhoista esineistä tunnelmallisia asetelmia tupaan ja piharakennusten koristeeksi. Hänen keräilemänsä Arabian maitokannut ja emalipannut ovat solahtaneet luontevasti osaksi kodin sisustusta.

Arabian vanhojen maitokannujen ja voipyttyjen keräily on Eeva-Marian lempiharrastus. Hän kartuttaa kokoelmia kirpputoreilla ja netin myyntiryhmistä.

Arabian vanhojen maitokannujen ja voipyttyjen keräily on Eeva-Marian lempiharrastus. Hän kartuttaa kokoelmia kirpputoreilla ja netin myyntiryhmistä.

Eeva-Maria keräilee myös Finelin emalipannuja. Joskus ne pääsevät käyttöön puuhellalle.

Eeva-Maria keräilee myös Finelin emalipannuja. Joskus ne pääsevät käyttöön puuhellalle.

Lue myös: Pariskunta remontoi vanhan talon lähes aivastusta pidätellen: ”Purimme sen runkoon asti hiljalleen, jotta katto ei romahtaisi”

Veri vetää Erkkiä erämaahan

Oma puutarha on Eeva-Marialle niin tärkeä, ettei hän kaipaa Nuorittajoen rannalta kesäisin minnekään. Pohjoisen kesä on lyhyt, ja jo elokuun alussa uhkaavat ensimmäiset hallat.

”Yllättävän hyvin eksoottisetkin lajit täällä kuitenkin menestyvät. Viiniköynnös on kasvanut niin, etten tiedä mitä sen kanssa tekisi, ja oliivipuuni kukkii joka vuosi. Viime kesänä se teki yhden oliivinkin, mutta eihän täällä Ylikiimingissä oliivinviljely oikein kannata.”

Pöysköt rakensivat puutarhaan kasvihuoneen heti muuttoaan seuraavana kesänä. Siellä kasvaa viiniköynnöksiä, tomaattia ja kurkkua, ulkopuolella kiipeää humala.

Pöysköt rakensivat puutarhaan kasvihuoneen heti muuttoaan seuraavana kesänä. Siellä kasvaa viiniköynnöksiä, tomaattia ja kurkkua, ulkopuolella kiipeää humala.

 Oliivipuu viettää talvet navetassa pelargonien kanssa.

Oliivipuu viettää talvet navetassa pelargonien kanssa.

Perinnetaitoja harrastavan Erkin veri vetää kesäisin tervanpolttoon tai Lappiin kullankaivuuseen.

”Aina sieltä Kutturasta vähän kultaakin löytyy, mutta ei se ole pääasia. Poikani löytämä isoin kimpale painoi yli gramman. Teetin siitä korun”, Erkki sanoo.

Eniten hän kertoo nauttivansa yksinkertaisesta elä­mästä erämaassa. Pariskunnalla on sähkötön kämppä soiden keskellä kahdeksan kilometrin päässä kotoa.

”Talvella sinne saa hyvin tampattua tien lumeen, mutta kesällä ei perille pääse muuta kuin uimalla.”

Juttu on julkaistu Maalla-lehdessä 4/2021.

Avainsanat

Keskustelu

Kommentoi juttua: Eeva-Marian ja Erkin paratiisi kukoistaa Nuorittajoen rantatöyräällä – komea puutarha lyö ällikällä!

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

X